Lue keskustelun säännöt.
Argumentointivirheet, niistä on AV tehty
04.04.2016 |
https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentointivirhe
http://www.skepsis.fi/jutut/virhelista.html
http://ajattelunammattilainen.fi/2012/05/28/5-yleisinta-argumenttivirhe…
5 yleisintä argumenttivirhettä – ja miten selviät niistä
28/05/2012
10 kommenttia
Nykyaikana etenkin verkkokeskusteluissa ihmisten keskinäinen argumentointi käy kiivaana. Hyvä puoli tässä on, että verkossa eivät nyrkit pääse viuhumaan, vaikka keskustelu kuinka kärjistyisi. Huono puoli on taas, että nimimerkin takaa on helppo huudella vaikka mitä.
Erityisesti verkkokeskusteluissa huomaa, että Wikipediasta on helppo katsoa yleisimmät argumenttivirheet. Ongelmana tässä on, että vastapuolen virheen tunnistaminen ei vielä takaa hyvää argumentaatiota. Ei siis riitä, että toteaa verkkokeskutelussa, että ”tuo on selvä olkinukke!” Kärjistyneestä kielenkäytöstä selviää vain osaamalla oikeanlaista argumentaatiojudoa. Tässä viisi yleisintä argumenttivirhettä ja muutama judoliike, joilla niistä selviää.
1. Ad hominem
Ad hominem tarkoittaa henkilöön käyvää hyökkäystä. Tyypillisiä muotoja ovat ”sinä olet aina tuollainen”, tai ”ei tuota usko kukaan tuollaisen viherpipertäjän suusta”. Ad hominem on sikäli konstikas argumenttivirhe, että se jättää vastapuolen aika aseettomaksi: on aika vaikea ruveta puolustautumaan, että ”en minä nyt aina ole tällainen”. Ad hominem -argumenttiin pureekin tehokkaimmin sulkeistaminen: ota koppi argumenttivirheestä ja siirrä se sitten sivuun.
Takavuosina eräs kollegani oli jatkuvasti myöhässä. Mutta koska myöhästelin joskus itsekin, hän pystyi aina vastaamaan kritiikkiin: ”kyllähän sinäkin myöhästelet”. Kerran sitten keksinkin sulkeistaa vasta-argumentin: ”Olet aivan oikeassa. Myös minä myöhästelen. Mutta käsitelläänkö ensin tämä sinun myöhästymisasiasi, ja palataan sitten minuun?” Näin saimme asian viimein selvitettyä.
Seuraavan kerran, kun joku käy henkilöösi käsiksi, tunnusta tosiasiat ja ehdota, että palaatte niiden pariin heti kun itse pääargumentti on käsitelty.
2. Olkinukke
Olkinukkeargumentti on ad hominem -argumentin ohella tyypillisin verkkokeskusteluissa tunnistettu argumentti. Tähänkin blogiin saan aika ajoin erityisesti poliittisesti arkoihin aiheisiin kommentteja, joissa kirjoittaja syyttää olkinukesta – mutta jättää perustelujen esittämisen sikseen. Kuten joku taannoin kommenteissani totesi, lattea ”tuohan on olkinukke” -väittämä kääntyy itse asiassa alkuperäisen argumentin eduksi. Jos kritisoija ei edes esitä kritiikkiä, vaikuttaa alkuperäisteksti entistä vahvemmalta.
Olkinukke on erittäin hankala argumenttivirhe myös siksi, että se on läheistä sukua yhdelle tehokkaimmista retorisista keinoista: kärjistämiselle. Usein kärjistäminen terävöittää erityisesti poliittisen korrektiuden latistamia keskusteluja. Tällöin argumentti herättää ajatuksia ja keskustelua. Kärjistäminen voi kuitenkin myös mennä liian pitkälle, jos kirjoittaja esittää korjaamattomina totuuksina selvästi harhaanjohtavia yleistyksiä.
