Mistä syystä olet joutunut lopettamaan koirasi?

Rakennevika, jalat eivät kestäneet aikuispainoa ja koira kärsi kovista kivuista.

Dementia

Krooninen munuaisten vajaatoiminta, koira oli 9,5 v.

Koiran persereiän poraaminen meni pieleen.

Syöpä x 2. Toinen koira ei ihan ehtinyt täyttää kahdeksaa ja toinen oli miltei 12-vuotias, kun piti raskas päätös tehdä. Onneksi kumpikaan ei ehtinyt tulla todella kipeäksi vaan saivat lähteä saappaat jalassa niin kuin sanotaan.

Meidän koira lopetettiin kun veljeni hullun kaverinsa kanssa sekaantuivat siihen Oli ihana vaikkakin sekarotuinen uros joka ei tehnyt pahaa kenellekkään vieläkin surettaa enkä anna anteeksi veljelleni.

Vanhuuden vaivat ja kasvaimet. Liian pitkään odotin ihmeparantumista.

Yhdistelmä kasvain + vanhuus.

Tulehdus integroidusta remmikoukusta

Kotitekoinen kastraatio epäonnistui..

Ei onneksi tarvinnut lopettaa.

lähti suorilta jaloltaan lenkillä, sydän leikkas kiinni. Ja meni samantein. Loppuun asti oli hyvässä kunnossa. Koira eli 3 vuotta yli rodun keski-iän. Tottakai se meille omistajille oli järkytys, kun tuli yht äkkiä, mutta silti iso helpotus ettei tarvinnut itse leikkiä jumalaa ja miettiä milloin on aika..

Olenkin aina sanonut että se oli hieno kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Ei onneksi tarvinnut lopettaa.

lähti suorilta jaloltaan lenkillä, sydän leikkas kiinni. Ja meni samantein. Loppuun asti oli hyvässä kunnossa. Koira eli 3 vuotta yli rodun keski-iän. Tottakai se meille omistajille oli järkytys, kun tuli yht äkkiä, mutta silti iso helpotus ettei tarvinnut itse leikkiä jumalaa ja miettiä milloin on aika..

Olenkin aina sanonut että se oli hieno kuolema.

Kaikkein pahimmalta tuntui juuri tuo, että piti tehdä päätös. Koirallani oli syöpä ja se oli jo melko iäkäs, mutta loppuun asti pirteä. Tuntui aivan kauhealta viedä se lopetettavaksi, se oli minulle hyvin rakas. En ole ihmisistä ikinä löytänyt yhtä hyvää ystävää. Se oli aina niin ehdottoman uskollinen ja vilpitön kaveri.

Tunsin aivan hirveää syyllisyyttä siitä, kun piti lopettaa se. Vieläkin välillä tulee sitä ikävä, vaikka sen kuolemasta on jo parikymmentä vuotta.

Selkä petti. Pari päivää katseltiin, mutta kun ilo sammui koiran silmistä eikä se enää halunnut syödä (vaikka särkylääkkeitä oli annettu aika paljon), oli tehtävä kipeä päätös. Päätös oli sinänsä helppo tehdä, kaikesta näki, että koiran olo oli tosi tuskainen eikä mikään määrä kipulääkettä auttanut. Raskas päätös, joka vieläkin tuo kyyneleet silmiin, vaikka tapahtuneesta on jo 5,5 vuotta. 

Syöpä vei meidän vanhan villakoiran muutama viikko sitten. Ei haluttu mummon kärsivän, kun ikää oli kuitenkin jo melkein 18v.

Meidän 14,5-vuotias koira piti lopettaa kun yhtäkkiä alkoi mennä pitkin seiniä, puski itseään nurkkaan ja huusi. Vain pakkayössä pihalla köllötteleminen auttoi hiukan. Seuraavalle aamulle sai onneksi heti lopetusajan.

Olisiko voinut olla joku aivohalvaus/-infarkti/mikälie.

Miten syöpä on todettu? Oireiliko mitenkään?

Minä olen käynyt lopetuskeikalla monen koiran kanssa

- ensimmäinen oli -70-luvulla, kun olin 5-vuotias. Muutimme uuteen asuntoon sellaisesta työväenasunto-talosta, jossa koira oli ulkona päivät. Kunnan vuokratalo nimittäin purettiin, ja tuli pakkolähtö kerrostaloon. Se oli metsästyskoira, eikä isä löytänyt sille siinä ajassa uutta kotia, ja kerrostalossa se olisi kärsinyt. Piti lopettaa. Se oli isälle kova paikka. Isä otti minut mukaan, kun lähdettiin metsälle (olin isän mukana jo pikkutytöstä kalassa ja metsälläkin). Minä odotin autossa ja isä ampui koiran syrjemmällä, etten nähnyt, toi aseen auton peräkonttiin ja haki sitten minut, ja haudattiin koiraparka. Minä kyllä ymmärsin, mistä oli kyse, kun isä sen minulle selitti ennen ampumista. Isälle teki vähän tiukkaa ajaa kotiin, kun vesi valui silmistä ja se salaa niitä pyyhki.

- toisella kerralla koiralla oli haiman vajaatoiminta. Eläinlääkäri lupasi lääkityksellä maksimissaan vuoden, minusta se oli eläinrääkkäystä ja tein lopetuspäätöksen saman tien.

- kolmannella kerralla ei ollut minun koira, vaan appiukon diabeetikko-koira, 12 vuotias. Koira ei antanut laittaa insuliinipiikkejä, joten appiukko päätti että lopetetaan. Koville otti vanhalle miehelle, ei pystynyt lähtemään mukaan. Hyvä ettei lähtenyt, maalaiskunnaneläinlääkäri oli täysi paskapää, valitteli lapsenhakukiirettä siinä piikittämisen lomassa ja vilkuili kelloaan ja oli äkäinen. Sain todella hillitä itseäni. Valehtelin apelle, että hyvin sujui.

- neljäs kerta: koira karkasi iltahämärässä pihatieltä jäniksen perään ja jäi auton alle, löytyi päätieltä laidasta. Raukka valitti koko yön, olisin heti lopettanut, jos olisi ollut ase. Eläinlääkärille päästiin vasta aamulla, eipä ollut mitään tehtävissä.

- viides kerta: 16-v. koiralla oli yksinkertaisesti vanhuus, kuuro, epäilin näön heikkenemistä ja alkoi pissiä sisälle, vaikka oli ennen hyvin siisti eli ilmeisesti dementia. Aika luopua.