Mies haukkuu ja kiusaa päivittäin

Joudun nukkumaan lattialla ja vähät jäljellä olevat (arvokkaimmat) tavarani ovat lattialla patjan vieressä muovipusseissa, kun muutin suurimman osan tavaroista pois, kun toivoin, että saisin viimein muuttaa. Miehen mielestä mun ei pitäisi edes saada omistaa mitään, kun hänellä itselläänkään ei ole paljoa irtaimistoa. Ei ole ainoatakaan kaappia, johon voison laittaa tavarani, sillä miehen mielestä mulla ei saa olla mitään ja kaikki tavarani hän voi talloa, rikkoa ja heitellä ympäriinsä tai roskikseen milloin tahansa. Mieheltä pitää kysyä lupa suihkussakäyntiin jne., kun olen hänen talossaan "vieraana" (olen siis hänen aviovaimonsa). Maksan silti koko vastikkeen ja puolet juoksevista kuluista. Ihan kamala tilanne! :(

Et saa minulta sympatiaa. En ymmärrä miksi et vain lähde ja miksi helvetissä tarvitset miehen lupaa mihinkään? Niin makaa kuin petaa.

Ja jotenkin tästä ei oikein ole ulospääsyä edes. Viikot kuluvat ja elän miehen armoilla. Välillä hän kieltää minua menemästä töihin ja vetoaa joihinkin tekosyihin. Mun pitäisi naisena nöyrtyä hänen kaikkiin oikkuihinsa tai muuten hän voi koska tahansa saada raivarin ja uhata heitellä mua tavaroilla tai rikkoa paikkoja. Olen aivan loppu. Onneksi olen nyt toisessa paikassa, mutta illaksi pitää taas mennä kotiin.

Tämä sama provo täällä taas.

Mies on useasti yrittänyt kannustaa mua itsariin. Sanoo, että "se olisi meille kaikille parempi" kerrankin lempeällä äänellä ja saattaa jopa halata minua. Mun läheiset ovat mulle vihaisia, kun en pääse tilanteesta orti, mutta he eivät tajua, kuinka rikki ja jumissa olen. Joka päivä on vain selviytymiskamppailua ja sitä, kun odotan iltaa, että saisi vain nukkua ja unohtaa kaiken muutamaksi tunniksi ennen seuraavan päivän selviytymiskamppailua. Pakko elellä päivä kerrallaan ja rukoilla, että mies muuttuisi.

Ja sä olet edelleen tuollaisen miehen kanssa, koska...? Ryhdistäydy, ota ero ja unohda kaikki hänelle tehdyt lupaukset. Eli omaisuus puoliksi. Älä katso tuommoista miestä enää hetkeäkään.

Sinänsä haluan pitää sanani, sillä haluan idealistisesti, että mies oppisi jotain elämästä. Että se hänen haukkumansa surkea, varaton naisriepu ei halua niitä hänen satojatuhansiaan, vaikka saisi, vaan pitää sanansa. Olen hänelle luvannut suullisesti niin ja pidän sanani, toisin kuin opportunisti aviomieheni, joka muuttaa mielipidettään fiiliksen mukaan. Olen mieluummin vaikka täysin varaton, mutta kunniallinen siitä, että pidän lupaukseni - toisin kuin mieheni.

Okei, mulla on marttyyrisyndroomaa varmaan, mutta pakko sen miehen on jossain vaiheessa heltyä ja armahtaa mut varmaankin? En ole tosin vielä nähnyt sellaisesta merkkejä, vaan hän on kylmä kuin kivi.

https://m.facebook.com/opaskirja.juoksukengat/

http://eroonnarsistista.com/

Jos jollain lukijalla oikeasti ois tollanen ongelma niin tässä vastaus: kyseessä viidennen asteen narsisti. Tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. He ovat manipuloineet kumppaninsa hulluuteen ja tunteeseen, ettei tilanteesta ole ulospääsyä. Uskomatonta, mutta totta!

Taas

Tämä tapaus taitaa olla ihan yhtä hullu kuin se äitijankkaaja. Samaa valitusta päivästä toiseen, mutta mitään ei tapahdu.

Vielä--> N C eli no contact on ainoa keino päästä miehestä eroon.

