Törkeä kaksoisstandardi: miksi lapsettomien ja vanhempien perusteluihin suhtaudutaan aivan eri tavoin?

Kaikkien naisten tulee kärsiä vanhemmuuden vuoksi ainakin jonkin verran. Kun sinut on saatu kerhoon, olet oikeutettu myötätuntoon ja tsemppiin.

Miehiähän tämä ei taas kerran koske ollenkaan. Lapseton mies, joka haluaa vaippojen vaihdon sijaan hemmotella puolisoaan, on omistautuva ja rakastava kumppani, ei pyhän tehtävänsä laiminlyövä pinnari.

On ihan oikeasti olemassa paljon ihmisiä, joiden mielestä vain kärsiminen tekee elämästä mielekästä. Hyvin tehty, kristinuskon orjamoraali.

Jos haluat olla lapseton, ole ihan vapaasti. 

Jos haluat kaikkien maailman tahojen hyväksynnän tavallesi elää, tavoittele sitä ihan vapaasti.

Jos olet sinut valintojesi kanssa, älä mieti moisia, tai pahoita mieltäsi toisten puheista. Tai kuvittele arvostelua sinne, missä sitä ei ehkä edes ole.

Koska nainen on toiselle susi. Koska itse päätetty pilata se elämänlaatu lapsilla ja katkeroiduttu kun lapsettomat saa tehdä mitä haluaa käännetään se asia niin päin että.lapsettomat on itsekkäitä

Se, että olet vanhempi, muuttaa (tai pitäisi) ihmistä aika lailla, henkisesti.

Äitinä koet asioita eri tavalla, tunnet ne eritavalla, ajattelet eri tavalla.

Lapseton jos haluaa elämänsä jatkuvan samanlaisena on ihan ok, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihminen, jolla on lapsia, haluaa elämästä rauhallisempaa.

Kummatkin haluavat samaa, mutta vain toinen tietää aidosti mitä se tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat olla lapseton, ole ihan vapaasti. 

Jos haluat kaikkien maailman tahojen hyväksynnän tavallesi elää, tavoittele sitä ihan vapaasti.

Jos olet sinut valintojesi kanssa, älä mieti moisia, tai pahoita mieltäsi toisten puheista. Tai kuvittele arvostelua sinne, missä sitä ei ehkä edes ole.

Pienet mielet eivät osaa keskustella asioista, ainoastaan ihmisistä.

Minä olen 41 ja lapseton, mutta kellekään muulle kuin äidilleni en ole koskaan joutunut mitenkään perustelemaan lapsettomuuttani. Ei ole kukaan sitä ihmetellyt tai siitä mitään kysellyt. Ei siis ainakaan minun tuttavapiirissäni tunnu ihmiset kauheasti sitä pitävän omituisena tai itsekkäänä.

Pitäisikö niitä lapsia sitten tehdä 20 kun on kerran sille tielle lähtenyt? En oikein ymmärrä tätä aloitusta. Ole ihan rauhassa tekemättä lapsia. Mulla on 3 enkä tee enempää koska en jaksa enkä halua hoitaa enempää. Eikö se ole ihan fiksua että tiedostaa omat rajansa ja resurssinsa.

Naisten asema on kautta historian ollut lähinnä synnytyskoneena. Vaikka elämme modernissa ja sivistyneessä yhteiskunnassa, istuu vanha ajatusmalli synnyttämisestä ja äitiydestä naisen tärkeimpänä (jopa ainoana) tehtävänä lujassa. Siksi naisen omistautumista jollekin muulle asialle kuin perhe-elämälle on paheksuttavaa ja sallittua vain jos kyse on tahattomasta lapsettomuudesta ja senkin on oltava naiselle suuri tragedia.

Koska se nyt vain on täysin järjetöntä vaahdota jostain asiasta, mikä ei muka kiinnosta ja mistä ei ole omakohtaista kokemusta, niille joilla sitä ko. asiasta on ja jotka ovat touhuun halunneet osallistua. Mitä itua olisi mennä esim koiranomistajille ja koirafoorumeille paasaamaan että hyi hitto en ikinä halua koiraa koska haluan keskittyä itseeni? Etkö lainkaan tajua miten typerältä tuo kuulostaa? Nimenomaan itsekkäältä, ei siksi että kyse olisi juuri lapsista, vaan siksi että sinä luulet että jotakuta kiinnostaisi mistä sinä ET pidä ja mitä ET ainakaan meinaa tehdä.

