Ihastun jatkuvasti työkavereihin, vaikka olen varattu
Olen onnellisesti parisuhteessa, mutta syystä tai toisesta ihastun töissä jatkuvasti uusiin ihmisiin. Olen suhteessa suunnilleen saman ikäisen, ihanan miehen kanssa, mutta pohjimmiltaan reilusti minua vanhemmat miehet saavat minut syttymään. Olen kerran seurustellutkin itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, eikä edes hän ollut "tarpeeksi vanha". Olen itse alle 30, ja ihastun viisikymppisiin. Ja sattuman kaupalla olen päätynyt töihin paikkaan, jossa työkaverit ovat pääosin niitä 40-50 -vuotiaita miehiä.
En tietenkään koskaan ilmaise mitään kiinnostusta kehenkään, enkä flirttailekaan. Enhän minä oikeasti ole kiinnostunut. Vain ihastunut, jokaiseen vuorollaan. Aika säälittävää, oikeastaan :( Suurin osa työkavereista on perheellisiä, eikä yhdellekään varmaan tulisi mieleenkään että päässäni liikkuu tällaisia.
Minulle tämä on samaan aikaan huvittavaa, ärsyttävää että hämmentävää. Tuntuu pahalta ihastua muihin, kun olen parisuhteessa. Toisaalta on myös ärsyttävää kun en pysty työpaikalla suhtautumaan muihin neutraalisti ihmisinä, vaan katselen heitä ensisijaisesti miehinä. Ja samalla vähän naurankin itselleni, kun olen tällainen. En minä tietoisesti tätä tee, en voi sille mitään.
Kommentit (14)
Onnellisesti parisuhteessa tuskin. Et rakasta miestäsi miehenä jos kuljet koko ajan tutka päällä muita miehiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisesti parisuhteessa tuskin. Et rakasta miestäsi miehenä jos kuljet koko ajan tutka päällä muita miehiä kohtaan.
Rakastan kyllä, ja olen jo vuosia ollut sitoutunut häneen. Hän on ihana, minulle täydellisesti sopiva. Meillä on hyvä yhdessä. Ehkä tämä vanhempia miehiä kohtaan tuntemani ihailu menee fetissin puolelle, mene ja tiedä. Sinänsä en usko että pitkässä parisuhteessa on edes mahdollista olla koskaan ihastumatta kevyesti muihin. Minullahan ei missään nimessä ole aikomusta viedä pidemmälle näitä ihastuksia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ikäisilläsi naisilla aika normaalia..me vanhemmat miehet ollaan niin seksikkäitä ka charmantteja pojankloppeihin verrattuna
Niinhän iso osa teistä todella onkin ;) Usein puhutaan ehkä hieman tuomitenkin siitä miten vanhemmat miehet katselevat nuoria naisia, mutta toimii se toisinkin päin.
ap
Ihana ap! Mä olen ihan samanlainen paitsi ihastun nuorempiin työkavereihin. Itse olen 35-vuotias ja nykyinen ihastus 29-vuotias. Mietin usein mikä mussa on vialla kun olen kuitenkin parisuhteessa ja on lapsiakin. Mun työkaverit on komeita ja fiksuja ja jotenkin heidän kanssa on hyvä olla. En ole ikinä pettänyt puolisoani mutta haaveilen silti. Mun on aina ollu vaikea tutustua miehiin mutta työkavereista on tullu ystäviä ihan luonnostaan ja aina oikein odottaa työpäiviä :D Tiedän olevani säälittävä...
Vierailija kirjoitti:
Ihana ap! Mä olen ihan samanlainen paitsi ihastun nuorempiin työkavereihin. Itse olen 35-vuotias ja nykyinen ihastus 29-vuotias. Mietin usein mikä mussa on vialla kun olen kuitenkin parisuhteessa ja on lapsiakin. Mun työkaverit on komeita ja fiksuja ja jotenkin heidän kanssa on hyvä olla. En ole ikinä pettänyt puolisoani mutta haaveilen silti. Mun on aina ollu vaikea tutustua miehiin mutta työkavereista on tullu ystäviä ihan luonnostaan ja aina oikein odottaa työpäiviä :D Tiedän olevani säälittävä...
