Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Että onko yh äidillä tarve enempään riekkumiseen ja ravintolareissuihin kuin ydinperheäidillä? Miksi? Uutta miestä etsiäkseen? Niin ja jos se uusi kulta löytyy, väheneekö juhliminen?

Tuntuu, että tuntemillani yh-äideillä on tarve jotenkin korostaa sinkkuuttaan, laajaa kaveripiiriään ( siis muut yh-äidit) ja vapaata elämäänsä. Oikeasti mietin onko tuo uussinkkuus niin kadehdittavaa kuin tuttavani antaa ymmärtää. Vai peittäisikö vaan pettymystään ydinperheen menetetyyään ja pyrkisikö juhlimisellaan saamaan uutta sisältöä elämään, sen menetetyn parisuhteen sijaan. Kaipaako yh-äiti uutta miestä vai onko oikeasti onnellinen sinkkuna?
Siinäpä sitä mietittävää 😀

  • ylös 13
  • alas 16

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

No itse tuli aikanaan juhlittua varmasti enempi kuin moni perheellinen. Tosin oli perheellisiä jotka juhlivat itseäni enemmän.

En ole ylpeä noista ajoista, mutta reilun kahdenkymmenen ikäisenä leskenä, sitä tuntui helpoimmalta tavalta tavata ihmisiä mennä baariin. no se elämän rakkaus löytyi kuitenkin sitten ihan muualta kuin sieltä. Mutta paljon lapsi kyllä oli isoäidillään vuoden ikäisestä. Ainakin kerran tai pari kuukaudessa. 

Ja toisaalta, ei tuo lapsi siitä onneksi traumatisoitunut. Meillä on erittäin läheiset ja avoimet välit nyt jo täysi-ikäisen kanssa, ovat aina olleet.

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

mulla on kans kaverippiri tämmöne. ne äidit joilla on ukko kotona, käy tyylii kerran vuodessa baarissa mut yh äidit pyrkii käymää joka viikonloppu. en tiä et ettiikö ne sit epätoivosesti miestä, hukuttaako surujaan vai muute vaa nauttii elämästä. en oo koskaa kysyny

  • ylös 9
  • alas 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Hmm. En nyt sanoisi sitä riekkumisrksi mutta toisen yhn kanssa käytiin 2x viikossa tanssimassa. Vakioita ja selvinpäin. Se oli ihanaa! Hyvää treeniä, tuuletusta päälle ja paljon naurua.
Miehiä mun ei ole koskaan tarvinnut yöstä hakea, treffeille on pyydetty ihan keskellä päivää ruokakaupassakin:)

Kivoja muistoja niistä ajoista

Vierailija

Kävin paljon useammin ulkona kun olin naimisissa. Nykyään viihdyn kotona erittäin hyvin vaikka lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu.

Vierailija

Entäs minä sitten? Olen yh ja käynyt viimeksi baarissa kunnolla bilettämässä 5-vuotta sitten. 

Ei ole oikein mahdollisuuksia, kun yksin lasten kanssa on. Totaaliyhäri olen. Kökötän yksin kaikki illat neljän seinän sisällä. 

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Lapsi on isällään joka viikko 2 yötä, toisinaan viikonloppuisin ja toisinaan arkena, ihan miten sovitaan.
Käyn baareissa ehkä n. 3 kk välein, niistä 90% juon yhdestä kolmeen juomaan, joskus harvoin tulee sitten otettua ihan humalatilaan asti - ehkä kerran, kaksi vuodessa.

Viikonloppu"vapaina" tykkään enemmänkin tavata kavereita tai istua ihan itsekseni kaikessa rauhassa kotona :D Olen 25, lapsi on 2, jos niillä on merkitystä.

Vierailija

Nuorena totaaliyksinhuoltajana oli aika kova tarve juhlia. Kun lapsen kanssa viettää 24/7, ei pääse kauppaan, kampaajalle, jumppaan, ulkoilluttamaan koiraa tai mihinkään muuallekaan, harvoina vapaahetkinä täytyy ottaa takaisin kaikki mistä jää paitsi. Eihän baareilu kovin fiksua ole, mutta toimii vastapainona sille, että normipäivänä ainut aikuinen juttuseura saattaa olla kaupan kassa ja loput seurat on vauva joka ei osaa puhua.

  • ylös 10
  • alas 3
Vierailija

Viimeksi 2011. Muistaakseni. Välillä ostan viinipullon ja juon lasillisen, kaksi kun lapset nukkuvat.

Vierailija

Olin yh 18v, ei ollut isovanhemmat hoitoapuna jne.

Olen 37 ja myönnän että rakastan kyllä omaa aikaani ja elämääni.
Homma hoidettu ;)

Vierailija

Yh-sinkut alapeukuttaa, ydinperheäidit yläpeukuttaa.

Ihan kivoja kommentteja kuiteskin.

Vierailija

Entäs uusperheiden äidit? Olisiko sinulla heistäkin jokin keittiöpsykologin analyysi?

