Mitä ajattelet ihmisestä, jolla oli kyllä kunnianhimoa lukea hyvä tutkinto, mutta

Että ajattelee kuten minä. 

Vierailija kirjoitti:

Että ajattelee kuten minä. 

Kerro tarkemmin.

Minä olen ainakin vastaava ja syys on laiskuus. En halua alaisia tai vastuuta suurista rahoista tai asioista. Mieluummin vähän vähemmän liksaa ja vähemmän stressiä. 

Mitä erityistä?

Tykkää varmaan siitä mitä nyt tekee. Suoritti tutkinnon päästäkseen tekemään juuri sellaista työtä.

Samis, opiskeluaika oli mahtavaa ja kiinnostavaa, työelämä puolestaan ihan hevonkukkua, eikä kiinnosta "saavuttaa" yhtään mitään  muuta kuin kuukausipalkka.

Kummastelen. Itse toteutin molemmat. Miksi ahertaa turhaan jos vähemmälläkin olisi perushommiin päässyt?

Mikä nyt sitten on kenenkin mielestä saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Kummastelen. Itse toteutin molemmat. Miksi ahertaa turhaan jos vähemmälläkin olisi perushommiin päässyt?

Ei välttämättä. Olen ylikoulutettu omiin hommiini, mutta eipä esimieheni silti olisi välttämättä amista tähän ottanut. Toinen juttu, että opiskeluaikana ei vielä osaa ajatella, mitä vastuita työelämä tuo. Jossain määrin saan kuitenkin tehdä sellaisiakin töitä, mitkä vastaavat koulutustani, kuitenkin ilman vastuuta. 

 -3-

En tiedä. Haluan saavuttaa tutkintoni nopeasti ja hyvillä arvosanoilla. Valmistun kuitenkin alalle, jossa ei ole "ylennyksiä" samalla tapaa kuin monilla muilla aloilla, kaikki tekevät kokemuksesta huolimatta samaa työtä. Eli töissä ollessani en varmaankaan pyri saavuttamaan mitään kovin erityistä (tai no ehkä vakituisen työpaikan pyrin tietysti "saavuttamaan").

No ihminen voi esim. haluta tehdä tietynlaista työtä kuitenkaan olematta pelkästään mammonaa palvova uraohjus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ajattelee kuten minä. 

Kerro tarkemmin.

Valmistun kohta maisteriksi ja pitäisi hommata töitä. Oikeammin olisin saanut jo töitä halutessani, mutten jaksa, ei kiinnosta. Kadun alavalintaani enkä tiedä olenko taas masentumassa kun en pidä tätä valmistumista minään aplodien arvoisena suorituksena. 

Olisipa käynyt amiksen ja jonkun kivan simppelin työn, jossa ei ole odotuksia ylitöistä, sosiaalisesta verkostoitumisesta, oman työntekijäkuvan brändäämisestä, urakehityskeskusteluista, esimiestaitojen hiomisesta, blaa blaa blaa.

Kyllä minä ymmärrän hyvin. Olen itsekin opiskellut, ja vielä jatko-opiskellutkin. Teen silti aivan tavallista alani työtä, enkä suunnittele uralla erityisiä. Tykkään juuri tästä tavallisesta, päivittäisestä työstäni ihmisten parissa. Haaveilin tästä lapsesta alkaen.