Tajusin juuri ettei äitini koskaan leikkinyt kanssani

Harvemmin kuin isä, mutta ei voi sanoa, että ei koskaan, vaikka en muistakkaan.

Ei meilläkään leikitty, enkä minä myöskään ole leikkinyt omien lasteni kanssa kuin aivan satunnaisesti.

Muuta on sitten toki puuhattu, käyty retkillä ja uimassa ja hiihtämässä ja laskettelemassa ja leffassa ja ja ja.

Mutta en ole koskaan ajatellut että miksi pitäisi leikkiä? Lapset ovat leikkineet sisarusten tai kavereide kanssa tai itsekseen.

Oletpa onnentyttö, sait kaiken.

Meillä äiti ei leikkinyt eikä hoivannut, eikä myöskään isä. Mutta ei näissä asioissa mitään "normaalia" ole olemassa, kukin tekee tavallaan.

Meillä ei leikitty isän eikä äidin kanssa. Lasten piti leikkiä itsekseen, aikuisia ei saanut sellaisella turhalla häiritä. Välimme ovat nyt aikuisena hyvin viileät. Itse leikin joka päivä lapseni kanssa, halailen ja suukottelen ja sanon, että rakastan.

Ei minulle tullut lapsena mielenkään, että vanhempien kanssa olisi leikitty. :D Lapset leikkivät, aikuiset eivät leiki. Ihan hyvin viihdyin yksikseni ja sikoni kanssa, ja todennäköisesti opin monta taitoa, joita muilta puuttuu.

Musta on normaalia. Ei silloin aiemmin äidit leikkineet, vaan hoisivat. Hommia oli aika paljon eikä ehtinyt leikkimään, jos joskus halusi tehdä jotain omaakin. Ei kait nykyäänkään kaikki äidit leiki. Moni tekeekin useamman lapsen, niin voivat leikkiä keskenään. 

Ei leikkinyt meilläkään eikä tehnyt mitään muutakaan, ei ollut edes se hoivaaja ja turva. Isä ei myöskään leikkinyt, mutta puuhasteli ja rakensi meidän lasten kanssa kaikenlaista, vei luistelemaan/hiihtämään/pyöräilemään/uimaan/kirjastoon ja luki meille aina iltaisin. Hän oli myös se hoivaaja mutta ei niinkään turva. Jos oli esim. paha mieli, ei hakeuduttu kummankaan vanhemman luo koska tunteita ei saanut näyttää vaan kaikesta piti ns. selvitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei leikitty isän eikä äidin kanssa. Lasten piti leikkiä itsekseen, aikuisia ei saanut sellaisella turhalla häiritä. Välimme ovat nyt aikuisena hyvin viileät. Itse leikin joka päivä lapseni kanssa, halailen ja suukottelen ja sanon, että rakastan.

Meillä sama, mutta välit ovat lämpimät. Kyllä kokemuksesi selittyy jollakin muulla. -5

hyviä vastauksia! Kiitos!

leikkimisellä tarkoitin siis kaikkea pulkkamäestä askarteluun ja arvuutteluleikeistä kutittamiseen

varmaan syynä sitten se että kun äiti hoiti arjen pyörittämisen niin tuli vaan työnjaoksi että isä sitten virkeänä leikittää ja pitää vauhtia päällä.

ap

Äiti ei leikkinyt, enkä muista että olisin koskaan ollut sylissään.

Isä kyllä kantoi reppuselässä ja olkapäillä, vei moniin paikkoihin.

Äiti kanteli isälle, jos olin "ollut tuhma" ja isä sitten rankaisi.

Muistan 5-vuotiaana juosseeni ulkona taloa ympäri, äiti risun kanssa perässä. Ei saanut kiinni. :))

No eihän nyt useamman lapsen äiti jaksakkaa leikkiä. Ehkä laittaa alulle jonkun leikin mutta että leikkiä?!

Laulaminen on kyllä sitten eri asia.

Mitä tarkoitat?

No ei vain kukaan aikuinen leikkinyt kanssani, vaan lapset leikkivät keskenään. Äitini eno saattoi joskus hassutella, mutta that's it. Pelejä pelattiin joskus ja käytiin retkillä. Tunnen tulleeni rakastetuksi, vaikkei aikuiset kanssani leikkineetkään.

Ei minunkaan äiti leikkinyt. Ei se osannut. Pulkkamäessä ja pyörälenkeillä käytiin, metsässä liikkumassa, yms. mutta esim. legoilla oli surkea leikkimään :D Menetin mielenkiintoni hyvin nopeasti. Iskä oli se "hauska" kenen kanssa tehtiin junaratoja. Muuten äiti oli maailman paras äiti <3 Juuri sellainen pullantuoksuinen hoivaava tiikeriemo.

Ei minunkaan äiti leikkinyt, mutta luki paljon kirjoja ja se oli mukavaa. Retkeiltiin ja leivottiin pullaa yms. Ei minusta lapsen kanssa varsinaisesti tarvitse leikkiä jos muuten puuhailee yhdessä kaikkea hauskaa.

En muista, että oltaisiin leikitty äidin kanssa koskaan. Ei kyllä isänkään kanssa sen puoleen. Isä tosin vei uimaan, huvipuistoon jne. Ja heiteltiin tikkaa.

Itse leikin omien lasteni kanssa, mielestäni sekin on tärkeää. Olen ehkä lapsekkaampi ja mielikuvitusrikkaampi kuin omat vanhempani, eikä ole hankala heittäytyä lasten leikkeihin.

Ei leikkinyt äitini enkä ole minäkään lasteni kanssa leikkinyt. Leikki on lapsen työtä ja aikuinen on tuki ja turva lähellä. Joskus ihmettelin kun jotkut tuttavat sanoivat että ei ole kotitöihin aikaa kun keskiyöllä. No, selvisi että konttailevat illat pitkät legoja kokoamassa tms. En ymmärrä.