Ikäero sisaruksilla 5-6v, kolemuksia?

Kaverini on veljeään 6 vuotta vanhempi, ja on aina joutunut ottamaan todella paljon vastuuta veljestään ja toimimaan lapsenvahtina. Monet menot jääneet väliin, kun on täytynyt olla ilta lapsenlikkana. Mielestäni sellainen on epäreilua, ja sitä varokaa, sillä lapsi on aina vanhemman vastuulla, eikä sitä taakkaa pidä kohtuuttoman paljon isosisaruksille sälyttää.

Minulla ja veljelläni on viisi vuotta ikäero, ja olihan se sellainen hoivasuhde. En joutunut hoitamaan veljeäni kuin muutamia harvoja kertoja eli siitä en kärsinyt mutta itse siis otin sellaisen hoivaroolin. Kyllä tuli tapeltuakin mutta vasta kun veljestä tui ärsyttävä murrosikäinen. Aikuisina ollaan kyllä aika etäisiä. 

Ystäväni miehellä on siskoonsa melkein 5 vuoden ikäero, ja heillä taas oli lapsena sellainen viha-rakkaus-suhde eli tappelivat pienestä pitäen runsaasti. Nyt aikuisina ovat todella läheisiä ja tärkeitä toisilleen.

Ap:lla on ikäerot sisaruksiin 5-11v joten omaa kokemusta (hyvää) kyllä on. Onko vanhempien näkökulmasta kokemusta?

Meidän lapsille tuli ikäeroa melkein 6 v. Tarkoituksena oli, että ikäeroa tulisi maksimissaan 3 v, mutta luontoäiti päätti toisin.

Toisaalta oli ihana, että esikoinen oli jo sen verran itsenäinen, että sain enemmän keskittyä vauvaan ja senkin takia vauva-aika ei tuntunut niin raskaalta, kuin mitä ystäväni joilla on vain pari vuotta ollut ikäeroa ovat mulle kertoneet...

Mutta sitten nyt kun lapset ovat hieman vanhempia niin harmittaahan se äitinä, että eivät he ole niin läheisiä. Leikit eivät suju yhdessä sitten millään ja ymmärtäähän sen. Mutta kun itselläni oli ikäeroa sisaruksiini 1 v ja 2 v niin pelkään, että ei minun lapsistani niin läheisiä tule kuin minusta omien sisarusteni kanssa. Toisaalta on myös kiva, että lapset eivät riitele kovinkaan rajusti, koska isompi tietää, että ei siinä ole mitään järkeä riidellä niin pienen kanssa ja ymmärtääkin nykyään oikein hyvin.

Toivon kovasti että vanhemmalla iällä se ikäero kuroutuisi umpeen.

Meillä on 6 vuoden ikäero suunnitellusti lasten välillä. Poika nyt 9 vuotta ja tyttö 3 vuotta.

Todella hyvin mennyt, lapset rakastavat toisiaan ja leikkivät paljon yhdessä. Emme velvoita isompaa hoitamaan muutamaa kriisiminuuttia kauempaa. Molemmilla luonnollisesti osittain myös omat juttunsa.

Meille on sopinut erinomaisesti tämä. Olemme tiivis perhe eikä lasten ikäero ole meistä millään tavalla huono, päinvastoin!

Mulla ei ketkään tutut sisarukset ole tapelleet yhtä paljon, kuin sisko ja veli, joilla oli tuo ikäero:D Välissään oli kolmaskin lapsi.

Mutta ovat kyllä aikuisenakin todella läheisiä toisilleen.

Meillä 6 vuotta ikäeroa keskimmäisen ja nuorimman välissä. Nyt 10v. ja 4v. ja ovat kyllä aina touhunneet yhdessä. Hoivarooli tietysti, ei sitä voi välttää. Mutta rakastava ja hellä sellainen. Tykkäävät toisistaan. Isompi haluaa lähteä leikkipuistoon ja ulos pienen kanssa. Ikinä ei ollut mustasukkainen, oli jo niin iso ja ymmärsi, että pieni tarvii hoivaa. Välillä riitoja, kun pieni "pilaa" ja "sekaantuu". Normaalia, sanoisin.

