Lue keskustelun säännöt.
Itsevarmaa käytöstä arvostetaan liikaa
02.04.2016 |
Itse olen hieman ujonpuoleinen, mutta en nyt silti ihan solmuun menen ihmisten seurassa. Lievä ujostelu tuntuu kuitenkin olevan ei-toivottu ominaisuus ja ihmiset yleensä suhtautuvatkin avoimemmin itsevarmoihin tyyppeihin.
Tulee mieleen pari miespuolista ystävää, jotka saavat kaikkialla aina lämpimän vastaanoton. Tilanteessa kuin tilanteessa ihmiset tuntuvat ajattelvan että nämäpä ovat mielenkiintoisia tyyppejä, kun minut kerta toisensa jälkeen sysätään jossain vaiheessa syrjään (en enää edes jaksa ottaa ihmisiin kontaktia). Nämä kaverini taas osaavat olla itsevarmoja, koska eivät välitä oikeastaan muista kuin itsestään. En väitä kaikkien itsevarmojen olevan itsekkäitä ihmisiä, mutta nämä kaksi lipevää limanuljaskaa ovat sitä ehdottomasti.
He kuitenkin keräävät ihmisiä ympärilleen kuin kärpäsiä ja tuntuvat saavan elämältä kaiken haluamansa. Huono asia heidän kantiltaan on se, että heidän luonteensä yleensä paljastuu kaikille, ja vaikka heillä on paljon tuttuja ja ystäviä, kukaan ei pidä heistä aivan erityisesti. Ärsyttää kuitenkin että aina uudet ihmiset menevät halpaan ja heillä on aina seuraa. Ehkä ihmiset ovat itse sitten niin epävarmoja, että nauttivat tuommoisten yli-itsevarmojen ja jännittävien ihmisten seurasta?
Kommentit (16)
Oletko varma, että ujous on ongelmasi? Kutsut noita kahta miestä ystäviksesi ja sitten haukut heidät lipeviksi limanuljaskoiksi. Aika hirveä tapa puhua ystävistään. Mitähän sanot vihollisistasi, en tohdi edes arvailla. Sanot myös uusien ihmisten menevän halpaan joten heillä on aina seuraa, mutta itse olet heidän ystävänsä joten sinä olet ihan samanlainen laumasielu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet aivan oikeassa. Puhumattakaan niistä vahvemmin ujoista ihmisistä, joissa on todella ihania, syvällisiä, lämpimiä tyyppejä. Nämä eivät saa minkänlaaista mahdollisuutta edes.
Mutta minkäs teet. Ei auta kuin odottaa, että kohtaa jonkun, joka on valmis näkemään vähän pintaakin syvemmälle.
Voi toki odottaa ja vaatia että joku "näkee pintaa syvemmälle". Tai voi itse alkaa tehdä jotain että pärjäisi ihmisten kanssa paremmin. Jokainen, joka väittää että se ei ole mahdollista, on vain liian mukavuudenhaluinen auttaakseen itse itseään.
Ujo käytös antaa helposti tylyn vaikutelman muille ihmisille. Ei muut ihmiset ole mitään ajatuksen lukijoita ja tiedä että etäinen käytös johtuu ujoudesta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että ujous on ongelmasi? Kutsut noita kahta miestä ystäviksesi ja sitten haukut heidät lipeviksi limanuljaskoiksi. Aika hirveä tapa puhua ystävistään. Mitähän sanot vihollisistasi, en tohdi edes arvailla. Sanot myös uusien ihmisten menevän halpaan joten heillä on aina seuraa, mutta itse olet heidän ystävänsä joten sinä olet ihan samanlainen laumasielu.
Ei jaksa aina panostaa näihin viesteihin tarpeeksi. Olisi pitänyt tarkentaa ja sanoa ex-ystävät.
Ap
Useimmille epävarmuus = kertoo siitä, että jos edes yksilö itse ei osaa arvostaa itseään ei olekaan mitään arvostettavaa. Ihmisille epävarmuus tai itsevarmuus on indikaattori jostain oikeasti hyvästä tai huonosta, vaikka kaikille tulisi olla selvää, että ihminen voi olla epävarma ja silti menestynyt tai käänteisesti itsevarma ja epäonnistuva.
Esimerkiksi koulukiusatuksi tuleminen aiheuttaa usein sellaiset vauriot psyykeelle, että taakkana on jatkuva epävarmuus itsestä, vaikka tietäisi loogisesti olevansa yhtä arvokas, onnistuva ja hyviä ominaisuuksia omaava ihminen mitä joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että ujous on ongelmasi? Kutsut noita kahta miestä ystäviksesi ja sitten haukut heidät lipeviksi limanuljaskoiksi. Aika hirveä tapa puhua ystävistään. Mitähän sanot vihollisistasi, en tohdi edes arvailla. Sanot myös uusien ihmisten menevän halpaan joten heillä on aina seuraa, mutta itse olet heidän ystävänsä joten sinä olet ihan samanlainen laumasielu.
