Onko hyvän vanhemman mitta et hiihtää ja luistelee lapsen kanssa?

taitojen opettelu tulee jo siinä vaiheessa lapselle eteen. Ja olishan se ihan kivaa lapsen itsensä kannalta, että olis edes pari kertaa hiihtänyt tai luistellut.



Kyllä musta on aika sääli, kun tyttöni eskarissa on yksi tyttö, jolla on sellaiset aivan vauvojen sukset, eli sellaiset " remmisukset" . Muut hiihtää paljon kovempaa ja tämä sitten yrittää päästä noilla suksillaan perässä. Ei varmaan kivalta tunnu tuosta tytöstä. Olis vanhemmat voineet edes sen verran perehtyä asiaan, että ei enää 6-vuotiaat noilla hiihtele, eihän niillä pääse edes eteenpäin kunnolla. Vähemmästäkin tulee hiihtokammo lapselle.



Ei kaikista tarvikaan tulla himohiihtäjiä, mutta minusta on ihan hyvä kokeilla monipuolisesti eri lajeja. Näin sitä kehitetään lapsen motoriikkaa ihan joka laidalta. Hiihto ja luistelu ovat erittäin hyviä lajeja tasapainon kehittymisen kannalta. Ei se nyt vanhemmilta mitään suuria ponnistuksia vaadi, että käy 2-3 kertaa talvessa lapsen kanssa luistelemassa ja hiihtämässä. Suomi on maa, jossa on talvella lunta, joten siksi tällaisten perus talviurheilulajien harrastaminen on tervettä. Ei noita talvena ulkona harrastettavia lajeja liikaa ole.

Tulevan ekaluokkalaisemme koulussa esimerkiksi ohjeistettiin vastikään vanhempien tiedotusillassa, että olisi hyvä, jos lapsia olisi jo opetettu hiihtämään ja luistelemaan. Kannattaa käydä kokeilemassa talviurheiluakin lasten kanssa, sillä se voi olla yllättävän mukavaa. Itse innostuin hiihdosta niin paljon, että aloin harrastaa sitä itseksenikin.

Ihan kuin pitäisi opettaa telinevoikkaa ja pesistä ennen koulua, ei tod!

Liikunnan opetussuunnitelmaankin kuuluu hiihto.

luisteltiin kyllä vaikka hampaat verillä. Tosin aika vaikea olisi ollut hiihtoladulle lähteä keskikaupungilta ;) Kun oltaisiin perille päästy, tunti olisi jo ollut loppu ;)

3 vuotiaalle iskettiin ensin luistimet jalkaan ja ei kun jäälle. Itse kävelin siinä vierellä nostellen tyttöä pystyyn tasaisin väliajoin. Kotona kokeiltiin vielä hiihtämistä, joka sujuikin sitten vähän paremmin.



Ei muakaan nappaa nää urheilujutut lasten kanssa, mielummin katselen vieressä, kun pennut hikoilee ja käyn sitten itsekseni rauhassa luistelemassa.

ei hiihdetä. Esikoisen luokalla ei ole tänä talvena viety kertaakaan suksia kouluun, sillä lunta on yksinkertaisesti liian vähän koulun vieressä olevalla pellolla. Pururadalla, joka on koulun vieressä ei ole latua, vaan se on HIEKOITETTU sauvakävelijöille.



Jos haluaa että 7-vuotias oppii kunnolla hiihtämään on mentävä autolla vähän sisämaahan ja siellä valmiille laduille. metsässä liian vähän lunta.

Niin ja asumme Turun kupeessa.



Onneksi koulussa sentään luistellaan!!

velvollissuus on opettaa lapset myös hiihtämään, luistelemaan yms.

Nykyään lapset eivät jaksa edes juosta hengästymättä.

Nytkin viikonlopun aikana hiihdetty perheen kanssa kahtena päivänä - ja asumme muuten myös Turun kupeessa, joten kyllä hiihtämään pääsee!



Toiset ehkä muistelevat omasta lapsuudestaan hiihtämisen " pakkopullaa" , mutta oikeesti homma on tosi mukavaa!!! Koittakaahan ja yllättykää!



