Elatusmaksun suuruudesta

Maksetaanko elatusmaksua 17 vai 18 vuotiaaksi? Siis pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululaisesta kysymys

t.ap

Siinä käytetään laskukaavaa, Huomattavaa on, että asumisesta lasketaan aikamoinen osuus lapsen "menoiksi". Eli lähivanhemmalla on mahdollisuus maksattaa omistusasuntoansa etävanhemmalla.

Virkamiehen mukaan asumiskuluista vain 16% katsotaan lapsen osuudeksi. Onpa huomattava.

Ehkä jossakin perhekompositiossa. Meidän tapauksessa 22% (tai 21 tai 23%). Lähin luona asui vain lähi itse ja yksi lapsi. Asunto oli omistusasuntokaksio, jonka lainanlyhennys oli nostettu elareiden laskemisaikaan tappiin. Eli tonnin lyhennyksestä ja 200€:n vastikkeesta lapsen asumiskulut  n. 250€  on minusta aika huikea summa. Ja todellakin asunto oli kaksio, eli lapsella ei ollut omaa huonetta. Lapsi viikko-viikkosysteemillä.

Mietin vaan miten olisi suhtauduttu, jos etä olisi tempaissut järkyn asuntolainan ja yrittänyt  sitä käyttää elatuskyvyn laskuissa asumiskuluinansa. Varmaan olisi tullut joku kohtuullistamispykälä.

Yksi lapsistani tule täysi-ikäiseksi ja Kela on maksanut elatusmaksut tähän saakka. Mies tekeytynyt tulottomaksi. Eli jos nuorempien lasten kohdalla Kela maksaa minimit, niin pitääkö minun käydä esittelemässä laskujani missään? Lastenvalvojalla? Isä ei tapaa lapsia, eikä osallistu elatukseen millään tavalla. Saanut nolla sopimuksen siihen saakka kun vanhin täyttää 18-vuotta.

Up

Aikanaan kävin ex-vaimon kanssa oikein käräjiä, kun millään ei päästy erossa sopuun mistään. Minulle tuli kahdesta lapsesta yhteensä 780 € elarit maksettaviksi 3800 euron kuukausituloilla eli kaikki ymmärtää varmaan, että suoranainen ryöstö. Elareiden määrään vaikutti lasten elatuksen tarve, johon exä sai ujutettua kaikki mahdolliset harrastukset, jotka aloitutti lapsilla juuri ennen oikeudenkäyntiä.

Kituutin 2,5 vuotta yksiössä puuroa syöden ja makselin kiltisti määrätyt elarit. Vähän harmitti, kun exä omilla samankokoisilla tuloilla onnistui pitämään mukavaa elintasoa, lapset usein mummolassa ja mamma baanalla. Minä näin lapsia harvoin, sillä asuin toisella paikkakunnalla ja vaikka minulle oli luvattu 3 viikonloppua kuukaudessa, niin exä vei lapset milloin mummolaan, milloin kaverilleen ja milloin mihinkin, joten ajelin yleensä kuukaudessa turhaan yli 700 kilometriä toteamaan, että lapsia tai exää ei löydy mistään.

Kävipä sitten niin, että exän työkuviot muuttuivat, tuli muutto ja lasten pitäminen kävi hankalaksi, koska baarireissuille ei ollutkaan mummoa tai kavereita lähellä lastenhoitajaksi. Ehdotti sitten minulle lähivanhemmuutta ja tarrasin samantien kiinni. Lapset on nyt asuneet minun luonani kaksi vuotta ja käräjiä käydään taas. Exä ei halunnut maksaa elareita ollenkaan. Summasta ei päästy minkäänlaiseen ratkaisuun, sillä NYT exän mielestä elatuksen tarve ei ole edes kolmasosaa aiemmasta. Olen saanut elatustukea valtiolta, mutta nyt joudutaan käräjille. Viimeisin veto exältä on, että hän esittääkin ottavansa taas lähivanhemmuuden, ennen kuin maksaa penniäkään. 

Eli ap:n kysymykseen, elarit perustuvat johonkin mystiseen elatuksen tarpeeseen, johon taas vaikuttaa eniten maksajan sukupuoli ja tulot. Lapsen elatukseen tarvittavasta rahamäärästä se ei ole riippuvainen.

Minusta taas on käsittämätöntä, että hyvätuloiset itkevät siitä, että elarit ovat korkeammat kuin Kelan minimi. Tiedän eräänkin ylilääkärin, joka itkee 300 euron elareista (yhdestä päiväkoti-ikäisestä lapsesta).  Ex on kliseisesti sairaanhoitaja. Uskomatonta shittiä mielestäni. Eikö lapsen kuuluisi saada mitään osaa vanhempansa elintasosta?

Meille on ensimmäinen lapsi tulossa ja ihan takuulla se tulee maksamaan kuukaudessa keskimäärin enemmän kuin 2x140e/kk plus lapsilisä, vaikka ei edes otettaisi lukuun perhevapaista seuraavaa taloudellista katastrofia. 

