Lue keskustelun säännöt.
"Ohhoh, onpa sulla lyhyt mekko"
09.04.2016 |
Näin sanoi äitini eilen ja vastasin siihen, että "Joo, ja muutenkin olen viallinen, tiedetään." Meni jotenkin vaan hermot, kun kaikenlaista ulkonäköön liittyvää arvostelua on saanut kuulla koko elämän. Milloin olen ollut liian laiha ja milloin äiti taas tarjonnut pyytämättä laihdutusvinkkejä. Häiden alla kerroin, että aion teettää polkkapituisiin hiuksiini kiharakampauksen, niin äiti vaan kommentoi, ettei se "noin lyhyisiin onnistu". Ja lukemattomat muut piikittelyt.
Ja se mekko, ihan tavallinen polvipituinen. En jaksa enää. Itse aion olla sellainen äiti, etten puutu tyttäreni ulkonäköön, ellei hän erikseen itse kysy.
Kommentit (19)
Kerran olin poikaystäväni kanssa kylässä. Äiti kysyi, että "ootko ostanut sitä laihdutusjauhetta, jota sun piti ostaa?" Äiti oli itse käyttänyt sellaista valmistetta ja ilmeisesti toivoi, että minäkin käyttäisin. Tässä vaiheessa olin hoikka, kaunis, nuori nainen, joka ei tarvinnut minkäänlaista laihduttamista. Häpesin silmät päästäni ja poikaystävä oli ihmeissään. En ymmärrä, miksi äidillä oli ja on edelleen tarve tehdä näin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On noissa äitisi kommenteissa ehkä jotain negatiivistä sävyä, mutta kannattaako niistä kaikista äitien sanomisista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä nykäistä traumaa päähän. Pääsääntöisesti äidit rakastavat lapsiaan ja tarkoittavat hyvää, mutta ihmisiä kun ovat, niin saattaa se heidänkin suustaan sammakko päästä.
Tuo on niin ahdistavaa ja täysin väärin, sekä voi aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia. Meillä suvussa on ollut junttitapana se, että muiden ulkonäköä saa ruotia ja mielellään vielä siten, että mahdollisimman moni on paikalla kuulemassa kun vartaloasi, painoasi tai tyyliäsi kritisoidaan.
Olen tietoisesti opetellut siihen, että jos kommentoin kenenkään ulkonäköä on se vain positiivista.
"Sulla on samanlainen seisomisasento kuin mulla: maha pystyssä"
Sanoi äitini, kun olin juuri aloittanut uuden urheilulajin, ja pitkästä aikaa tunsin oloni hyväksi omassa vartalossani. Kyllä ne äidit vaan osaakin.
Vierailija kirjoitti:
On noissa äitisi kommenteissa ehkä jotain negatiivistä sävyä, mutta kannattaako niistä kaikista äitien sanomisista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä nykäistä traumaa päähän. Pääsääntöisesti äidit rakastavat lapsiaan ja tarkoittavat hyvää, mutta ihmisiä kun ovat, niin saattaa se heidänkin suustaan sammakko päästä.
Miten ne sammakot putoilevatkin ulos aina sen oman tyttären kohdalla? Ei normiälyinen, käytöstavoilla varustettu ihminen kommentoi kenenkään ulkonäköä, mutta ilmeisesti äiti-tytärsuhteessa käytöstavat eivät ole voimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Oma äitini on todella rakas ja olemme aina olleet läheisiä. Muistan kuitenkin koko nuoruuteni kuulleeni aina sellaisia (liekö vitsiksikin tarkoitettuja) kommentteja, että "onpas tuo mekko lyhyt!", "blondina olit niin paljon nätimpi!" (kun värjäsin tummat hiukset luonnollisen vaalean tilalle), "onpas sulla meikkiä!" "mitkä kalsarit noi on!" (juoksitrikoista lenkile lähtiessä).
Ei varmaan tosiaan pitäisi ottaa niin tosissaan, mutta nykyään (olen asunut jo reilut 5v pois kotoakin) tuntuu, että raivostuttaa jokainen tuollainen kommentti, jos olen vanhempieni luona käymässä. Kavereilla kun puolestaan aina kuulee: "voi kun te ootte niin nättejä, hauskaa iltaa!" -toivotukset.
Olen sitä perimmäistä kysymystä tosiaan miettinyt, että MIKSI. Jos toisella on vaatteet päällä ja suurinpiirtein näyttää ihmiseltä, eikö sen pitäisi riittää. Mitä väliä, miten oma tytär pukeutuu, meikkaa, laittaa hiuksensa? Mitä väliä, paljonko oma tytär painaa, jos on normaalipainoinen? Olen kuitenkin erillinen ihminen, eikä hän omista minua. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan sitte muistatte sen oman tyttären kohdalla.
Tuohan on perinne, niin äidit on aina puhuneet tyttärilleen. On vaikeaa murtaa koodi. Mutta ole hyvä ja ole sinä ensimmäinen äitiketjussasi joka osaa tehdä toisin.
Korvat umpeen vaan! Tuollainen äitien käytös loppuu vasta kun ovat haudassa.
