Ihana Into The Wild alkoi juuri Liviltä :)

Täällä katsotaan. Ensimmäistä kertaa.

Loppu on jotenkin koominen. Mutta on kyllä mahtava elokuva.

Hyvä leffa. Lopussa itkin.

on kyllä hyvä :) varsinkin kun eka kerran näin

Mitä ne pienet mustat laatikot oli, joista FBI oli kiinnostunut ja pidätti Vince Vaughnin hahmon?

Harmitti päähenkilön kohtalo senkin takia, että oli yhdessä vaiheessa jo lähdössä takaisin ihmisten ilmoille ennen kun jäi tulvivan joen vuoksi mottiin ja joutui palaamaan takaisin taikabussiin. Ja myös siksi, että koki "valaistumisen" (true happiness is shared tms), muttei ehtinyt hyödyntää tätä viisautta.

Ja eikös metsästäjä(t) löytänyt ruumiin vain 1-2 vkoa kuoleman jälkeen? Melko pienestä oli kiinni. Ja joen yläjuoksulla olisi kai ollut paremmin ylityspaikkoja? Ja kolme ruokavarastoakin jossain lähimailla (tosin kai sabotoitu jossain vaiheessa). Mutta Alex/Chris ei näistä asioista tiennyt, koska niitä ei oltu merkitty puutteelliseen tiekarttaan.

Ohjelmassa minulle koskettavin hetki oli se kun vanhempi mies Ron ja päähenkilö eroavat ja vanhan miehen poskelle vierähtäää kyynel.

Minua viehätti tämä elokuvan alussa kuultu siteeraus Lord Byronin runosta:

"I love not Man the less, but Nature more"

Tuohon samaistun itsekin. Pidän kovasti ihmisistä, mutta minulle luonto ja eläimet ovat tärkeimpiä. Niihin liittyy kauneus, puhtaus, vapaus, aitous.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne pienet mustat laatikot oli, joista FBI oli kiinnostunut ja pidätti Vince Vaughnin hahmon?

Käsittääkseni liittyi satelliitti-tv-kanavien salakatseluun.

Miten en oo vieläkään kattonu tätä! Nyt on kyllä seuraavana katsomislistalla..

Wikipedian mukaan McCandless pelkäsi vettä ja oli huono uimari (ei siksi lähtenyt ylittämään voimakasvirtaista Teklanika-jokea). Miten kuitenkin uskalsi meloa pitkän matkan Meksikoon, jos oli vesipelkoinen ja uimataidot puutteellisia..?

Hymyilytti eilen kovasti, kun huomasin leffassa tanskalaisnuorukaisen roolissa olevan kukas muukaan kuin Silta-sarjan Sagan uuden työparin Henrik Sabroesin näyttelijän, Thure Lindhardtin. Edellisellä katselukerralla en vielä tiennyt tästä näyttelijästä mitään. Hauska bongaus :)

Vierailija kirjoitti:

Wikipedian mukaan McCandless pelkäsi vettä ja oli huono uimari (ei siksi lähtenyt ylittämään voimakasvirtaista Teklanika-jokea). Miten kuitenkin uskalsi meloa pitkän matkan Meksikoon, jos oli vesipelkoinen ja uimataidot puutteellisia..?

Olen lukenut Erämaan armoille kirjan, ja sen mukaan tuo joki tulviessaan on ihan todella leveä ja virtaus äärimmäisen voimakas. Ei sitä voisi ylittää edes hyvä uimari. En osaa vastata tuohon toiseen kysymykseen. Ehkäpä McCandless oli uhkarohkea (ja olikin) ja itsevarma sen suhteen ettei koskaan ajatellut joutuvansa veden varaan meloessaan.

Kannattaa katsoa youtubesta dokumentti Return to the Wild. Siinä Chrisin sisko Carinne kertoo perheen taustoista ja syistä, jotka mahdollisesti ajoivat Chrisin lähtemään.

Mä en oikein ymmärrä elokuvan hehkutusta. Musta se on vaan itsekkään ja yltiönaiivin henkilön äärimmäistä pakoa todellisuudesta. Kaupunkilaispoika, jolla on ylevät ja jokseenkin epärealistiset periaatteet tapattaa itsensä omaa tyhmyyttään ja tietämättömyyttään.

Villissä luonnossa kun ei pärjää sillä pelkällä pyhällä hengellä.

Sitä aina ihmettelen, miksei tyyppi rakentanut mitään lautan tapaista ja yrittänyt sillä ylitystä tai ylipäätään liikkumista uomaa pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Loppu on jotenkin koominen. Mutta on kyllä mahtava elokuva.

Sehän olis kiva jos joku sanois sun kuolemaa koomiseks

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein ymmärrä elokuvan hehkutusta. Musta se on vaan itsekkään ja yltiönaiivin henkilön äärimmäistä pakoa todellisuudesta.

Onhan hyviä elokuvia myös sodista, murhaajista, huumeidenkäytöstä, moraalin rappiosta, itsekkäistä diktaattoreista ja muista aiheista, joita moni pitää negatiivisena tai itselleen vieraina. Ei kai sillä päähenkilöllä tarvitse olla välttämättä samat arvot kuin itsellä.

Miksi se on muuten pakoa todellisuudesta, jos oikeasti tykkää elää luonnossa, nauttii olla omissa oloissaan ja haluaa luopua turhaksi koetusta materiaalista? Sellainen elämä voi olla ihanteellista jollekin ja se on heidän mielipide todellisuudesta, ei pakoa muiden todellisuudesta.

Itsekkään, identiteettikriisisen pikkupojan uhmakkuutta vanhempiaan kohtaan. Se tuli ekana mieleen. Ei tarvitse kummoinen psykoanalyytikko olla, että pystyy päättelemään mitä tarkoittaa se, että henkilö kirjoittaa päiväkirjaa jossa puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Surullista että ymmärsi oman parhaansa vasta kun se oli jo auttamatta liian myöhäistä.