mies ja lasten ruokailu aaarrggghhh
Pitääkö tähän vain tyytyä vai miltä kuulostaa. Meillä vastuu lasten ruokailuista, ruoanlaitosta ja monipuolisesta edes jotenkuten terveellisestä ruokavaliosta on yksin minulla. Jos mies pakon edessä laittaa ruokaa se on kuivaa pastaa ja kuivaa jauhelihaa tai ranskalaisia ja kalapuikkoja. Ei koskaan salaattia, ei kasviksia, ei mitään terveellistä. Kun yritän sopia että ostetaan tummaa riisiä ja pastaa ja ei vehnäleipää niin se ei käy koska itse haluaa syödä vaaleita versioita. Kaapit ovat täynnä muroja, sokerisia myslejä ym. ja hän vain nostaa kädet pystyyn kun lapsi syö niitä koulun jälkeen. Ja kun minä olen poissa ja teen tavallista hyvää kotiruokaa valmiiksi, esim. jotain keittoa niin eilen oli jättänyt tarjoamatta sitä ja antoi valkoista riisiä ja nakkeja "kun ei ne halunneet" keittoa. Ja tilanne on tämä aina, joka päivä. Meillä on karkkipäivä ja syödään kyllä herkkujakin mutta olen niin kypsä tähän arkiruokavääntöön. Ja jos yritän keskustella asiasta olen nalkuttava ämmä. Mitä mieltä?
Kommentit (24)
Ap, miehesi on oikeassa: olet nalkuttava ämmä.
Lapsesi eivät mene pilalle, jos syövät joskus nakkeja ja riisiä (kaamea yhdistelmä, mutta mausta tässä nyt ei puhuttukaan) tai mysliä.
Lapsesi on jo herranen aika koululainen, luulitko hänen kuukahtavan huonoon ravintoon, jos syö välillä noita miehen valitsemia ruokia? Oikeasti?
Olemalla asiassa ylitiukka saat ap aikaan kaksi asiaa: lapsesi alkaa ostella itse jotain karkki-roiskeläppäosastoa kaupasta, kun silmä välttää, ihan vaan kapinoidakseen sun tiukkaa asennetta vastaan.
Ja miehesi lakkaa tekemästä sitäkin vähää kotitöistä, mitä nyt on tehnyt, koska et anna hänelle tilaa tehdä asioita omalla tavallaan.
Tiivistäen: mikä hiton kotityranni sinä ap ole, määräilemässä kaikesta yksin?
Meillä lapsuudessa isä järkkäsi arkipäivisin ruoat: pizzaa, hampurilaisia, pakasteranskalaisia, valmislihapullia ja kalapuikkoja useimmin. Kenestäkään meistä ei tullut ylipainoista. Kaksi urheilullista lasta ja kaikki lapset yliopistossa. Lisäksi hampurilaisista ja pizzoista yms. muista eineksistä tuli meille lapsilla "arkiruokaa", jota ei tee mieli. :D minäkin teen itse päiväruoat, kasvisruokakausia kuuluu useinkin ruokavaliooni. Kokkausta harrastelenmiehen kanssa. Isä hoiti ruokailun omalla tavallaan. Kaikki olivat tyytyväisiä. :)
Äitiys on sen verran erityisominaisuus, että äitinä joutuu tekemään erilaisia ratkaisuja kuin isänä. Jokin idea siinä on, että isä ei ole äiti vaan suurpiirteisempi.