Olkinukkeargumentin kohdalla olennaista onkin osoittaa, missä kohtaa vastapuoli kärjistää liikaa. Tämä vaatii jo kohtalaisen syvällistä käsiteltävän asian tuntemista. Jos joku sanoo esimerkiksi, että kaikki kokoomuslaiset ovat ahneita roistoja, ei riitä sanoa, että ”eiväthän ne ole, hohhoijaa”. Sen sijaan olkinuken kumoajan tulee kyetä osoittamaan parhaassa tapauksessa muutamalla esimerkkitapauksella, kuinka kokoomuslaistenkin riveistä löytyy paljon loistotyyppejä, ja kuinka suurin osa heistä, niin kuin kaikista poliittisesti valveutuneista ihmisistä, on pohjimmiltaan ihan fiksuja tavallisia ihmisiä.
Jos joku esittää siis olkinukkeargumentin, esitä sivistyneesti muutama vastaesimerkki, jotka osoittavat väitteen olevan liian kärjistetty.
3. Ad verecundiam
Ad verecundiam, auktoriteettiin vetoaminen, on erityisesti akateemisen maailman helmasynti. Olemme tottuneet ajattelemaan, että joku jossain tietää meitä paremmin. Siksi auktoriteettiin vetoaminen lisää argumenttimme painoarvoa. Jos argumentti ei meinaa ottaa tuulta purjeisiinsa, voi peliin heittää esimerkiksi klassikon ja aloittaa väittämällä: ”Tutkimusten mukaan…” Tällöin väite vaikuttaa heti hihasta vedettyä mutua tasokkaammalta.
Toki on myös olemassa paljon perusteltua auktoriteettiin vetoamista. Jos kirjoittaja vaivautuu kertomaan, mistä tutkimuksesta on kyse, ja vieläpä tiivistämään, mitä tuloksia on saatu, on kyseessä usein oikeasti vahva argumentti. Mutta yleismaailmallinen tutkimuksiin tai tietäjiin vetoaminen on usein harhaanjohtavaa.
Ad verecundiam -argumentista selviät pyytämällä tarkennusta. ”Mainitsit, että tutkimukset tukevat väitettäsi. Voisitko ystävällisesti kertoa, mistä tutkimuksista on kyse, ja ehkä laittaa vielä lähdeviitteen?” Näin nostat heti keskustelun laatua – tai saat vastapuolen kiinni auktoriteetilla bluffaamisesta.
Jos vastapuolesi siis vetoaa auktoriteettiin, pyydä häntä tarkentamaan, mistä lähteestä tieto on peräisin, ja tiivistämään lyhyesti, mistä lähdetiedossa on pääpiirteissään kysymys.
4. Ad populum
Ad populum, suosioon vetoaminen, on tyypillistä erityisesti koulujen pihalla ja kärkevässä amerikkalaistyyppisessä poliittisessa argumentoinnissa. Ad populum -argumentin tyypillisin muoto on: ”Kaikki ovat sitä mieltä, että…” Yleiseen mielipiteeseen vetoaminen ei kuitenkaan riitä perusteeksi, ellei argumentti käsittele nimenomaan mielipidekysymyksiä.
Ad populum -argumentista selviät hieman samaan tapaan kuin edellisestäkin: pyytämällä tarkennusta. Kysy siis kohteliaasti, ketkä esimerkiksi ovat vastapuolen väittämää mieltä. Jos vasta-argumenttina on: ”no, tiedäthän, kaikki”, voit todeta kohteliaasti, että jos kyseessä on tosiaan ihan jokainen, ei liene vaikeaa osoittaa muutamaa esimerkkiä. Jos tässä kohtaa jäädään jankkaamaan, kannattaa toimia kuten tämän listan seuraavassa kohdassa.
Jos keskustelija siis vetoaa yleiseen mielipiteeseen, pyydä muutama esimerkki siitä, ketkä tarkkaan ottaen tätä mielipidettä kannattavat.
5. Trolli
Tämä argumenttivirheitä ahmiva otus esiintyy harvoin kasvotusten tapahtuvassa keskustelussa, mutta livahtaa mukaan sanasotaan tämän tästä esimerkiksi yleisötapahtumissa ja erityisesti verkkokeskusteluissa. Trollin tarkoituksena ei edes ole käydä sivistynyttä keskustelua, vaan vain hämmentää keskustelua esittämällä yliampuvia kärjistyksiä tai suoranaisia mauttomuuksia.
Onneksi trolleihin on olemassa yksinkertainen lääke. Trolli saa elinvoimansa niistä reaktioista, joita hänen trollaamisensa aiheuttaa. Tämän takia trollin tapauksessa kaikkein tehokkain tapa toimia onkin olla ruokkimatta sitä.
