Lue keskustelun säännöt.
Käyn kerran viikossa 3h vierailulla mummulla. Hänen mielestään se on liian vähän, minusta melko paljon. Mitä mieltä te olette?
22.03.2016 |
Eli mummoni asuu samalla paikkakunnalla kuin minä ja joka sunnuntai olen yleensä 12-15 hänen luonaan. Aina kun lähden niin hän ihmettelee että joko nyt ja äidilleni (joka käy vielä harvemmin) hän soittaa ja valittaa kun olen aina niin vähän aikaa kerralla.
Miten saada ymmärtämään että mulla on muutakin elämää?
Kommentit (36)
Musta hyvä. Soitteletteko/tekstailetteko viikolla? Se vois rauhottaa häntä.
Mulla sama tilanne. Käyn mummulla pari kertaa viikossa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Vuorotyöt pikkusen haittaa, kuten muukin elämä. Mutta lisäksi soitellaan lähes päivittäin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tapana tollasten "joko sä nyt lähdet yhyy" -tyyppien luona selostaa kahvitellessa, kenen luona oon viimeaikoina kyläilly ja kenen luona aion kyläillä. Menee vähän paremmin perille, että niitä kyläpaikkoja on oikeesti aika monta.
Mummosi on varmaan tosi yksinäinen. Vierailusi tuntuu hänestä lyhyeltä.
Tosi hienoa kun kuitenkin käyt säännöllisesti. Jotkut käy vaan kerran vuodessa :(
Voisitko käydä vaikka kahtena eripäivänä ja olla vaikka pari tuntia kerrallaan?
Tai joskus hakea mummoa teille?
Mielestäni kyllä vietät nyt jo paljon aikaa mummon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tapana tollasten "joko sä nyt lähdet yhyy" -tyyppien luona selostaa kahvitellessa, kenen luona oon viimeaikoina kyläilly ja kenen luona aion kyläillä. Menee vähän paremmin perille, että niitä kyläpaikkoja on oikeesti aika monta.
Tyhmä kannanotto tässä yhteydessä. Kyllä ne kyläpaikat sullakin vielä vähenee. Oikeastaan ihmetyttää, että joku haluaa sua käymään. Taidat vaan kuvitella.
Mulla ei oo aikaa kerran viikossa laittaa 3 tuntia mihinkään joutenoloon.
Terkuin työssä käyvä pikkulapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että vietät noin paljon aikaa mummon kanssa. Vanhat ihmiset vaan ovat aika yksinäisiä. Sinä et kuitenkaan ole yksin vastuussa tilanteesta, vaan hoidat jo hienosti oman osasi.
Mummon luona käynti ei ole joutenoloa!
Sunnuntai on tarkoitettu lepoon ja yhteydenpitoon suvun vanhempiin. Jos ei löydy (niillekään) aikaa, niin kannattaa alkaa miettimään mihin aikansa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole enää mummoja, joten ymmärrä ongelmaa.
Minusta yhteydenpitö sukulaisiin ja perheeseen käy työstä ja itse nimenomaan pyhitän lepopäivän itselleni voimia keräillen seuraavaan työviikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummon luona käynti ei ole joutenoloa!
Sunnuntai on tarkoitettu lepoon ja yhteydenpitoon suvun vanhempiin. Jos ei löydy (niillekään) aikaa, niin kannattaa alkaa miettimään mihin aikansa käyttää.
Mistä tällaisen väittämän revit, jostain Raamatustako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on paljon, joten turhasta mummo valittaa.
Voisithan sinä yhden kerran jäädä oikein "kyläluutimaan" mummosi luokse. Kellon käydessä puoltayötä istut sitkeästi mummon vieraana ja toteat, että sinähän aina sanot, että minä olen liian vähän täällä, ollaan nyt sitten kunnolla. Nukut yön ja palaat maanantaina puoliltapäivin. Koti kutsuukin sitten tiistain vaihteessa jne. Katsot, koska menee perille. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mulla olis mummo ja hän asuisi samalla paikkakunnalla, kävisin kyllä pari kertaa viikossa.
Sä olet varmasti rakas mummollesi, tietysti hän haluaa nähdä. Kyllä mä ainakin haluaisin nähdä omaa lapsenlastani usein.
Uskaltaisin väittää, että vietät mummusi kanssa enemmän aikaa kuin seitsemän kymmenestä lapsen -lapsesta. Mummisi taitaa olla "vähän" yksinäinen. - Jos ajatellaan, että ole viikolla töissä / opiskelet viitenä päivänä viikossa. Niin tuoasta jäljelle jäävästä vapaa-ajastasi (viikonlopusta) käytät kyllä huomattavan osan mummusi kanssa, jos todella näet ja taoaat häntä lähes joka viikko kolmisen tuntia kerrallaan... Jokainen voi miettiä, että mihin itse käyttää vapaa-ajastaan kerran viikossa yhtä paljon aikaa kerralla (melko) säännöllisesti...
Vierailija kirjoitti:
Sä olet varmasti rakas mummollesi, tietysti hän haluaa nähdä. Kyllä mä ainakin haluaisin nähdä omaa lapsenlastani usein.
Eiköhän jokainen. Vanhoilta ihmisiltä vaan tuntuu usein häviävän ymmärrys siitä, että aika monen ihmisen arki on aivan helkkarin kiireistä. Vaikka mammalla ei muuta olekaan kuin aikaa, lapsenlapsen tilanne ei luultavasti ole sama.
...jos todella näet ja tapaat häntä lähes joka viikko kolmisen tuntia kerrallaan....
Hienoa, että ehdit noinkin paljon olla Mummosi kanssa. Mummon kanssa kannattaakin olla niin kauan kuin on kuvioissa mukana. Jälkeenpäin harmittaa jos on silloin ollut liian kiireinen kuin aika olisi ollut. Toki elämä kiireistä ja 3h viikossa onkin hyvä kompromissi.
Et mitenkään. Vanhukset osaavat olla vaativia.