lastani kiusataan!
Kaipaan kokemuksia ja vinkkejä. Minulla on pian 6-vuotias poika, joka joutunut kiusaamisen kohteeksi päiväkodissa.Muutimme nykyiselle asuinalueella vuosi sitten ja kiusaamista oli pahemmin aluksi, mutta se rauhoittui ja on nyt alkanut uudelleen..pk-ryhmässä eräs poika, joka selkeästi pomottaa ja pompottaa ja poikani selvästi yrittää miellyttää päästäkseen poikaporukan suosioon.Pomottaja uhkailee nyrkeillä ym. jos ei tehdä mitä hän haluaa. Poikani mukaan myös muut menevät mukaan hänen juttuihinsa. Itseni on vaikeaa päästä kärryille mistä oikeasti on kysymys, koska ko. kiusaajat ja oma poikani leikkivät kuitenkin välillä kivasti yhdessä, silti itselläni on noussut raivo ettei tuollaista tarvitse lapseni sietää ja pahinta on jos hän ikäänkuin nöyrtyy tilanteeseen ja alkaa pitää itseään hölmönä. Samalla koen että siitä on vaan avoimella selvittelyllä päästävä jotenkin eteenpäin, sillä sama jengi lähtee yhdessä eskariin ja kouluun ja samanlaisia tilanteita on edessä kouluissa ja työpaikoissa koko loppu elämä!
Onneksi poikani puhuu asiasta hyvin suoraan kotona ja olemme keskustelleet asiasta kotona ja pk-henkilökunnan kanssa. Pk-henkilökunta tietää asiasta ja mielestäni talossa puututaan em. kaltaisiin asioihin kiittettävän herkästi, ongelmana kuitenkin taitaa olla että tuonikäiset osaavat jo tehdä sen salakavalasti ettei opet nää! Heidän mukaansa järjestelmällistä kiusaamista ei enää esiinny.
Minkälaisia kokemuksia muilla on uudelle asuinalueelle kotiutumisesta ja em. kaltaisista kiusaamistilanteista?
Näistä aiheista keskustellaan enempi tuolla " koululaiset" ja " taaperot ja leikki-ikäiset" ...
MUTTA lyhyesti tähän. Olen ammatiltani ope ja minulla on 3 lasta. Eli aihe on tuttu. Onneksi oman lapseni kiusaaminen sitten loppui aikanaan pian.
Mutta minusta olette nyt hyvässä lähtökohdassa kiusaamisen loppumiseen, koska lapsenne PUHUU siitä. Kehoitan puhumaan, kyselemään, keskustelemaan ja neuvomaan, miten käyttäytyä tietyissä pompotustilanteissa ja AINA kertomaan aikuisille, vaikka ne kiusaajat sanoisivat mitä
Ja kannustukseksi, että vaikka NYT olisi mielettömän raskasta, niin JAKSAKAA, se palkitaan. Mekin olimme osittain eskarivuoden kovilla, vielä ekaluokankin ja vähän tokan syksyä...sitten helpottui paljon ja nyt pojan ollessa kolmannella kaikki sujuu todella mukavasti.
Joskus vanhemmat ovat myös yliherkkiä (olin itsekin), varsinkin, jos kyseessä on esikoinen. Eli en väheksy tietenkään kiusaamista, mutta siis JOSKUS on tilanteita, joissa vanhemmista tuntuu siltä, ettei kertakaikkiaan KESTä lapsensa puolesta, mutta lapsi onkin tilanteessa ok. Eli lapsi joko ei koe tilannetta yhtä " isona" kuin aikuinen tai sitten lapsi on joskus itse ärsyttänyt kiusaajaa.
Vähän sekava vastaus, mutta nyt just on kiire... =)
Tärkein viestini: Toivotan voimia, rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Jaksakaa viedä asiat loppuun asti, niin pikkuhiljaa asia rauhoittunee!