Jos siis huomaat, että keskustelukumppanisi vain jankkaa ja paaluttaa vanhoja näkemyksiään tai harjoittaa suoranaisia mauttomuuksia, anna asian olla. Aina ei tarvitse saada viimeistä sanaa – ja ravinnotta trolli nääntyy pian pois. Älä siis ruoki trollia.
Lopuksi, filosofikollegani Markus totesi aikanaan, ettei argumenttivirheiden opetteleminen vielä opeta taitavaksi argumentoijaksi. Tämä pitää täysin paikkansa. Ensinnäkin, taitava argumentaatio vaatii hyvää argumentaatioteorian, logiikan ja retoriikan tuntemusta. Toisekseen, vaikka argumenttivirheet onkin hyvä tuntea, ei niiden tuntemuksestakaan ole hyötyä, jollet tiedä miten niistä selviää. Taitavaksi argumentoijaksi oppiikin ennen kaikkea tutustumalla parhaisiin argumentaatiokirjoituksiin. Hyvä aloituspaikka on Suomen terävimpiin retoorikkoihin kuuluvan Juhana Torkin mestariteos Puhevalta.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Olisit laittanut esimerkit AV:lta.
"Se, että ihmisiä ei saa sanoa lihavaksi, on johtanut valtavaan ylipaino-ongelmaan!!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://peda.net/kalajoki/kalajoen-lukio/oppiaineet2/filosofia/filosofi…
Kaikkeen inhimilliseen argumentaatioon liittyy virheitä ja harhaanjohtavuutta. Tyypillisiä argumentaatiovirheitä ovat ainakin seuraavat:
Kehäpäätelmä. Kehäpäättely on muodollisesti pätevää, koska jokainen lause voidaan johtaa itsestään, mutta se on silti virheellistä päättelyä, koska se ei lisää väitteeseen mitään. Tyypillinen esimerkki on Descartesin kehä: Kirkkaat selvät ideat ovat totta, koska Jumala takaa ne. Jumala on olemassa, koska meillä on Jumalan olemassaolosta kirkas ja selkeä idea.
Ristiriitainen ajattelu tarkoittaa, että argumentin sisältämät väitteet ovat ristiriidassa keskenään. ”Olen tasa-arvoisen yhteiskunnan kannattaja, mutta vastustan homoliittoja / kannatan vain miehiä koskevaa yleistä asevelvollisuutta.” ”Talouskasvu on ympäristöongelmien keskeinen syy. Ilman talouskasvua meillä ei ole varaa hoitaa ympäristöongelmia.”
Perusteeton yleistys / kausaalinen virhepäätelmä: Yksittäistapausten perusteella syntyy yleistyksiä. Osa yleistyksistä on perusteettomia, ristiriidassa muun asiaan liittyvän tiedon kanssa. ”Kaikki romanit kantavat puukkoa mukanaan.” "Paavo on renttu. Kaikki muusikot ovat renttuja."
Mustavalkoinen ajattelu yksinkertaistaa todellisuuden monimutkaisuuden kahdeksi vastakkaiseksi kannaksi. ”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.” ”Ihmisiä on kahdenlaisia: niitä, jotka jakavat asiat kahteen kategoriaan ja niitä, jotka eivät."
Olkinukke tarkoittaa vastustettavasta mielipiteestä tehtyä karikatyyriä, yksinkertaistusta, jolla keskustelukumppani pyritään mitätöimään. ”Vasemmistolaiset eivät ymmärrä, että Neuvostoliitossakin kokeiltiin markkinatalouskritiikkiä.” ”Viherpiipertäjät rakastavat liito-oravien papanoita enemmän kuin kunniallisten kansalaisten oikeuksia.”
Pelurin virhepäätelmän mukaan tilanteessa, jossa ruletissa on tullut musta punaisen sijaan neljä kertaa peräkkäin, kannattaa päätellä, että on todennäköisempää, että seuraavalla kerralla tulee punainen ja asettaa panoksensa sen mukaan. Todennäköisyys on kuitenkin joka ruletin pyörimiskerralla 50–50.