Sinähän tässä nyt teet elämästäsi hankalampaa kun mietit sellaisten ihmisten asioita mitkä eivät sinua kosketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat olla lapseton, ole ihan vapaasti. 

Jos haluat kaikkien maailman tahojen hyväksynnän tavallesi elää, tavoittele sitä ihan vapaasti.

Jos olet sinut valintojesi kanssa, älä mieti moisia, tai pahoita mieltäsi toisten puheista. Tai kuvittele arvostelua sinne, missä sitä ei ehkä edes ole.

Pienet mielet eivät osaa keskustella asioista, ainoastaan ihmisistä.

No siinähän oli asiaa. Sekä lapsia hankkineiden että lapsettomien valintoja kyseenalaistetaan. Mitä sitten? Ne kyseenalaistukset voi jättää huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin haluavat samaa, mutta vain toinen tietää aidosti mitä se tarkoittaa.

Eköhän se lapseton ole nimenomaan ihminen, joka aidoiten ymmärtää, mitä rauhallinen elämä hänelle itselleen merkitsee. Lisääntyminen ei anna kellekään supervoimaa tietää muiden asioita näitä paremmin. (Vaikka jotkut kyllä tuntuvat kuvittelevan niin.)

Vierailija kirjoitti:

Kahden lapsen äiti, joka ei halua kolmatta, koska ei halua "keikuttaa venettä", "elämä on nyt helppoa" ja tahtoo "keskittyä itseensä ja parisuhteeseensa", on melkein kaikkien mielestä järkevä ja fiksu. Miksi tosiaan väkisin tehdä elämästä hankalampaa? On hyvä tietää, mitä elämältä haluaa.

Sen sijaan lapseton nainen, joka ei halua yhtään lasta näistä aivan samoista syistä, on kypsymätön ja itsekäs vastuunpakoilija, jonka perustelut ovat lapsellisia ja pinnallisia.

Mistä luulette, että tämä kaksoisstandardi johtuu?

Kuka näin väittää? Ja miksi sinua niin kiinnostaa muiden mielipiteet siitä mitä valintoja teet omassa elämässäsi? Nyt vähän kehität sitä omaa sisäistä itseäsi ja kas, maailma on paljon parempi paikka kun ei enää vittuakaan kiinnosta mitä joku random kasvoton nettimassa on mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Koska se nyt vain on täysin järjetöntä vaahdota jostain asiasta, mikä ei muka kiinnosta ja mistä ei ole omakohtaista kokemusta, niille joilla sitä ko. asiasta on ja jotka ovat touhuun halunneet osallistua. Mitä itua olisi mennä esim koiranomistajille ja koirafoorumeille paasaamaan että hyi hitto en ikinä halua koiraa koska haluan keskittyä itseeni? Etkö lainkaan tajua miten typerältä tuo kuulostaa? Nimenomaan itsekkäältä, ei siksi että kyse olisi juuri lapsista, vaan siksi että sinä luulet että jotakuta kiinnostaisi mistä sinä ET pidä ja mitä ET ainakaan meinaa tehdä.

Sinähän tässä nyt teet elämästäsi hankalampaa kun mietit sellaisten ihmisten asioita mitkä eivät sinua kosketa.

Sivun nimi on "aihe VAPAA" eli jos lapsettomat haluavat tulla tänne kysymään muiden mielipiteitä asiasta, he voivat. Menikö ap nyt jotenki sun tunteisiin tällä keskustelulla? :)

Keskustelisin mielelläni tästä aiheesta ilman kommentteja

- "Tällaista ilmiötä ei ole olemassakaan!" ja

- "Älä välitä tästä ilmiöstä!"

Nämä kommentit eivät millään tavalla auta meitä ymmärtämään, miten tämä kaksoisstandardi syntyy. -ap

En ole törmännyt tällaiseen kaksoisstandardiin, ja tunnen myötätuntoa teitä lapsettomia kohtaan, jotka olette. Toisaalta ihmettelen, miksi ja kenelle teidän pitää perustella oman elämänne henkilökohtaisia asioita. Se ei kuitenkaan ole ihan arkipäivän kanssakäymistä, että kysellään jonkun aikeista lisääntyä. Se on itse asiassa aina tökeröä käytöstä.