No voi, sinä olet ihana :) Minäkin odotan työpäiviä. Ennen tätä työtä en ole juuri missään ollut tekemisissä vanhempien miesten kanssa, ja nyt sitten olenkin osa tätä työyhteisöä, ja minusta jopa pidetään siellä. Hyväksytyksi tuleminen ja kaverustuminen tuntuu aina hyvältä ja hivelee itsetuntoa. Mutta ainakin minulla se helposti sitten lipsahtaa pieneksi ihastumiseksi milloin kehenkin, ja se vähän häiritsee työntekoa. Olen ihastuksen kohteiden seurassa väkisinkin hiukan kiusaantunut. Toivottavasti sitä ei kukaan muu huomaa. Kaikesta huolimatta paras kohta päivässä on kotiinpääsy, kun pääsee oman miehen syliin. Eli ei tämä "ongelma" ole saanut tuntemaan tyytymättömyyttä omaa suhdetta kohtaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ap! Mä olen ihan samanlainen paitsi ihastun nuorempiin työkavereihin. Itse olen 35-vuotias ja nykyinen ihastus 29-vuotias. Mietin usein mikä mussa on vialla kun olen kuitenkin parisuhteessa ja on lapsiakin. Mun työkaverit on komeita ja fiksuja ja jotenkin heidän kanssa on hyvä olla. En ole ikinä pettänyt puolisoani mutta haaveilen silti. Mun on aina ollu vaikea tutustua miehiin mutta työkavereista on tullu ystäviä ihan luonnostaan ja aina oikein odottaa työpäiviä :D Tiedän olevani säälittävä...
No voi, sinä olet ihana :) Minäkin odotan työpäiviä. Ennen tätä työtä en ole juuri missään ollut tekemisissä vanhempien miesten kanssa, ja nyt sitten olenkin osa tätä työyhteisöä, ja minusta jopa pidetään siellä. Hyväksytyksi tuleminen ja kaverustuminen tuntuu aina hyvältä ja hivelee itsetuntoa. Mutta ainakin minulla se helposti sitten lipsahtaa pieneksi ihastumiseksi milloin kehenkin, ja se vähän häiritsee työntekoa. Olen ihastuksen kohteiden seurassa väkisinkin hiukan kiusaantunut. Toivottavasti sitä ei kukaan muu huomaa. Kaikesta huolimatta paras kohta päivässä on kotiinpääsy, kun pääsee oman miehen syliin. Eli ei tämä "ongelma" ole saanut tuntemaan tyytymättömyyttä omaa suhdetta kohtaan :)
Ja ap siis tämän viestin takana :)
Vierailija kirjoitti:
Ihana ap! Mä olen ihan samanlainen paitsi ihastun nuorempiin työkavereihin. Itse olen 35-vuotias ja nykyinen ihastus 29-vuotias. Mietin usein mikä mussa on vialla kun olen kuitenkin parisuhteessa ja on lapsiakin. Mun työkaverit on komeita ja fiksuja ja jotenkin heidän kanssa on hyvä olla. En ole ikinä pettänyt puolisoani mutta haaveilen silti. Mun on aina ollu vaikea tutustua miehiin mutta työkavereista on tullu ystäviä ihan luonnostaan ja aina oikein odottaa työpäiviä :D Tiedän olevani säälittävä...
Minä olen täsmälleen samanikäinen ja täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä. Olen ihastunut nuorempaan työkaveriini ja minusta tuntuu, että myös hän on minuun. Olen säälittävä. Käytän aikaani analysoimalla hänen lähettämiään viestejä, nytkin olen aivan varma, että yhdessä hänen isolle porukalle lähettämässään viestissä oli ihana piiloviesti minulle. Vaikka ei oikeasti välttämättä ollutkaan. Mutta miksi hän muuten kirjoittaisi niin.. Toisaalta välillä uskon olevani ihastunut vaan ihastumisen tunteeseen. Tämä nuori mies ei ole lainkaan tyyppiäni, en tajua mikä minua vaivaa. Ikäkriisi ainakin ja ehkä tämä kaikki liittyy siihen. Välillä toivon, että tämä mies olisi minuun korviaan myöten ihastunut ja välillä taas ahdistun ajatuksesta, jos hän onkin kiinnostunut..