Ad hominem -virheessä yritetään ihmisen ominaisuuksien, aseman tai saavutuksien avulla perustella tai torjua tosiasiaväitteitä. "Einari on rasisti, joten hän on väärässä." "Miehenä et voi ottaa tähän asiaan kantaa."
Naturalistinen virhepäätelmä tarkoittaa, että siitä, että jotakin on olemassa, johdetaan, että niin pitääkin olla: "Lapsityövoiman käyttö täytyy hyväksyä, koska se on niin yleistä."
Kaltevan pinnan virhepäätelmässä ajatellaan, että jokin teko tai ajatus johtaa välttämättä seuraavaan jne. "Geenimanipulaation hyväksyminen johtaa ihmisen rodunjalostukseen." ”Tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön hyväksyminen johtaa moraalikatoon.”
Auktoriteettiin viittaaminen on mahdollista, jos kaikki keskustelun osallistujat pitävät kyseistä auktoriteettia pätevänä, mutta loogista sitovuutta auktoriteettiperustelulla ei tietenkään ole. Kiistanalaiseen auktoriteettiin vetoaminen ei koskaan ole mielekästä. Kunnioitukseen perustuva auktoriteetti: "Arvostettu yritysjohtaja X on tätä mieltä, joten - - " Määrään perustuva auktoriteetti eli enemmistöargumentti: "Ihmisten enemmistö uskoo, että Aurinko kiertää Maata. Aurinko siis kiertää Maata." Enemmistöargumentti kumotaan tyypillisesti ns. kärpäsargumentilla: ”Miljoona triljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä. Siis paska on hyvää.”
Red Herring (savusilli) tarkoittaa sumuverhoa, harhauttavaa ja harhaanjohtavaa argumenttia. Keskustelija voi häiritä keskustelukumppaninsa keskittymistä itse asiaan keksimällä sumuverhon asia-argumentin sijaan. ”Mitä mieltä olet vakausrahastosta?” ”Hmm… mutta ympyräähän ei voi neliöidä.”
Todistamisen taakka väärin käsitettynä: vastakkaisen todistusaineiston puutetta käytetään väitteen perusteluna. Todistamisen taakka kuuluu joka tapauksessa sille, joka jotakin väittää. "Ufoja on olemassa, koska ei ole voitu osoittaa, että niitä ei ole olemassa."
Näennäistautologia: ”Pojat ovat poikia.”
Virheellinen analogia tarkoittaa, että kahden asian välillä nähdään näennäisen samankaltaisuuden vuoksi yhteys. ”Luonnossa näkyy järjestystä, joten kaikella täytyy olla suunnittelija, Jumala.”
Kategoriavirheet: yksinkertainen esimerkki kategoriavirheestä on iloinen pallo. Eloton esine ei voi kuitenkaan tuntea yhtään mitään. Tyypillisesti parapsykologiset uskomukset sisältävät kategoriavirheitä sekoittamalla elottoman ja elollisen sekä aineettoman ja aineellisen kategoriat. Filosofisesti kiinnostava esimerkki (mahdollisesta) kategoriavirheestä on filosofi Gilbert Rylen pohdinta tahdosta päätöksentekijänä. Puhumme usein ikään kuin tahtoni olisi jotain minuudesta erillistä. Voinko toimia tahtoni mukaisesti? Tahto ei kuitenkaan ole minuudesta irrallinen olio, joka päättää asian suuntaan tai toiseen.
Argumentaatiovirheiden lisäksi filosofiasta löytyy itse itsensä kumoavia kantoja. Esimerkiksi jyrkkä relativismi on ristiriitainen kanta. Jyrkän relativismin mukaan ei ole perusteita yleispäteville periaatteille. Jyrkkä relativismi kuitenkin esiintyy yleispätevänä periaatteena, jolloin periaatteen myöntäminen on sen kieltämistä. Esimerkiksi moraalisen relativismin jyrkän version mukaan moraali on läpeensä kulttuurisidonnaista, joten jyrkkä relativismi ei voi esiintyä yleispätevänä moraaliperiaatteena. Globaali tai jyrkkä skeptismi on myös itse itsensä kumoava kanta. Kannan mukaan mitään ei voi tietää, jolloin sitäkään ei voi tietää, että mitään ei voi tietää.
Olisit laittanut esimerkit AV:lta.