T: Huomauttelevan Äidin poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuinen nainen, kasva nyt jo aikuiseksi.
t.äiti
Kuulostaa että äitisi on,hullua kyllä,kateellinen. Tiedän siitä että itse harrastan joskus tuollaista piikittelyä siskolleni jolle olen kateellinen lähes kaikesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aikuinen nainen, kasva nyt jo aikuiseksi.
t.äiti
Kasva sinä ihmisenä lehmäntattia korkeammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On noissa äitisi kommenteissa ehkä jotain negatiivistä sävyä, mutta kannattaako niistä kaikista äitien sanomisista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä nykäistä traumaa päähän. Pääsääntöisesti äidit rakastavat lapsiaan ja tarkoittavat hyvää, mutta ihmisiä kun ovat, niin saattaa se heidänkin suustaan sammakko päästä.
Miten ne sammakot putoilevatkin ulos aina sen oman tyttären kohdalla? Ei normiälyinen, käytöstavoilla varustettu ihminen kommentoi kenenkään ulkonäköä, mutta ilmeisesti äiti-tytärsuhteessa käytöstavat eivät ole voimassa.
Rakkaiden kesken on rennompaa, eikä heidän kanssaan pidetä etiketistä niin kiinni. Äidit voivat saada lapsensa hulluuden partaalle, mutta satunnaiset huomautukset ilman muuta alistamista tai vaatimuksia ei pitäisi niin kamalia olla. Ihmiset on niin herkkiä nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On noissa äitisi kommenteissa ehkä jotain negatiivistä sävyä, mutta kannattaako niistä kaikista äitien sanomisista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä nykäistä traumaa päähän. Pääsääntöisesti äidit rakastavat lapsiaan ja tarkoittavat hyvää, mutta ihmisiä kun ovat, niin saattaa se heidänkin suustaan sammakko päästä.
Mistä sitten johtuu, että minä en ole kertaakaan kommentoinut äidin ulkonäköä negatiivisesti, puuttunut hänen vaatevalintoihinsa, painoonsa tms? Ihminen minäkin olen. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On noissa äitisi kommenteissa ehkä jotain negatiivistä sävyä, mutta kannattaako niistä kaikista äitien sanomisista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä nykäistä traumaa päähän. Pääsääntöisesti äidit rakastavat lapsiaan ja tarkoittavat hyvää, mutta ihmisiä kun ovat, niin saattaa se heidänkin suustaan sammakko päästä.
Miten ne sammakot putoilevatkin ulos aina sen oman tyttären kohdalla? Ei normiälyinen, käytöstavoilla varustettu ihminen kommentoi kenenkään ulkonäköä, mutta ilmeisesti äiti-tytärsuhteessa käytöstavat eivät ole voimassa.
Rakkaiden kesken on rennompaa, eikä heidän kanssaan pidetä etiketistä niin kiinni. Äidit voivat saada lapsensa hulluuden partaalle, mutta satunnaiset huomautukset ilman muuta alistamista tai vaatimuksia ei pitäisi niin kamalia olla. Ihmiset on niin herkkiä nykyään.
Kriittinen kommentoiminen on tökeröä. Se "satunnainen" huomautuskin voi olla alkukipinä esim. syömishäiriöön kun tuntee, että normaalipainoisenakin voi olla läski ja täten ei äidin rakkauden arvoinen sen painoisena mitä sillä hetkellä on. Mitä nuorempi sitä enemmän haluaa sopeutua ja miellyttää, ikävä kyllä.
Äitini ei ole koskaan huomauttanut ulkonäöstäni, eikä mitenkään kiinnittänyt siihen huomiota? Tosi kiva katsoa myöhemmin luokkakuvia, joissa on hiukset harjaamatta, suu tiukasti kiinni, kun luokkakaveri kohteliaasti mainitsi töhnäisistä hampaista. Ensimmäisissä rintsikoissani oli jo c-kuppi. Sain ne tädiltäni. Ei äitiäni häirinnyt, vaikka kuljin rinnat hölskyen, enkä itse ymmärtänyt pyytää.
Kyllä se on aivan hyväkin joskus sanoakin siitä ulkonäöstä jotain.
Jotenkin tuntuu, että tuo painon ristiriitainen kommentointikin oli sitä, että äiti ei kuitenkaan halunnut että olisin hirveän hoikka, koska silloin hän ei olisi voinut enää tarjota laihdutusvinkkejään. Halusi, että laihdun mutta ei kuitenkaan halunnut. Parin kilon muutoksesta jo tuli kommentointia suuntaan tai toiseen. ap
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ole koskaan huomauttanut ulkonäöstäni, eikä mitenkään kiinnittänyt siihen huomiota? Tosi kiva katsoa myöhemmin luokkakuvia, joissa on hiukset harjaamatta, suu tiukasti kiinni, kun luokkakaveri kohteliaasti mainitsi töhnäisistä hampaista. Ensimmäisissä rintsikoissani oli jo c-kuppi. Sain ne tädiltäni. Ei äitiäni häirinnyt, vaikka kuljin rinnat hölskyen, enkä itse ymmärtänyt pyytää.
Kyllä se on aivan hyväkin joskus sanoakin siitä ulkonäöstä jotain.
Tämä on sitten se toinen ääripää. Voi kun mammat tajuaisivat sen kultaisen keskitien kasvatuksen ja vittuilun väliltä.
Jaksamista