Up

Useimmiten näissä äiti voittaa, eikä mitenkään tarvitse osoittaa, että rahat käytetään lapseen :(

lähivanhemman asumista ei voi maksatta exällä.

mutta lapsen asumiseen kyllä katsotaan että pitäisi olla osuus sähköistä ja lämmityksestä.

t. lähivanhempi, joka maksaa oman asumisensa kyllä ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten näissä äiti voittaa, eikä mitenkään tarvitse osoittaa, että rahat käytetään lapseen :(

Miten lapsen kanssa voi elää niin, että häneen ei rahaa käytä?

ps. isäkin voi olla lähivanhempi ja heidän asemansa on näissä asiossa luultua parempi. Yleinen näkymys on vaan, että se äiti voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan kävin ex-vaimon kanssa oikein käräjiä, kun millään ei päästy erossa sopuun mistään. Minulle tuli kahdesta lapsesta yhteensä 780 € elarit maksettaviksi 3800 euron kuukausituloilla eli kaikki ymmärtää varmaan, että suoranainen ryöstö. Elareiden määrään vaikutti lasten elatuksen tarve, johon exä sai ujutettua kaikki mahdolliset harrastukset, jotka aloitutti lapsilla juuri ennen oikeudenkäyntiä.

Kituutin 2,5 vuotta yksiössä puuroa syöden ja makselin kiltisti määrätyt elarit. Vähän harmitti, kun exä omilla samankokoisilla tuloilla onnistui pitämään mukavaa elintasoa, lapset usein mummolassa ja mamma baanalla. Minä näin lapsia harvoin, sillä asuin toisella paikkakunnalla ja vaikka minulle oli luvattu 3 viikonloppua kuukaudessa, niin exä vei lapset milloin mummolaan, milloin kaverilleen ja milloin mihinkin, joten ajelin yleensä kuukaudessa turhaan yli 700 kilometriä toteamaan, että lapsia tai exää ei löydy mistään.

Kävipä sitten niin, että exän työkuviot muuttuivat, tuli muutto ja lasten pitäminen kävi hankalaksi, koska baarireissuille ei ollutkaan mummoa tai kavereita lähellä lastenhoitajaksi. Ehdotti sitten minulle lähivanhemmuutta ja tarrasin samantien kiinni. Lapset on nyt asuneet minun luonani kaksi vuotta ja käräjiä käydään taas. Exä ei halunnut maksaa elareita ollenkaan. Summasta ei päästy minkäänlaiseen ratkaisuun, sillä NYT exän mielestä elatuksen tarve ei ole edes kolmasosaa aiemmasta. Olen saanut elatustukea valtiolta, mutta nyt joudutaan käräjille. Viimeisin veto exältä on, että hän esittääkin ottavansa taas lähivanhemmuuden, ennen kuin maksaa penniäkään. 

Eli ap:n kysymykseen, elarit perustuvat johonkin mystiseen elatuksen tarpeeseen, johon taas vaikuttaa eniten maksajan sukupuoli ja tulot. Lapsen elatukseen tarvittavasta rahamäärästä se ei ole riippuvainen.

Olen eronnut nainen ja kaksi lasta asuu suurimman osan ajasta luonani. Minulla on hyvät tulot. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä elatusmaksuja pyytämään. Jos parisuhteessa on ollut puolisoiden välillä iso tulokuilu, pienempituloinen haluaa rahastaa. Tältä se näyttää.

Vierailija kirjoitti:

lähivanhemman asumista ei voi maksatta exällä.

mutta lapsen asumiseen kyllä katsotaan että pitäisi olla osuus sähköistä ja lämmityksestä.

t. lähivanhempi, joka maksaa oman asumisensa kyllä ihan itse.

Juuri näin. Ja asumisesta tulee kuluja molemmille, lähi- ja etävanhemmalle. Mielestäni varsinkaan isompien lasten kohdalla ei voida olettaa, että nukkuu sohvalla tai vanhempien huoneessa, puhumattakaan mahdollisesti paljon nuorempien pikkusisarusten huoneessa. Meillä miehen teini-ikäisellä tyttärellä on oma huone meilläkin, vaikka ajallisesti on vähän enemmän äidillään. En halua, että hänelle tulee fiilis, että on täällä kylässä. Eli meilläkin asumiskulut ovat korkeammat kun tarvitsemme isomman asunnon kuin mitä muuten. Onneksi meidän tapauksessa miehen ex on fiksu ihminen ja asiat on aina saatu hoidettua hyvässä hengessä ja joustoa on löytynyt puolin ja toisin. Myös raha-asioissa. Esim.kun viime kesänä tyttö oli meillä paljon (= käytännössä koko kesän)äitinsä muuttuneen työtilanteen takia, emme maksaneet elatusmaksua kesä- ja heinäkuulta ja tämä nimenomaan äitinsä ehdotuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan kävin ex-vaimon kanssa oikein käräjiä, kun millään ei päästy erossa sopuun mistään. Minulle tuli kahdesta lapsesta yhteensä 780 € elarit maksettaviksi 3800 euron kuukausituloilla eli kaikki ymmärtää varmaan, että suoranainen ryöstö. Elareiden määrään vaikutti lasten elatuksen tarve, johon exä sai ujutettua kaikki mahdolliset harrastukset, jotka aloitutti lapsilla juuri ennen oikeudenkäyntiä.