Kyllä tuo hiihtotaito kuuluu mielestäni ihan perussivistykseen suomalaiselle lapselle. Olkaa itse esimerkkinä!

kuinka kauas täytyy ajella autolla ensin...ellei halua hiihtää jäällä.

enemmän. Tänään sitten oli naperoluistelun vuoro aamulla ja iltampäiväälä otettin vielä hiihtoa minä 6km ja lapsi 2km. lapsi on 5v.

kokeilla erilaisia liikuntalajeja ;)

Vaikka vanhempi itse inhoais hiihtoa yli kaiken, niin ei kai sitä perinnettä tarvi omalle lapselleen jatkaa! Lapset ovat luontaisesti positiivisia ja liikkuvat mielellään, niin miksi sitä luontaista intoa tuhoamaan sillä, että äiti on pakotettu hiihtämään joskus 15 vuotta sitten...



Ne asenteet lähteävät kuitenkin kotoa ja jos joku nyt teistä inhoaa sitä urheilua, niin äläkää nyt hyvät ihmiset sitä lapsen kuullen toitottako... Koulussa lapset joka tapauksessa viimeistään harrastavat eri liikuntalajeja ja ei ole kivaa, jos lapsella on jo valmiina negatiivinen asenne liikuntaan...

pakottaa lapset pelaamaan pleikkaria ja juomaan limua?



t. pullamamma ja ööli-isukki

Kouluissa todellakin oletetaan, että ekaluokkalaiset osaavat hiihtää ja luistella ja saavat vielä itse luistimetkin jalkaansa. Useimmat ekaluokkalaiset hallitsevatkin nämä taidot. On varmaan lapsella kiva kärvistellä liikunnantunnit hännänhuippuna, kun laiskat vanhemmat eivät ole viitsineet liikkua hänen kanssaan.

sen sijaan uiminen, juokseminen, pyöräily, mailapelit ja ratsastus ovat ok. Ajattelin ohjata muksut niiden pariin. Jos sitten välttämättä haluavat harrastaa jotain lajia, jossa pitää värjötellä pakkasessa, niin kantavat sitten vastuun siitä itse. En estele.

Ihan kuin muita urheilulajeja Suomessa ei voisi harrastaa.

Vien lapset viikottain luistelemaan, vaikka en itse edes osaa luistella. Sunnuntaina vein lapset hiihtolenkille, seisoin itse ladun vieressä ja tarjoilin kuumaa mehua. Olisin voinut hiihtää, mutta mulla ei ollut vauvalle hoitajaa, joten näin tällä kertaa.



Tietty oma esimerkki on tärkeä, ja onhan se niin, että suomalaiset harrastaa liikkumista hiukan liian vähän.

olisivat ainoat liikuntamahdollisuudet lapselle. Miten hiihtämättömyyteen/luistelemattomuuteen liittyy se, että lapsi hengästyy juostessa?? Mun likka harrastaa yleisurheilua, on varmasti ihan keskiverto, jos ei hyväkin juoksija, mutta hiihdossa hidas.



Hgissä ei ollut hiihtomahdollisuuksia hänen ollessaan taapero ja nyt kun on, niin ei niin nappaa. Hän käy jumpassa, yleisurheilussa, futiksessakin on käyty ja luistelukoulussa, että on se nyt prkl, jos tuo ei riitä.

mutta onneksi mieheni on ottanut asian vastuulleen. Meillä 4- ja 6-vuotiaat luistelee taitavasti ja hiihtää helposti 4 km lenkkejä. Ja kyllä meillä muitakin lajeja harrastetaan, molemmat ovat mm. osanneet uida kolmivuotiaista. Uskon, että monipuolinen liikunnan harrastaminen heti pienestä antaa hyvän pohjan lihas- ja aerobisen kunnon kehittymiselle ja siitä ei ole kuin pelkkää hyötyä myöhemmin elämässä.

tämmöisiä vanhoja ketjuja, aloitus 2006? onko tässä toiminnassa joku idea, jota en ymmärrä?