Sama juttu kun monet nuoremmat jäbät tuntee jatkuvaa vetoa vanhempiin naisiin. Olen itse tälläinen jäbä joten luulen ymmärtäväni sua Ap. Ihastuksille ei voi mitään ja niitä tulee väkisinkin. Useita. Älä tosta pode huonoa omatuntoa. Sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, mutta on se sun mieskin ihastunut muihin naisiin teidän yhdessäoloaikana. Nou hätä.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kun monet nuoremmat jäbät tuntee jatkuvaa vetoa vanhempiin naisiin. Olen itse tälläinen jäbä joten luulen ymmärtäväni sua Ap. Ihastuksille ei voi mitään ja niitä tulee väkisinkin. Useita. Älä tosta pode huonoa omatuntoa. Sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, mutta on se sun mieskin ihastunut muihin naisiin teidän yhdessäoloaikana. Nou hätä.
En kuvittelekaan olevani niin täydellinen, ettei oma mieheni voisi nähdä kauneutta tai muuta mielenkiintoista muissa. En kuitenkaan haluaisi näistä asioista tietää, joten en menisi kertomaan myöskään omista ihastuksistani. Jossain määrin minua ehkä harmittaa se, miten ennalta arvattava olen. Kun tutustun vähän paremmin näihin vanhempiin kollegoihin, niin voin melkein arvata että jossain vaiheessa ihastun.
ap
Haha, minulla aivan sama että etsin piiloviestejä :D Ja myös minusta tuntuu että työkaveri pikkuisen ihastunut: Avaa aina ovet, kerran jäi jopa odottamaan puoleksi minuutiksi että sain haettua kahvikupin itselleni. Humalassa kertoi että hänen mielestään kaikki parhaat naiset on varattuja. Lisäksi tekee välillä tikusta asiaa. Ihastun helposti kun joku on noin huomaavainen.
Ja minustakin tuntuu kuten ap:sta että voi melkein arvata että jossain vaiheessa ihastun.
Entä stten? Ihastuminen on ihan normaalia. Minä ihastun jatkuvasti naisiin.
t. mies
Ihastuminen on ihanaa. Vaikka välillä kyllä ihmetyttää miksi pitää vakiintuneena toisiin ihastua. Kai se on se mahdollisuus, jännitys, se jos.. Joku todellisuuspaon muoto. Itsellä vaikuttaa se että helposti menen täysin siihen ihastusmoodiin kroppaa myöten, en siis mitenkään ruoki sitä vaan tunnen sisässäni sen ihastuksen, ei voi olla hymyilemättä, tekisi mieli vaan sujahtaa kainaloon ja sanoa että tässä mä oon! XD Ja ihastukset ovat toistuvia. Uskon myös itsestäni ja näitä ihastusasioita miettineenä, että kun se on niin yleistä että toisiin ihastuu vaikka on naimisissa, niin luulen että asialle on jokin biologinen selitys. Yksiavioisuus on kuitenkin harvinaista eläimilläkin, ihmisten monogamia on keksitty juttu, mutta yhteiskuntarauhan ja yhteisön kannalta suhteellisen tärkeä ominaisuus. Joten uskon että jotkin biologiset vietit herää, mutta järjellä ja tulevaisuuteen suuntautuneisuudella sitten toiseen sitoudutaan oikeasti, eikä niitä ihastuksia vie sen pidemmälle. Omassa suhteessa pitää vaan olla läheisyys ja yhteinen seksuaalisuus kunnossa, niin ihastukset on mukava päivän piristys !
Tuo on ikäisilläsi naisilla aika normaalia..me vanhemmat miehet ollaan niin seksikkäitä ka charmantteja pojankloppeihin verrattuna