miksi vammaiset lapset useimmiten puetaan rumasti..ja

Hiuksetkin on usein " käytännöllisesti" leikattu. Nimissä en ole huomannut erityistä vammaisuutta.



t. vammaistyön tekijä

Nimistä en nyt niinkään osaa sanoa, onko asia noin.



Teen työtä lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisten lasten parissa. Kyllä välillä ihmetyttää että vammaiset lapset puetaan näyttämään vammaisilta. Saman perheen muut lapset voivat olla vaikka kuinka siisti puettuja, mutta vammainen lapsi voi kulkea epäsiisteissä ja toisten vanhoissa. Harvoin saa mitään uutta. Mutta tosiasiassa esim. ulkovatteet pitäisi erityslapsilla varsin olla hyviä ja kunnollisia. Eiväthän itse kykene arvioimaan onko esim. kylmä tai märkä.



Onko vaan yksinkertasisesti kyse siitä, etteivät osaa itse vaatia itselleen mitään? Onhan se halvempaa laittaa päälle toisten vanhoja, olkoon sitten vaikka kulahtaneita. Ja kun vammainen lapsi ei itse välitä mitä päällä on.



Totta, että vaatteet ja esim. hiusmalli pitää olla käytännölliset, mutta miksi pitää olla vanhanaikaiset, mauttomat ja rumat? Eihän käytännöllisyys ja siisteys sulje toisiaan pois?

Sen verran mitä vammaisia tunnen, on puettu/nimetty/kammattu ihan samoin kuin muutkin.

Minulla on vammaisista kokemuksia jonkinverran ja tämä asia on minuakin vuosia vaivannut.



Monesti esim. kadulla kulkiessa huomio kiinnittyy ensin huonoihin vaatteisiin ja sitten vasta huomaa, että henkilö on vammainen. Ja en todellakaan ole ihminen, joka yleensä juurikaan kiinnittää huomiota toisten vaateasioihin.



Sama juttu pätee siis aikuisiin ja lapsiin.



Miksei heitäkin voi pukea kauniisti, ihmisiähän hekin ovat. Tietenkin jotkut puetaankin, mutta tällainen " trendi" on havaittavissa, ihme kyllä.

erilaisuus, siis vammaksi ajateltava, niin ei kannattais antaa tosi erikoista nimeä. Mun vanhemmat antoi veljelleni hirmu erikoisen nimen ja mielestäni se oli totaalinen vikatikki. Veljeni syntyi hyvin aikaisena keskosena, ei vielä synnärillä tiedetty sen vaivoista, mutta erikoistarkkailuun meni heti. Ja oliko peräti hätäkaste. En tajuu, mistä mun äiti sen nimen nappas. Mielestäsi tosi pönttö nimi. Veljeni on tätä nykyä ihan elämän syrjässä kiinni, mutta fyysisesti ja henkisesti erilainen kuin muut. Eikä tule ikinä olemaan ns. normaali (mitä se sitten onkaan). Turhaa erilaisuutta, että nimikin on niin erikoinen.



Ja vaatteista... no, meillä kaikilla sisaruksilla oli tasan tarkkaan kierrätyskamaa silloin pimeällä 70-luvulla... Se ei eronnut mitenkään.



Muuten veljeäni pidettiin kotona kuin kukkaa kämmenellä. Ei kyllä itse vaatinut mitään, mutta äiti piti huolen, että kaikki juhlapäivät muistettiin ja muutenkin otettiin kaikessa huomioon. Just toi, että vammainen ei välttämättä pidä ääntä itsestään, saattaa olla se syy, että helposti hänen tarpeensa unohdetaan.

vaatteista vielä... nyt aikuisena veljeni pukeutuu kyllä tosi rumasti, mutta se johtuu siitä, ettei hän itse välitä / osaa miettiä vaatteitaan mitenkään trenditietoisesti. Kaikki muukin hänen kämpässään on vähän hujan hajan ja epäkäytännöllisesti, myös vaatetus. On myös tosi huono pesemään ja tuulettamaan vaatteitaan, joka on mun mielestä sääli.

ja ei olla niin läheisiä, että voisin siskona puuttua asiaan.

vammaiset puetaan niin hienosti.

Vaatteet on usein esim. jotain vanhanaikaisia haalareita, nyppääntyneitä college-housuja. Yleensä tosi lapsellisia, vaikka kyseessä olisi esim. 25v. down. Viime viikolla näin bussipysäkillä ihanan down-tytön, jolla oli muodikkaat farkut ja kaunis toppatakki, olipa suloisen näköinen :) Tuli hyvä mieli, koska tuli sellainen tunne, että tuosta tytöstä jaksetaan välittää myös pukemisasiassa.