Koska naisella jolla on lapsia on kokemusta asiasta, mutta naisella jolla ei ole lapsia puuttuu oleellinen kokemus tehdä johtopäätöksiä.

Mä en ymmärrä näitä aloituksia. Missä oikeesti törmäätte tälläseen vastakkaisaaetteluun oikeassa elämässä? Törmäättekö oikeesti ihmisiin ketkä puhuu teille lapsettomille noin? En voi uskoa. Ole lapseton ihan rauhassa. Ketä kiinnostaa? Itse jatkat keskustelua alottamalla tälläsiä alotuksia jatkuvasti. Huoh.

Mullakin monta lapsetonta ystävää joiden kanssa puhun ihan normaaleja asioita.

Ennen avta en edes tiennyt että Velat aattelee että lapsellisten elämä on paskaa. Enkä mä tienny et mun kuuluis olla jotenkin kateellinen taikka toisaalta kattoo nenänvarttapitkin inhosta väristen lapsettomia ystäviä niinku tää palsta antaa ymmärtää :D

Aiheen voi huomata olevan tabun, kun siitä ei saa keskustella; keskustelu leimataan turhaksi, keskustelija tyhmäksi ja koko aihe vääräksi jo ihan sillä perusteella, että siitä haluaisi keskustella. Aiheen tabuus taas johtunee pitkälti siitä, että mitään järkiperustetta ko. kaksoisstandardille ei tosiaan ole olemassa, ja ne todelliset syyt (esim. tuo että kärsimys ja hankaluus kuuluva luterialisessa perinnössä hyveellisyyteen) koetaan ymmärrettävästi hävettävinä, ja siksi ne halutaan piilottaa kieltämällä koko keskustelu alkuunsa. 

Eli kyllä: kaksoisstandardi ON olemassa, ja siihen EI ole mitään muuta perustetta kuin se, että se kahden lapsen äiti on jo "kärsinyt tarpeeksi" ja suorittanut yhteiskunnallista velvoitettaan ts. noudattanut perinteistä elämänkaavaa. Näin hän on lunastanut itselleen oikeuden tavoitella vihdoinkin helppoa ja kivaa elämää, toisin kuin se lapseton, joka ei ole (lasten takia) joutunut kärsimään hankaluuksia ja joka on törkeästi hypännyt elämän peruskaavan "lapsen teko" -kohdan yli.

Voidaan myös huomata, että moni yhdenkin lapsen vanhempi kohtaa (ainakin nimettömissä keskusteluissa) samanlaista kritiikkiä, koska yksi lapsi ei täytä vielä suomalaisen perheen vakiomallia. 

Saman kaavan voi huomata monessa muussakin asiassa - esim. 3-kymppinen ns. ikisinkku kohtaa paljon ennakkoluuloja ja leimaantuu hankalaksi ihmiseksi, kun taas 20 vuotta naimisissa ollut, sittemmin eronnut 5-kymppinen saa ihan rauhassa julistaa kuinka ei enää ikinä halua asua kenenkään kanssa yhdessä. Kaksi korkeakoulututkintoa suorittanut ja uraa 20 vuotta tehnyt saa downshiftata ja alkaa kutoa työkseen mattoja, mutta jos saman tekee ilman ko. koulutuksia ja uraputkea on vain luuseri. Ja niin edelleen. 

Kulttuurin määräämältä polulta saa siis livetä VASTA kun on todistanut että siihen on jo sopeutunut ja sen elämäänsä hyväksynyt, ja nautintoa saa hakea VASTA kun on tarpeeksi kärsinyt. Hyvin surullinen ajatusmaailma, mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurin määräämältä polulta saa siis livetä VASTA kun on todistanut että siihen on jo sopeutunut ja sen elämäänsä hyväksynyt, ja nautintoa saa hakea VASTA kun on tarpeeksi kärsinyt. Hyvin surullinen ajatusmaailma, mielestäni.

Tämä kiteytti mielestäni asian erinomaisesti.