Leikkiä mahdollisimman tylsää ihmistä pakollisissa erokeskusteluissa, ja olla ottamatta kontaktia mieheen, vaikka haluaisi.

Vaikka se hirveä paniikkihäiriö iskisi, etten pärjää yksin.

Mies kyllä tulee erossa pitämään puolensa rahoista, ei todellakaan tule tarjoamaan mitään. Minä menetin juurikin satoja tuhansia, kun en tietämättäni taistellut loppuun asti.

Oikeus olisi ollut saada puolet. Suostuin allekirjottaan mitättömän summan.

Mulla oli just sama periaate, että minähän en ole rahojen perään.

Leikin epäitsekästä ja luulin sillä opettavani narsistia..

Paskan marjat!

Sitten kun paskasta oli päässy eroon, tajusi et olis voinu puolensakin pitää. Parikymmentä vuotta yhdessä omaisuutta kerätty, sinne jäi.

Vapauteen kirjoitti:

Vielä--> N C eli no contact on ainoa keino päästä miehestä eroon.

Leikkiä mahdollisimman tylsää ihmistä pakollisissa erokeskusteluissa, ja olla ottamatta kontaktia mieheen, vaikka haluaisi.

Vaikka se hirveä paniikkihäiriö iskisi, etten pärjää yksin.

Mies kyllä tulee erossa pitämään puolensa rahoista, ei todellakaan tule tarjoamaan mitään. Minä menetin juurikin satoja tuhansia, kun en tietämättäni taistellut loppuun asti.

Oikeus olisi ollut saada puolet. Suostuin allekirjottaan mitättömän summan.

Mulla oli just sama periaate, että minähän en ole rahojen perään.

Leikin epäitsekästä ja luulin sillä opettavani narsistia..

Paskan marjat!

Sitten kun paskasta oli päässy eroon, tajusi et olis voinu puolensakin pitää. Parikymmentä vuotta yhdessä omaisuutta kerätty, sinne jäi.

Kiitos tästä kommentista. Nimittäin tunnistan itseni samoista ajatuskuluista täysin. Täytyy vain pitää päänsä kylmänä hänen kanssaan, niin ehkä hän havahtuu siihen ja sitten hänen kanssaan voi järkeväati kommunikoida edes hetken. Ja tosiaan ei hän opi hyvästä esimerkistä - hän pitää minua vain typeränä, kun uhraudun ja hyväksikäyttää vain enemmän. Ja tosiaan olen auttanut häntä keräämään sitä hänen omaisuuttaan, sillä mm. hän ostatti auton puoliksi kanssaan; mun nimeni oli kuulemma "pakko" saada papereihin ja kun haluaisin omistajuudesta eroon, niin se ei käy. Oma pienempi palkkani on kulunut viimeistä senttiä myöten ja hän itse laittaa kaiken ylimääräisen talteen osakkeisiin. Sillä kulut on laitettu puoliksi tulotasosta huolimatta jopa sellaisessa tilanteessa, kun olin vähän aikaa Kelan tuilla ja hän tienasi lähes 10000/kk bruttona. Itse sitten tein velkaa luottokortille ja makselin niitä pitkään pois töihin palattuani. Armoa ei tullut, vaikka siis tein sen uhrauksen miehenkin hyväksi tuolloin. Sen sijaan haukkumista olen saanut ihan kaikesta ja jos aihetta ei olisi, niin mies keksii aiheen kyllä vaikka tyhjästä. :/ Kun mies käy joskus viikonloput jossain, niin saan aina tehtäväkseni siivota asunnon huolellisesti ja kun hän palaa, niin hän aina haukkuu tuloksen, vaikka olisin kuurannut lattiat jne. juuri ennen hänen saapumistaan. Jne.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko jäädä suhteeseen kitumaan (kiduttamistahan tuo on mitä miehesi tekee) ikuisiksi ajoiksi, tai lähteä ja elää loppuelämäsi onnellista elämää. Päätös on yksin sinun käsissäsi, kukaan muu sitä ei puolestasi voi tehdä.

Etkö välitä lapsista sen verran, että pelastat heidät?

Ajattelet nyt vain omaa oloasi ja pelkoasi?:(

Tuolla menolla tulet menettämään lapset.

1. asia on suojella lapsia!