Ei jaksa aina panostaa näihin viesteihin tarpeeksi. Olisi pitänyt tarkentaa ja sanoa ex-ystävät.
Ap
Aika kehno pelastusyritys. Paljastit itsesi tuossa aloituksessa, etkä voi sitä enää korjata.
Tiedän aivan tasan mitä tarkoitat. Minun keinoni oli ruveta esittämään roolia. Toimi. Sain ystäviä ja poikaystävän. Myöhemmin työpaikan.
Oikeasti on tosi surullista, etten saa olla oma itseni. Mutta ei se kannata, kun "omasta itsestäni" ei ole mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän aivan tasan mitä tarkoitat. Minun keinoni oli ruveta esittämään roolia. Toimi. Sain ystäviä ja poikaystävän. Myöhemmin työpaikan.
Oikeasti on tosi surullista, etten saa olla oma itseni. Mutta ei se kannata, kun "omasta itsestäni" ei ole mitään hyötyä.
Miten onnistuit? Olen harkinnut esittämistä, mutta tiedän esimerkkejä roolia vetävistä, joista paistaa niin överisti se läpi, että "tässä nyt feikkaan olevani hyvä ja pätevä peittääkseni tosi asiassa erittäin heikkoa minäkuvaani". Ei ap.
Minä olen, jos en ujo, niin vähän erakko, viihdyn vallan mainiosti yksin. Tästä huolimatta minulla on ystäviä, usein oikein hävettää kun taaskaan en ole ottanut yhteyttä ja joku ystävistä kyselee miten menee ja juttumme jatkuu siitä mihin se jäi kuukausi-pari sitten. Miestäni en ole edes mikään erityisen ihana ihminen, silti ihania ystäviä riittää.
Usein olen huomannut, että monet hiljaiset ja ujot katkeroituvat kun heidän ihanuuttaan ei huomata. Miten ihmeessä, jos ei suutaan saa auki ja kun sen aukaisee sieltä tulee ap:n kaltaista vuodatusta.
Uskon että niiden lipevien koohojenkin sisällä on ihana ihminen kun vain heidän kanssaan on kahden ja juttelee syvällisempiä. Monet kun peittävät epävarmuutta jatkuvaan säheltämiseen eli samanlainen ihminen sielä on, ehkä mukavampikin kun katkera ujo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän aivan tasan mitä tarkoitat. Minun keinoni oli ruveta esittämään roolia. Toimi. Sain ystäviä ja poikaystävän. Myöhemmin työpaikan.
Oikeasti on tosi surullista, etten saa olla oma itseni. Mutta ei se kannata, kun "omasta itsestäni" ei ole mitään hyötyä.
Itse tein samoin. En tosin ajatellut että jotenkin tukahdutan oman itseni. Mieluiten istuisin yksin kotona puuhaten omia juttujani ja tapaisin muita ihmisiä muutaman tunnin viikossa. En tykkää laskea leikkiä enkä tykkää katsoa TV:tä. Mutta en ajattele että se olisi jotenkin se aidoin ja oikein itseni, minkä maailma vaatii tukahduttamaan. Ymmärrän, että jos haluan saada jotakin muilta, minun on myös annettava. Ei voi vaatia vain muita ymmärtämään ja joustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän aivan tasan mitä tarkoitat. Minun keinoni oli ruveta esittämään roolia. Toimi. Sain ystäviä ja poikaystävän. Myöhemmin työpaikan.
Oikeasti on tosi surullista, etten saa olla oma itseni. Mutta ei se kannata, kun "omasta itsestäni" ei ole mitään hyötyä.
Olen itsekin tehnyt tuota joskus eli ottanut jonkun typerän roolin ja se on hetkittäin toiminut. Ikävää tuossa on se, että ne roolit ovat uuvuttavia, eikä niissä viihdy. Ja kaiken lisäksi ihmiset eivät pidä sinusta oikeasti. Ja sitten sekin, että roolilla kerää ympärilleen vääriä ihmisiä. Inhottaa vain kun ensivaikutelmaan pitäisi panostaa niin paljon, eikä oikein jaksaisi. Yritän titetysti olla ystävällinen ja huomioiva, mutta tuntuu, ettei se riitä muille. Jotkut harvat näkevät minut "oikealla" tavalla ja se ilahduttaa kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen, jos en ujo, niin vähän erakko, viihdyn vallan mainiosti yksin. Tästä huolimatta minulla on ystäviä, usein oikein hävettää kun taaskaan en ole ottanut yhteyttä ja joku ystävistä kyselee miten menee ja juttumme jatkuu siitä mihin se jäi kuukausi-pari sitten. Miestäni en ole edes mikään erityisen ihana ihminen, silti ihania ystäviä riittää.
