Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset loukkaantuvat, kun kilauttaa pyörän kelloa
09.04.2016 |
Miksi? Sehän on varoitus ja sitä kautta hyvä tapa.
Kommentit (22)
Ja minä loukkaannun siitä, kun pyöräilijät eivät viitsi noudattaa liikennesääntöjä. Kellonkilautus on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaannu, kunhan teet sen tarpeeksi ajoissa.
Jotkut soittavat kelloa, kun ovat puolen metrin päässä ja nopeutta 40km/h. Siinä pelästyy, jos ei varsinaisesti loukkaannu. Pelästymisestä luonnollisena reaktiona on usein suutahtaminen.
Minä viheltelin edessä olevilleni, ja usein naiset antoivat vihaisia katseita.. Luulivat kai että halusin vihjata jotain muuta äänimerkilläni KUIN ETTÄ SAAMARI POIS TIELTÄ AKAT, MULLA ON URHEILUSUORITUS MENEILLÄÄN JA TE ONNISTUTTE TUKKIMAAN KOKO HELVATAN KEVYENLIIKENTEENVÄYLÄN JOPOILLANNE!
Lannistuin ja lopetin kuntopyöräilyn, nyt jatkuvalla massakaudella ja AV foorumilla katkerana.
Suomalaiset on jo valmiiksi loukkaantuneita. Ei niistä kannata välittää. Itse en rimpauta ollenkaan. Jääkööt alle.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on jo valmiiksi loukkaantuneita. Ei niistä kannata välittää. Itse en rimpauta ollenkaan. Jääkööt alle.
Mistä sinä olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän niin halvalla kulkuneuvolla ajava kävelylenkillä lenkillä olevaa autoilijaa nyt saa häiritä,vaikka minne olisi kiire . Hänenhän kuuluu kohteliaasti kiertää pientareen kautta,eikä häiritä rauhallisia (huom.auton omistavia) jalankulkijoita keskellä kevyen liikenteen väylää...
Antaa loukkaantujien loukkaantua. Ei mua kiinnosta. Rimputan silti. Joskus harvoin valitettavasti sattuu noita säikympiä yksilöitä kohdalle, jotka sitten lähtevät "väistämään" eli haahuilemaan puolelta toiselle väylällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Sehän on varoitus ja sitä kautta hyvä tapa.
Enpä ole huomannut, vaikka niin teen usein. Lähinnä joskus ihmiset saa kuin sätkyn ja suorastaan pomppaa sivuun vaikka kilkutan kelloa kaukana.
Suomessa olisi hyvä tapa käyttää joskus myös omaa ääntä. Esim. kun on jo liian lähellä. Näin teen itse kaupungissa, jossa joskus ihmiset ei tajua että kyseessä on myös pyörätie ja olen jo ihan takana. Huudan sieltä vaikka Haloo! Aina on väistäneet ja kerran jopa kehuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Itse olen myös saanut hirveät haukut kilauttamisesta, vaikka ajoin hiljaisesti ja kilautin hyvissä ajoin pyörätiellä haahuilijalle. huoh. No sillä naisella taisi olla muitakin ongelmia.
En minä ainakaan loukkaannu, pidän kilauttelijoita fiksuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En loukkaannu, kunhan teet sen tarpeeksi ajoissa.
Jotkut soittavat kelloa, kun ovat puolen metrin päässä ja nopeutta 40km/h. Siinä pelästyy, jos ei varsinaisesti loukkaannu. Pelästymisestä luonnollisena reaktiona on usein suutahtaminen.
Kerro lisää näistä luonnollisista reaktioista elämäm kallujen parissa
Fiksua olisi, kun ei alunperinkään vallattaisi sitä koko kevyen liikenteen väylää. Mutta ei onnistu. Miksi sen koiran kanssa ei voi esimerkiksi kävellä samaa puolta? Osa koiranomistajista sanoo, että pitäisi aina kilauttaa. Mutta kun tässä kerran koira hermostui siitä ja omistaja näytti vihaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eri asia rimputtaa sitä kelloa korvan vieressä kuin raivohullu sekuntia ennen kohtaamista törmäyshälytyksenä kuin jos soittaa sitä kelloa tarpeeksi ajoissa ja kerran varoitusmerkiksi. Suomalaiset pyöräilijät harrastavat ikävä kyllä lähes poikkeuksetta tätä ensiksi mainittua.
Huoh.
Kuljen työmatkat pyörällä.
Koko reitti on kapeahkoa pyörätietä. Lähes joka päivä kohtaan joko vierekkäin keskellä väylää taapertavia sauvakävelijärouvia tai koiranulkoiluttajia, joiden rekku huitelee edestakaisin ja laidalta toiselle.
Tai sitten äitejä lastenvaunuineen, myös rinnakkain kulkemassa.
Välillä rimpautan kelloa, silloin yleensä minua tuijotetaan loukkaantuneena. Kun oikein v*tuttaa, suhautan takaa ohi mahdolisimman läheltä edelläkulkijaa. Ehkä osaa seuraavalla reissullaan huomioida myös muita kulkijoita.
Jos oikein haluan kiihdyttää itseni raivoon, muistelen kertaa, jolloin vastaan käveli kaksi äitiä lastenvaunuineen. Toisella oli sivulla koira flexin päässä ja toinen puhui puhelimeen. Täyttivät koko pyörätien enkä voinut ohittaa, kun lumipenkassa ei paljon ajella. Jouduin pysähtymään heidän eteensä ja kysymään ystävällisesti, ajanko päin lastenvaunuja vai koiran päälle.
Kun edellä menevälle mummolle kilauttaa kelloa, saa nähdä jotakin uskomatonta. Siitä jalkatyöstä olisi keskitason squashin tai sulkiksen pelaaja ylpeä. Mummo menee kuin orava siksakkia väylän laidasta laitaan ollakseen varmasti edessä, kun olen pyörän kanssa kohdalla. Siksi en soita, vaan ohitan kuin hiljainen haamu. Olen jo 50 metrin päässä edellä, kun mummo huokaa herrajumalaa.
Ihmisistä ei näe päältäpäin kummasta kilahtaa, jos rimpautan niin voi suuttua ,sama käy jos ohitan ihan vierestä varoittamatta.
Suomalaiset nyt pahoittavat mielensä joka asiasta. Tee miten itsestäsi tuntuu järkevältä.
Vierailija kirjoitti:
On eri asia rimputtaa sitä kelloa korvan vieressä kuin raivohullu sekuntia ennen kohtaamista törmäyshälytyksenä kuin jos soittaa sitä kelloa tarpeeksi ajoissa ja kerran varoitusmerkiksi. Suomalaiset pyöräilijät harrastavat ikävä kyllä lähes poikkeuksetta tätä ensiksi mainittua.
En ole tällaista himorimputtelua huomannut. Ehkä se on jokin alueellinen erikoisuus. Sen olen täälläkin huomannut, että se yksi ennakkovaroitus ei välttämättä vaikuta yhtään mitenkään tien tukkivaan mummoarmadaan. Olen harkinnut paineilmalla toimivan torven ostamista. Voisi sitten antaa riittävän kuuluvan merkin riittävän kaukaa.
Suomalaiset myöskin tykkäävät yleistää. jatka vaan kilauttamista, olen siitä kiitollinen.