tylsyys vain kivespenis maha

Kivekset on panokset, haulikon suu kuin aamun sarastus tuulisena kevätpäivänä, nauran itkien uimahallissa.

Aavalla merellä katson, saaristoa etsien, punainen villapuseroni kostuu hiestä - onhan yö.

Arabian astiasto sirpaleiksi. Tunnen sen, muumilaulun, perunalastut haisevat pölyhiukkasilta avaruudessa.

Laulan, vuorella. Jodlausta hiekkadyyneillä! Aurinko armas kuivas maanikin, hämähämäkki, skorpioni, kalkkarokäärme! ÄLÄ, huudan, on kauhistus tuo sinisyys, tuo vaalea otus, pallo... Planeetta nauraa, kuumentaa, syöksyn ylöspäin ja nauran historialle! Ei ole kuunaan kultaisempaa!

Lisää runoja.