Kituutin 2,5 vuotta yksiössä puuroa syöden ja makselin kiltisti määrätyt elarit. Vähän harmitti, kun exä omilla samankokoisilla tuloilla onnistui pitämään mukavaa elintasoa, lapset usein mummolassa ja mamma baanalla. Minä näin lapsia harvoin, sillä asuin toisella paikkakunnalla ja vaikka minulle oli luvattu 3 viikonloppua kuukaudessa, niin exä vei lapset milloin mummolaan, milloin kaverilleen ja milloin mihinkin, joten ajelin yleensä kuukaudessa turhaan yli 700 kilometriä toteamaan, että lapsia tai exää ei löydy mistään.

Kävipä sitten niin, että exän työkuviot muuttuivat, tuli muutto ja lasten pitäminen kävi hankalaksi, koska baarireissuille ei ollutkaan mummoa tai kavereita lähellä lastenhoitajaksi. Ehdotti sitten minulle lähivanhemmuutta ja tarrasin samantien kiinni. Lapset on nyt asuneet minun luonani kaksi vuotta ja käräjiä käydään taas. Exä ei halunnut maksaa elareita ollenkaan. Summasta ei päästy minkäänlaiseen ratkaisuun, sillä NYT exän mielestä elatuksen tarve ei ole edes kolmasosaa aiemmasta. Olen saanut elatustukea valtiolta, mutta nyt joudutaan käräjille. Viimeisin veto exältä on, että hän esittääkin ottavansa taas lähivanhemmuuden, ennen kuin maksaa penniäkään. 

Eli ap:n kysymykseen, elarit perustuvat johonkin mystiseen elatuksen tarpeeseen, johon taas vaikuttaa eniten maksajan sukupuoli ja tulot. Lapsen elatukseen tarvittavasta rahamäärästä se ei ole riippuvainen.

Olen eronnut nainen ja kaksi lasta asuu suurimman osan ajasta luonani. Minulla on hyvät tulot. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä elatusmaksuja pyytämään. Jos parisuhteessa on ollut puolisoiden välillä iso tulokuilu, pienempituloinen haluaa rahastaa. Tältä se näyttää.

Olen eronnut ja kaksi lasta asuu kanssani. Minulla on hyvät tulot. Ei tulisi mieleenkään, että minun tarvitsisi pyytää elatusmakuja. Lasteni isää osaa kantaa sen vastuunsa ihan pyyttämättäkin. 

Elatusmaksut on juridisesti säädetty velvollisuus eikä sillä ole mitään tekemistä esim. tulokuilun kanssa. Lapsen elatuksesta vastaa lapsen molemmat vanhemmat kykyjensä mukaan. Jos toisen kyky on toista huomattavasti suurempi niin ei kyse ole toisen osapuolen rahastuksesta ole vaan velvollisuus huolehtia omista henkilökohtaisista arvovalinnoistaan eli lapsistaan.

Ei kai se auttamatta tarkoita, jos kuussa tulee x määrä rahaa, että se pitää myös siinä kuussa kuluttaa. Asioita voi ajatella kauaskantoisemminkin. Lapsella on kun se tulevaisuuskin, jossa voi tulla niitä yllättäviä menoja. En minä pidä hyviä aikoija ikuiseksi ajoiksi ansaituksi. Minä voin sairastua, lapseni voi sairastua, voin jäädä työttömäksi tai jopa kuolla. Sen turvin, että toinenkin vanhempi hoitaa velvollisuutensa voi turvata lapseni selustan.

Vähän yläkanttiin kyllä 350€. Lapsen "menoiksi" kuukaudessa lasketaan max. noin 500€, yleensä vähemmän, jos ei mitään ihmeempiä erityiskuluja. Tästä vähennetään lapsilisä 100€ ja jäljelle jäävä 400€ jaetaan vanhempien elatuskyvyn (tulot miinus hyväksytyt menot) suhteessa. Ja kyllä ainakin meidän lapselle riittää 500€/kk aivan helposti, vaikka täysi päivähoitomaksu ja harrastuksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten näissä äiti voittaa, eikä mitenkään tarvitse osoittaa, että rahat käytetään lapseen :(

Miten lapsen kanssa voi elää niin, että häneen ei rahaa käytä?

ps. isäkin voi olla lähivanhempi ja heidän asemansa on näissä asiossa luultua parempi. Yleinen näkymys on vaan, että se äiti voittaa.

No, ei varmaan niin, ettei yhtään kuluja tule, mutta on ihmeellistä jos ei 350,-/kk (jonka pitäisi siis olla puolet lapsen kustannuksista) elatusmaksusta jää ikinä rahaa ostaa vaatteita, kenkiä, maksaa kampaajakäyntiä tai hankkia bussilippua, vaan nämä(kin) maksatetaan etävanhemmalla.