Kevät toi kaaharit

800 km matkalla neljä hengenvaarallista ohitusta. Huomautan heti, että itse ajan hyvin tarkasti rajoitusten mukaan, ellei ole estettä. Este voi olla pitkä jono edessä, tai joku hidaste, jota ei pääse mäen, mutkan tai vastaantulijoiden takia heti ohittamaan. Mutta näköjään se vastaantulija ei ole kaikille mikään este. Yhdessä paikassa minut ohitettiin mutkassa tuplakeltaisilla, vastaan tuli auto, joka joutui väistämään pientareelle, itse jarrutin ja sain tästä autosta jonkun nastan tai jotain, kova napsaus kävi. En löytänyt ainakaan heti jälkeä, joten toivottavasti ei mihinkään lasiin osunut. Tää on kumma, kun tästä aiemmin valitin, niin valitettiin, että mitäs ajat liian lähellä. Tilanne, jossa sain selvän nastan, oli lähes sama, paitsi ei ollut vastaantulijaa, oli suora tie ja hyvin olisi ollut tilaa mennä paljon kauemmaksi, eikä olisi tarvinnut kiilata eteen.

Sitten toinen tapaus, ajoimme jonossa, minulla hyvä väli edelläajaviin, jotka ajoivat aika tarkkaan rajoitusten mukaan. Niiden edellä ajavien kohdalla lähti joku vastaantulija toisesta ihan kohdalla ohi, niin että joutuivat jarruttamaan.

Kolmas tapaus oli vastaava kuin toinen, mutta vastaantulija olin minä itse. Ohitettavan auton kuski taisi säikähtää pahasti, sillä peilistä näin, että pysähtyi kokonaan. Me molemmat jouduimme väistämään. Itse osasin jo ennakoida, kun näin jo kaukaa, että se auto tulee lähestyy kovaa ja niinköhän tuo malttaa jäädä tuohon taakse vai lähteekö ohi. Ei malttanut.

Rekisterinumeroita ei saa ylös, kun ei ehdi ja osa on niin kurassa, ettei saa selvää. Mitä sillä sitä paitsi voi todistaa?