Helppoa monessa mielessä. Ihan kuin esikoinen olisi saanut uudestaan, mutta ilman ensikertalaisen kokemattomuutta. 6v ikäero meillä.

Meillä on 5,5 vuotta. Olisihan tuo voinut pienempikin olla, mutta näin sitten asiat meni, kun ei vaan tärpännyt aikaisemmin. Tavoite oli 3 vuotta ikäeroksi elunperin.

Mutta helppoahan tämä on ollut verrattuna moniin muihin. Esikoinen oli viskarissa, kun nuorempi syntyi. Aloitti sitten jo eskarinkin pian. En ottanut hoidosta pois, kun siellä oli touhut ja kaverit. Isommalla oli muutama mustasukkaisuuden hetki alussa, kun menetti hemmotellun ainokaisen paikkansa. Lähinnä ne näkyi murjottamisena ja kommentoi joskus, että elämä meni pilalle, kun ei pääse enää syliin. Muuten meni aivan loistavasti. Seuraa on lapsista ollut aina toisilleen, vaikka pienempi jääkin syrjään isomman kaverikuvioista ja ovi menee kiinni. Nyt ikää 11 ja 6, ja käyvät kaksin leikkipuistossa ja pelailevat pelejä ja nukkuvatkin vierekkäin monesti. Tottakai isompi joutuu "hoivaamaan" jonkin verran, mutta ei kyllä velvoiteta siihen paitsi erikseen jonkun kauppareissun ajan. Meillä esikoinen on tyttö ja nuorempi poika.

Meillä ikäeroa 6,5 vuotta, esikoinen oli eskarissa kun kuopus syntyi.

Ja täytyy kyllä sanoa, että näin jälkeen päin tuntuu ihan täydelliseltä ikäerolta meidän perheelle.

Isompi on jo sen ikäinen, että ymmärtää mitä vauvan tulo tarkoittaa, kaikki turhat mustasukkaisuudet ja uhmat on jäänyt väliin. Ja mikä parasta isomman kannalta, minä olen pystynyt olemaan kotona koko 1. luokan, joten koulun aloitus on sujunut tosi mukavasti kun välipala on ollut odottamassa kotiutujaa ja kaverit on voineet tulla meille iltapäiväksi.

Toki ei noilla paljon yhteisiä leikkejä ole vielä kun kuopus on vasta reilun vuoden, mutta ei sekään ole ongelma ollut, molemmilla paljon ikäisiään kavereita.

Jos jotain negatiivista pitää etsiä, niin reissussa olisi kiva jos olisi samanikäisiä, niin olisi uimaseuraa eikä niin kaipaisi aikuista kaveriksi.

Meillä on pikkuveljen kanssa ikäeroa 6v 8kk, pikkuveli nyt 12v ja minä 19. Todella hyvät välit on aina ollut, ja pikkuveli on ja tulee todennäköisesti olemaan aina se "isosiskon vauva". Tuollaista hoivarasitetta ei meillä ainakaan ole ollut. Vietämme paljon aikaa yhdessä kotona, ja meillä on paljon omia "insidejuttuja". Edelleen teemme juttuja yhdessä, esim pelaamme, katsomme tv:tä tai nukumme yhdessä. Pikkuveli on kyllä yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä ja koen että on ehkä vain hyvä, että meillä on vähän isompi ikäero.

Ikäeroa suunnitellusti 7 vuotta ja on sujunut hyvin. Esikoinen oli jo omatoiminen ja osasi varoa ja käsitellä vauvaa. Ymmärsi myös hyvin,että vauva vid enemmän vanhempien huomiota aluksi eikä ollut mustasukkainen. Nyt pinempi on 2 vuotias ja esikoinen 9 vuotias ja puuhastelevat yhdessä akartelujuttuja ja muuta.Isommasta on ollut monessa kotiaskareessa myös apua.