Mikä/mitkä tapahtumat elämässäsi ovat jättäneet sinuun pysyvimmät traumat?
Kommentit (6)
Mummon kuolema, kun olin 6-vuotias. Hän oli minulle kuin toinen äiti. Kukaan ei tainnut sitä ymmärtää. Itkin hänen poismenoaan paljon. Sitten äitini hermostui ja sanoi, että sehän oli minun äitini eikä sinun ja nyt sinun on aika lopettaa tuo itkeminen.
Siihen loppui itkeminen, mutta olin levoton ja aloin kiusata yhtä pienempää tyttöä, joka oli samassa hoitopaikassa, kunnes joitotäti puuttui asiaan ja lopetin.
Olipa pitkä sepustus... Mutta se oli ensimmäisiä isoja traumaattisia juttuja elämässä.
Toinen paljon elämään vaikuttanut juttu on ollut isän alkoholismi ja vanhempien vuosia kestänyt riitely. Kotona oli ärsyttävän levotonta ja moitteita tuli pienimmästäkin asiasta. Olin 12-vuotias, kun aloin toivoa vanhempien eroa, jotta kotielämä rauhoittuisi.
Oman lapsen kuolema.
Sitä ennen tapahtuneet asiat ei paina enää mitään tämän surun rinnalla.
Mikä traumatisoi hellari perheen lapsen?
Toistakymmentä vuotta jatkunut koulukiusaaminen fyysisen vamman vuoksi. Edes raiskaus ei ole yhtä mieltä painava asia kuin kiusaaminen. Lääketiede on voimaton vammani suhteen. Ihmiset eivät näe minua sieltä vammani takaa. Päässäni ei ole mitään vikaa vaikka kehossani on vikaa. On kauheaa joutua milloin toisten hampaisiin ja milloin juoppojen käpälöitäväksi ja jopa raiskatuksi vamman vuoksi. En ole keksinyt vielä keinoa, jolla tästä pääsisi eroon.
Ollessani vissiin 6-vuotias, isäni sai aivoverenvuodon yllättäen ja oli sairaalassa hyvin pitkään, ja kotonakin toipuminen kesti todella kauan. Ilmeisesti myös tieto on tullut isän työkaverilta (ajalta ennen kännykkää) kotipuhelimeen, ja se on kerrottu minulle tai veljelleni hyvin karskein sanankääntein, ja äiti, joka on ollut lähikaupassa käymässä, on löytänyt meidät hysteerisenä itkemästä portailla. Tai näin minulle on kerrottu. En muista tuosta ajanjaksosta käytännössä mitään, vaikka kaiken järjen mukaan jotain muistikuvia pitäisi olla, koska kuitenkin tuolta iältä muistan muita tapahtumia ja hetkiä. Ainoa koko aiheeseen liittyvä muisto on se, että olemme sairaalan puistossa, ja remmistä irti päässyt koira tulee pussailemaan, ja meitä naurattaa kauheasti.
Olen koko ikäni pelännyt aivan hysteerisesti aivoverenvuotoja, verisuonitukoksia aivoissa ja kaikkea muuta aivoihin liittyvää. Näistä päättelen että ilmeisesti ollut aika traumaattinen tilanne minulle.