Vierailija

En tiedä. Mutta mitä sitä Yh- äidin olisi lupa tehdä? Laittaa kotona ruokaa, pestä pyykkkiä ja laittaa teini-ikäiset lapset nukkumaan ja palstailla täällä? - Monelle tällainen elämä varmaan on ihan jees. Mutta jos on  elämän haluinen ja kaipaa välillä "aikuista seuraa" , -siis muutakin kuin mahd. työkaverit  - niin ymmärrän, jos menojalka toisinaan vähän vipattaa...

Vierailija

Kun olin vielä lasten isän kanssa, en saanut käydä _koskaan_ ulkona ilman häntä, en edes firman pikkujouluissa kuin korkeintaan kääntymässä. Hän tuli sinne jatkoille vahtimaan tai vaihtoehtoisesti haki autolla kotiin suunnilleen klo 22 illalla.

No mies sitten kuitenkin kävi itse ja löysi uuden rakkauden.

Mäkin aloin käymään vihdoinkin ja löysin myöskin. En tykkää enää käydä vaan enemmän kiinnostaa mökkeily ja muu yhdessäolo.

t. teinin yh

Vierailija

Pitää paikkansa omien kokemusten perusteella. Minun ystäväpiirissäni lähes kaikki eronneet ovat aloittaneet hurjan bilettämisen, ja aika moni on kertonut joko suoraan tai kiertäen, että haussa on nimenomaan uusi mies. Toisaalta surullista, toisaalta täysin ymmärrettävää.

Yh:t ovat usein niin kiinni lapsissaan, että treffailu on aika vaikeaa ja jos joskus saa vapaaillan, niin ehkä bilettäminen on helpoin tapa päästä eroon arjesta ja tuulettaa päätä ja humalassa on helpompi tavata uusia ihmisiä. Kumppanin löytäminen on muutenkin vaikeaa, saati sitten jos mukana kulkee jatkuvasti lauma lapsia. Toisaalta sitten taas, lähes kaikki erot ovat liittyneet ryyppäämiseen, baareissa juoksemiseen ja/tai pettämiseen, joten siltä pohjalta välillä ihmetyttää, miksi uutta miestä etsitään paikasta, jossa todennäköisyys toisen samanlaisen löytämiseen on aika suuri.

Vierailija

Mitähän juhlimisella tarkoitetaan?

Ns. Ydinperheenä ei oikein ollut muuta aihetta juhlaan kuin lasten synttärit. Aikuisia ihmisiä ei voinut kutsua kylään, koska mä en kehdannut pyytää omia kavereita ja miehen ystävät taas... No, sen olisi pitänyt kutsua niitä.

Mihinkään ei voitu koskaan mennä yhdessä, koska se oli niin kallista. Sitten jos käytiin jossain, niin mun juhlimiset oli siinä että viimeistään puoliltaöin halusin vapaaehtosesti nukkumaan, koska mies veti sellaiset perseet olalle, että olin seuraavan päivän lasten kanssa keskenään.

Eron jälkeen en nyt sano juhlimiseksi sitä, että kävin illalla oluella lähibaarissa (tai vähän kaukaisemmassa, jos yritin löytää seuraa). Rahaa oli just siihen yhteen olueeseen, kun fillarilla lähti liikenteeseen.

Mutta noin muuten eron jälkeen elämä on ollut yhtä juhlaa. Ei mustasukkaisuutta, riitoja, toisen alkoholinkäytön kyttäämistä, ei munankuorilla hiiviskelyä... Minä ja lapset voidaan lauleskella ääneen, nauraa ja kertoa vitsejä, kutsua kavereita kylään koska tahansa. Se on juhlaa, minulle. 

Vierailija

Minä en juhli, ellei juhlimiseksi lasketa sitä että pyrin tapaamaan ystäviä kahvilla edes kerran kuussa. Lapsia ei voi jättää vahtimatta, rahat ei meinaa riittää edes ruokaan ja viikonloppuun mennessä olen niin väsynyt ettei tule kyllä mieleenkään lähteä minnekään jos vaihtoehtona on nukkuminen.

Vierailija

Miksi ap tällaista miettii? Haluaa tuomita yh:t?
Baarissa/baarista usein saa positiivista huomiota miehiltä ja seksiseuraakin. Jolla on hyvä mies kotona nämä asiat tarjoamassa, ei välttämättä koe tarvetta baariin niin paljon.
Mut kyllä mulle suurin syy baariin menossa on se ihmisten näkeminen, uusiin aikuisiin ihmisiin tutustuminen. Totaaliyh:n elämässä ei liikaa välttämättä ole niitä aikuiskontakteja kun ei sellaselle kaveripiirin ylläpitämiselle ole aikaa samalla tavalla kuin perheettömällä/sellasella jolla arjen jakajana mies. Voisin mielellään myös pitää koti-illan ison kaveriporukan kanssa jos mulla sellainen olisi, mut on ihan kiva jättää se ainainen koti ja kotityöt ja mennä ulos ihmisten ilmoille :) en todellakaan läheskään aina kännää tai harrasta irtoseksiä.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla