Ollaan lähdössä Japaniin lomalle, nauraako ne siellä tällaiselle länsimaiselle jättiläiselle?
Japanihan on tunnettu laihuutta ja pienuutta ihannoivasta kulttuurista. Naiset on maailman hoikimpia ja kai ikuisella dieetillä.
Me ollaan tällainen japanilaisen silmin länsimainen jättiläisperhe, ei varsinaisesti ylipainoisia, mutta ei erityisen pieniä ja sirojakaan. Itse olen 180 cm pitkä, painan 70 kg, kengän koko on 41, lisäksi olen raskaana matkan aikaan viikolla 26, tissit on paisuneet kolme numeroa tavallista suuremmiksi, jne... Ei ehkä sulostuttavin näky.
Joo, en tosiaan haaveile shoppailureissusta, tiedän hyvin, ettei vaatteet tai kengät ikipäivänä mahdu mulle. Hyvä jos 13-vuotiaalle s/m-kokoiselle tyttärellenikään.
Olen ollut joskus vuosia, vuosia sitten Singaporessa ja Malesiassa ja ainakin silloin ihmiset ihan suoraan tirskui ja hihitteli mun koolle, vaikka ymmärrän kulttuurisesti erilaiset ihanteet, ei se varsinaisesti tuntunut kovin kivalta, päin vastoin tuntui usein aika pahalta ja päätinkin parin päivän jälkeen, etten edes vilkaise vaatekauppojen suuntaan.
Onkohan tätä odotettavissa tulevalta reissulta? Mä selviän ivasta ja nauruista kyllä, mutta mietityttää pitäisikö valmistaa noita teinejä asiaan jotenkin. Ei olla menossa Tokioon tai Osakaan vaan vähän pienempään kaupunkiin, joten siellä ei ehkä samalla tavalla tule meitä jättiläisiä vastaan kuin vaikka Tokiossa.
Onko teillä kokemuksia? Kuinka huvittavia tai vastenmielisiä me ollaan?
Kommentit (35)
Kyllä pienemmissä kaupungeissa voi tulla hihitystä. Itse en ole edes pitkä vaan menisin kokoni puolesta aika japsista (160 cm, 50 kg), mutta mulla on isot tissit. Rintaliiveistä hajosi matkalla kaarituki niin että se katkennut metalli alkoi painaa pahasti rintaa, joten uudet piti ostaa. Mutta voi sitä noloa tilannetta, kun menin kyselemään liivejä kokoa 70 G. Ei se riittänyt että myyjä tuijotti silmät pyöreänä ja tirskui, mutta kutsui vielä pari muutakin myyjää tuijottelemaan tissejäni ja tirskumaan. Lopputulos oli että heillä ei ole mitään sen kokoista mikä sopisi minulle. Samaan törmäsin vaatekaupoissa, että yhtään mikään ei mahdu mun päälle kun on tissejä ja takapuolta.
Aika monta kertaa myös ihmiset halusivat ottaa valokuvan kanssani, mitä en ollenkaan ymmärtänyt että miksi, kun en nyt ole mikään kovin eksoottinen näky, mulla kun on tummat hiuksetkin.
Varaudu siihen, että kuvia räpsitään ja halutaan tunkea selfieen sinun kanssa.
Japanissa pienemmillä paikkakunnilla ihmiset eivät ole tottuneet ulkomaalaisiin. Japani ei myönnä kansalaisuuttaan helposti kenellekään. Siellä varmaan 99% asuvista on ihan japanilaisia.
Tulin juuri kahden kuukauden Japanin-kiertomatkalta. Saatte kyllä varautua katseisiin, ja varmaan siihen tirskumiseenkin. Japanilaisilla on tapana peittää hämmennystään hihittämällä käden suojassa, mutta ei ne sillä mitään pahaa tarkoita, ne vain ei tiedä miten suhtautua ja niitä ujostuttaa.
Sen lisäksi kannattaa varautua siihen, että saattaa tulla hankaluuksia julkisissa paikoissa, koska kaikki on oikeasti pientä. Jos majoittaudutte perinteisissä majataloissa, tai syötte paikallisissa ravintoloissa, niissä on minikokoiset vessat, ja kykkiminen lattialla polvillaan pöydän edessä on tuskallista pitkälle ja rotevalle ihmiselle. Syödessäkin kupit on pieniä, puikot on kapeita, tilaa ei ole huiskia isoilla käsillä kun kaikki liikkeet pitäisi olla pieniä ja siroja.
Kiitos vastauksista, näin mä vähän arvelinkin. Käydään siis lasten kanssa jonkin sortin kehonkuvakeskustelu ennen matkaa :)
Onko meidän kuitenkaan siis tarvetta häpeillä kokoamme ja olemustamme vai ronskistiko vaan simmarit päälle ja uimaan ja helteelle sopivat löysät vaatteet, jotka vielä entisestään tekee mestä suuremman näköisiä?
Onko meidän koko siis vain hassu ja outo asia vai jotenkin noloa ja häpeiltävää?
Olkaa vain reilusti omia itsejänne. Ja voitte lohduttautua sillä, että vaikka jotenkin mokaisittekin, teitä todennäköisesti luullaan amerikkalaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, näin mä vähän arvelinkin. Käydään siis lasten kanssa jonkin sortin kehonkuvakeskustelu ennen matkaa :)
Onko meidän kuitenkaan siis tarvetta häpeillä kokoamme ja olemustamme vai ronskistiko vaan simmarit päälle ja uimaan ja helteelle sopivat löysät vaatteet, jotka vielä entisestään tekee mestä suuremman näköisiä?
Onko meidän koko siis vain hassu ja outo asia vai jotenkin noloa ja häpeiltävää?
Menette simmareissa ja hellevaatteissa ihan normaalisti. Kokonne on hassu ja outo asia, ei noloa ja häpeiltävää.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, mitä juntteja.
Siis me matkalle lähtijät? Pituuteni vai painoniko tekee perheestäni juntteja?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, näin mä vähän arvelinkin. Käydään siis lasten kanssa jonkin sortin kehonkuvakeskustelu ennen matkaa :)
Onko meidän kuitenkaan siis tarvetta häpeillä kokoamme ja olemustamme vai ronskistiko vaan simmarit päälle ja uimaan ja helteelle sopivat löysät vaatteet, jotka vielä entisestään tekee mestä suuremman näköisiä?
Onko meidän koko siis vain hassu ja outo asia vai jotenkin noloa ja häpeiltävää?
Ja mitenköhän sä ajattelit sitä häpeillä ja noloilla noin käytännössä? Pukeudut telttaan ja piiloudut hotelliin koko loman ajaksi? Jos hävettää niin älä lähde, jos lähdet niin älä häpeile. Vähän järkeä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Tulin juuri kahden kuukauden Japanin-kiertomatkalta. Saatte kyllä varautua katseisiin, ja varmaan siihen tirskumiseenkin. Japanilaisilla on tapana peittää hämmennystään hihittämällä käden suojassa, mutta ei ne sillä mitään pahaa tarkoita, ne vain ei tiedä miten suhtautua ja niitä ujostuttaa.
Sen lisäksi kannattaa varautua siihen, että saattaa tulla hankaluuksia julkisissa paikoissa, koska kaikki on oikeasti pientä. Jos majoittaudutte perinteisissä majataloissa, tai syötte paikallisissa ravintoloissa, niissä on minikokoiset vessat, ja kykkiminen lattialla polvillaan pöydän edessä on tuskallista pitkälle ja rotevalle ihmiselle. Syödessäkin kupit on pieniä, puikot on kapeita, tilaa ei ole huiskia isoilla käsillä kun kaikki liikkeet pitäisi olla pieniä ja siroja.
Missä kiertelit? Olen ollut pariin otteeseen Tokio-Kioto-Osaka -akselilla enkä kyllä mihinkään näin miniatyyrimäiseen ole törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, mitä juntteja.
Siis me matkalle lähtijät? Pituuteni vai painoniko tekee perheestäni juntteja?
Häpeily. Normaaleilla ihmisillä on normaali itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, näin mä vähän arvelinkin. Käydään siis lasten kanssa jonkin sortin kehonkuvakeskustelu ennen matkaa :)
Onko meidän kuitenkaan siis tarvetta häpeillä kokoamme ja olemustamme vai ronskistiko vaan simmarit päälle ja uimaan ja helteelle sopivat löysät vaatteet, jotka vielä entisestään tekee mestä suuremman näköisiä?
Onko meidän koko siis vain hassu ja outo asia vai jotenkin noloa ja häpeiltävää?
Minusta ainakin, Japanissa jonkin verran työasioissa käyneenä, tuntuu että japanilaiset ovat hyvin ystävällisiä pohjimmiltaan, eikä tosiaan ilkeitä. Ei mulle ainakaan tullut silloinkaan kun minua vähän hihiteltiin oloa, että he katsoisivat minua pahantahtoisesti tai arvostelevasti. Enemmän sellaista viattoman oloista se oli, että oli jännää nähdä moinen ulkomaanelävä, niin jännää että ei oikein tiennyt miten suhtautua joten hihitys oli reaktio.
Sinänsä minusta oli hassua että tavallista länsimaista naisihmistä niin jaksettiin kuvata ja hihittää, koska paikallisessa nuorisossa varsinkin näkyi paljon rajumpia ilmestyksiä ,esim. pinkkejä tai sinisiä hiuksia, hyvin erikoisia vaatetuksia jne. Ei ne ketään hihityttäneet, mutta kun yksi maantienvärisillä hiuksilla varustettu länsimaalainen kolmikymppinen nainen tuli paikalle, niin oli hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, mitä juntteja.
Siis me matkalle lähtijät? Pituuteni vai painoniko tekee perheestäni juntteja?
No ei kun ne japanilaiset! Sori, en todellakaan tarkoittanut teitä!
Noh, mä aloin tuntea itseni 180 cm naisena jättiläiseksi Meksikossakin. Maailmalla ihmiset on niin pieniä. Sellasia tappeja :D
Mun yksi kaveri opiskeli pitkään japania ja kulttuuria vain havaitakseen, ettei voinut sietää japanilaisia... Asui siellä monta vuotta. Erilaisuuden sietokyky on jopa Afrikassa parempaa - ja siellä jos missä rasismi kukkii.
Ei se teidän koko häiritse, mutta Japanissa matkustaessa kannattaa kiinnittää enemmän huomiota pukeutumiseen ja hygieniaan. Japanilaisille esim. paljas ihokarvoitus on kauhistuttavaa (myös miehillä!) ja kaikenlainen hikoilu on noloa. Kosteat paidankainalot tai hoitamattomat jalat saavat japanilaiset suorastaan hämilleen. Niistäminen julkisella paikalla on verrattavissa piereskelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, mitä juntteja.
Siis me matkalle lähtijät? Pituuteni vai painoniko tekee perheestäni juntteja?
Häpeily. Normaaleilla ihmisillä on normaali itsetunto.
No miten vaan.
En tosin tarkoittanut, että me aikoisimme häpeillä. Kysyin lähinnä onko heidän mielestään suuri koko ominaisuutena hassu ja outo vai häpeiltävä asia. Ja sitä kautta ajattelin aiheutammeko mahdollisesti paheksuntaa esim. uimarannalla, on helpompi suhtautua kunnioittavasti jos tietää vähän heidän ajatusmaailmastaan.
Kulttuuri on minulle entuudestaan vieras, siksi kyselin teiltä kokeneemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi kaveri opiskeli pitkään japania ja kulttuuria vain havaitakseen, ettei voinut sietää japanilaisia... Asui siellä monta vuotta. Erilaisuuden sietokyky on jopa Afrikassa parempaa - ja siellä jos missä rasismi kukkii.
Minulla taas on täysin päinvastaisia kokemuksia japanilaisista. Rauhallisena suomalaisena minut on aina otettu ystävällisesti mukaan joukkoon.
Japanissa asuneena luulen, että ainakin katotaan pitkään. Mutta eivät katso suoraan...
Pitkä miespuolinen tuttavani asui Japanissa ja kertoi, että tavaratalon ruokaosastolla myyjä oli kutsunut muutkin ihmettelemään isoa miestä.