Auttakaa!!!

Tuttu tunne, olen kokenut saman. Luepa muuten Maahisen aloittama viestiketju tällä palstalla, löydät minutkin sieltä. Eli siis itse koin vastaavanlaisen kohtauksen viime syksynä. Sain keskenmenon syyskuussa, minkä aiheuttamat reaktiot olen ymmärtänyt vasta jälkikäteen. Kokemus laukaisi valtaisat pelkotilat, jotka alkoivat juuri tuollaisena " vaikea hengittää, en saa happea ja pulssi nousee" kohtauksena. Tuntui, kuin rintakehääni olisi ympäröinyt tiukka vanne, joka puristi hengitettäessä. Kun huomasin tämän, menin vielä enemmän paniikkiin. Tuntui, että pulssi nousee, kohta varmaan päästäkin katkeaa verisuoni jne. Kehä vain jatkuin, kunnes minun oli pakko mennä ulos saamaan happea. Ulkoilu ei kuitenkaan auttanut, vaan kohtaus toistui seuraavana päivänä töissä. Lähdin vain ruokatunnilla kävelemään, en voinut jäädä paikoilleen, kun henkeä ahdisti niin kamalasti. Pelkäsin kuolemaa, keuhkoveritulpaa, keuhkosyöpää yms. Varasin tietysti ajan lääkäriin, minut tutkittiin ja kertakaikkiaan mitään ei löytynyt. Vaadin itselleni ajan keuhkokuviin ja verikokeisiin, johon vastahakoinen lääkäri lopulta suostui, kun itkin hysteerisesti...Olin siis terve kuin pukki ja vasta jälkeenpäin ja lukuisien muiden tarpeettomien ja hysteeristen pelkojen ja lääkärikäyntien jälkeen aloin pohtia mahdollisuutta oireiden psykosomaattisuudesta.



Koko viime syksyn käsittelin asioita itsekseni, mieheni kanssa, äitini kanssa ja jopa täällä palstalla ja vasta nyt tuntuu, että voin taas hengittää. Eipä siihen muu auttanut kuin aika ja asioiden käsitteleminen, välillä itkien ja toisinaan nauraen. Jonkin verran apua toi myös se, että " puhuin" itselleni järkeä. Silloin, kun hengittäminen meinasi käydä mahdottoman vaikeaksi, yritin tietoisesti olla kiinnittämättä huomiota oireisiin (hikoilu, pulssin kiihtyminen, vatsaoireet), joiden huomasin pahentavan tilaani. Tiedän, ei ole helppoa;) Ajattelin kuitenkin itsekseni, että " rauhoitu, hengitä syvään, ajattele arkisia asioita esim. kauppalistaa tms., kunhan et vain tarkkaile sydämenlyöntejäsi" Tiedät varmasti itsekin, tuossa tilassa ajatukset lisäävät oireita, jotka taas puolestaan ruokkivat ajatuksia ja noidankehä on valmis. Näin ainakin minulla.



Onko sinulle kenties tapahtunut jotain, mikä olisi voinut laukaista ahdistuksen tunteet? Voisitko ajatella, että fyysiset oireesi viestisivät sisäisistä tunnetiloistasi? Itse kielsin tämän mahdollisuuden pitkään...



Joka tapauksessa, luepa tuo mainitsemani viestiketju. Voit saada ainakin vertaistueka ja ehkä löytää kaltaisiasi.



Tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät avun!



Ystävällisin terkuin,

Hattara