Usein olen huomannut, että monet hiljaiset ja ujot katkeroituvat kun heidän ihanuuttaan ei huomata. Miten ihmeessä, jos ei suutaan saa auki ja kun sen aukaisee sieltä tulee ap:n kaltaista vuodatusta.
Uskon että niiden lipevien koohojenkin sisällä on ihana ihminen kun vain heidän kanssaan on kahden ja juttelee syvällisempiä. Monet kun peittävät epävarmuutta jatkuvaan säheltämiseen eli samanlainen ihminen sielä on, ehkä mukavampikin kun katkera ujo.
Nämä lipevät koohot joista aloituksessa puhuin käyttävät ympärillään olevia ihmisiä jatkuvasti hyväkseen. Siksi olen katkaissutkin välit heihin. On heissä varmaan hotain hyvääkin, mutta niin vähän että saman verran hyvää löytyy ihan mistä tahansa.
Ap
Vähän alkaa väsyttää tämä muiden syyttely omasta sosiaalisesta taitamattomuudesta. Vastuu ei tässä todellakaan ole kuulijalla. Jos haluat olla pidetty, toimi niin että olet sitä. Et voi vaatimalla vaatia sitä muilta. Toisaalta on myös ok olla epäsuosittu ja epäsosiaalinen, mutta sitä sinä et ilmeisesti halua olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen, jos en ujo, niin vähän erakko, viihdyn vallan mainiosti yksin. Tästä huolimatta minulla on ystäviä, usein oikein hävettää kun taaskaan en ole ottanut yhteyttä ja joku ystävistä kyselee miten menee ja juttumme jatkuu siitä mihin se jäi kuukausi-pari sitten. Miestäni en ole edes mikään erityisen ihana ihminen, silti ihania ystäviä riittää.
Usein olen huomannut, että monet hiljaiset ja ujot katkeroituvat kun heidän ihanuuttaan ei huomata. Miten ihmeessä, jos ei suutaan saa auki ja kun sen aukaisee sieltä tulee ap:n kaltaista vuodatusta.
Uskon että niiden lipevien koohojenkin sisällä on ihana ihminen kun vain heidän kanssaan on kahden ja juttelee syvällisempiä. Monet kun peittävät epävarmuutta jatkuvaan säheltämiseen eli samanlainen ihminen sielä on, ehkä mukavampikin kun katkera ujo.Nämä lipevät koohot joista aloituksessa puhuin käyttävät ympärillään olevia ihmisiä jatkuvasti hyväkseen. Siksi olen katkaissutkin välit heihin. On heissä varmaan hotain hyvääkin, mutta niin vähän että saman verran hyvää löytyy ihan mistä tahansa.
Ap
Kerrohan hiukan esimerkkejä miten tuo lipevyys ja hyväksikäyttö ilmenee. Niiden olisi syytä olla todella äärimmäisiä, että ne oikeuttaisivat noiden kauheiden haukkumanimien käytön, mitä olet tänne kirjoitellut. En ole ikinä vihannut ketään ihmistä niin paljon, että olisin heistä tuohon sävyyn kirjoittanut. Ja vastoinkäymisiä on minullakin ollut ja ikävää kohtelua olen saanut osakseni. Kuten kaikki ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vähän alkaa väsyttää tämä muiden syyttely omasta sosiaalisesta taitamattomuudesta. Vastuu ei tässä todellakaan ole kuulijalla. Jos haluat olla pidetty, toimi niin että olet sitä. Et voi vaatimalla vaatia sitä muilta. Toisaalta on myös ok olla epäsuosittu ja epäsosiaalinen, mutta sitä sinä et ilmeisesti halua olla?
Väsyttää minuakin. Ja on ikävä ajatus, että sosiaalisemmat ihmiset ajattelisivat että olen jotenkin vammautunut ja tarvitsen erityiskohtelua, kun sosiaaliset taitoni ovat heikot. En halua, että he luovat minuun myötätuntoisia katseita ja yrittävät saada minua mukaan sosiaalisiin tapahtumiin. Kyllä se minullekin riittää ihan hyvin että minut kutsutaan kuten muutkin. Tulen paikalle ja istun yksin suuren osan illasta. Mutta on minun vastuullani mennä puhumaan muille ja ottamaan kontaktia. Minusta ei tarvitse huolehtia kuin lapsesta.
Olet aivan oikeassa. Puhumattakaan niistä vahvemmin ujoista ihmisistä, joissa on todella ihania, syvällisiä, lämpimiä tyyppejä. Nämä eivät saa minkänlaaista mahdollisuutta edes.
Mutta minkäs teet. Ei auta kuin odottaa, että kohtaa jonkun, joka on valmis näkemään vähän pintaakin syvemmälle.