Puolison "paras versio itsestään" on kusipää

Olemme olleet vuosia suhteessa. Rakastuin miehessäni siihen, että hän vaikutti mm. empaattiselta, avoimelta ja seikkailunhaluiselta. Suhteen kuluessa kuitenkin paljastui, että puoliso olikin epävarma ja pakkomielteinen. Miehen lempiprojektiksi nousi rakentaa "paras versio itsestään" ja tavoite alkaa olla jo lähes toteutunut.
Paras versio huolehtii itsestään, syö terveellisesti, liikkuu paljon. On itsevarma ja fiksu. Ja minulla ei todellakaan ole mitään edellä mainittua vastaan.
Tämä paras versio vain on edellä mainitun lisäksi menettänyt kyvyn empatiaan ja nähdä ihmisten erilaisia elämäntilanteita. Kukaan ihminen ei ole turvassa arvostelulta, koska elää joka tapauksessa huonommin kun tämä kehittynyt yksilö. Eikä kenelläkään voi olla mitään tärkeämpää sanottavaa kuin fiksulla ja sivistyneellä miehellä, joka jaksaisi pitää kokonaisia päiviä kestäviä monologeja laajasta tietämyksestään. Tämä versio on myös niin taitava argumentoimaan, että lyö kaikki muut laudalta väittelyssä loogisuudellaan ja pettämättömän taitavalla manipulaatiollaan. Kukaan ei koskaan saa edes tilaisuutta väittää vastaan, koska tarpeksi hyviä argumentteja ei vain ole ja väittelyssä luovuttaminen sen hyödyttömyyden vuoksi on vain tekosyy. Ulkonäkö on kuitenkin parhaalle versiolle ihmisen tärkein ominaisuus ja hän käyttääkin mielellään aikaa jakamalla tärkeitä ulkonäön kohentamisvinkkejä puolisolleen.

En vain usko, että pystyn enää rakastamaan tätä uutta ja parempaa versiota. Järki sanoo, että edellä mainittu kumpuaa ainoastaan edelleen vallallaan olevasta epävarmuudesta, minulla ei vain ole keinoja muuttaa sitä ja toinen kun on tyytyväinen uuteen itseensä.