Enkä tarkoita nyt sitä, että nyppycollegeliiviretkuissa kulkevasta ei välitetä!

Oletteko koskaan pukeneet paitaa vaikeasti spastiselle? On aika urakka muuten :)

housujen päällä, kun hänen itsensä on pikkasen hankalampi pukea niitä vaatteita itse päälle. Mutta hänpä tekee sen kuitenkin, moni hänen ikäisensä ei osaa senkään vertaa. Ja onhan sitä huonosti puetun näköinen, jos vaatteet on vähän vinksallaan.

oli down- ja cp-lapset aina tosin hyvin ja tyylikkäästi puettu, sen lisäks tukka aina siististi ja mageesti leikattu. Ihania jätkiä olivat! Mä luulen että tuo ap:n kuvaama oli enemmän vielä joskus 10 vuotta sitten, tuntuu että nyt myös erityislasten vanhemmat on jotenkin varmempia. Tai en tiiä mistä johtuu.

Ja liikuntavamma vielä rajoittaa sitä, millaisia vaatteita voi käyttää, jos lapselle laittaa farkut, ei poika pysty itse käymään vessassa...

Mutta just tuon kropan outouden takia ainoat housut jotka menevät jalkaan, on useimmiten ne kulahtaneet verkkarit.

ovat vartaloltaan sellaisia, (lyhyitä, lihavia, leveälanteisia, vääränlainen ryhti...), että voi olla vaikea löytää kaupasta vaatteita. Lisäksi raajat ovat joillain jäykkiä ja on hankala pukea. Kaikilla ei edes levikset istu kunnolla, kun seisovat niin jäykästi.

Vanhukset laitoksissa on ällöissä collegepuvuissa.

Äitini vannotti, että jos joskus joutuu laitoshoitoon, niin meidän lasten pitää vaatia äitille " tanssimekko" päälle joka päivä, ja jos ei ole nätisti puettu, niin hoitajat saa haukkua.Huulipunaa pitää olla myös.

KAunis tätini dementoitui ja oli kamala katsoa kun hänet oli tällätty rumaan harmaaseen collegeen. Itku pääsi.

Vanhukset puetaan kyllä kamalasti, jos ei omaiset huolehdi.

Täytyy sanoa että tasa-arvoa kannatan kaikissa asioissa vammaisten ja vammattomien välillä ja samat edut haluan vammaiselle lapselleni kuin terveillä sisaruksillakin on, mutta nimi valinnan olisin tehnyt toisin jos olisin ennen ristiäisiä tiennyt lapsen sairaudesta.

Vammasta kuultuani ensimmäisiä ajatuksia shokin jälkeen oli, että lapsen on oltava puhdas ja hyvin puettu.

Entistä tärkeämäksi koen tämän siksi että lapsen päässä ei ole vikaa, mutta jos hän likaisena ja huonosti puettuna kelaa pyörätuolilla niin ihmiset automaatisesti olettavat hänen myös olevan älyllisesti heikompi lahjainen.

Liikuntavamma tuo omat rajoituksensa pukeutumiseen, farkkuja ei päälle laiteta koska kyllä puristaa vyötäröä! Mutta onneksi noita " verkkareitakin" saa monenlaisia ja inhimillisiä!

Luulen että enemmänkin on niin että useat vammaiset erottuu katukuvasta ja siksi on helpompi pongailla niitä hunosti puettuja lapsia. Mutta todellisuudessa ei sillä suurtakaan merkitystä ole onko vammainen vai ei , hunosti puettuja lapsia löytyy vaikka kuinka paljon ja jos perheen muutkin lapset puettu hunosti, tuskin vammaisella lapsella sen hienompia vaatteita on;)



Itse puen kehitysvammaisen lapseni ihan samaan tyyliin kuin toisen lapsemmekin, eli tykkään että lapsilla aina siistit ja kauniit vaatteet päällä, en ole ennen edes ajatellut että vammainen lapsi pitäsi pukea jotenkin poikkavasti...huoh :/

Vierailija:

Vanhukset laitoksissa on ällöissä collegepuvuissa.

Äitini vannotti, että jos joskus joutuu laitoshoitoon, niin meidän lasten pitää vaatia äitille " tanssimekko" päälle joka päivä, ja jos ei ole nätisti puettu, niin hoitajat saa haukkua.Huulipunaa pitää olla myös.

KAunis tätini dementoitui ja oli kamala katsoa kun hänet oli tällätty rumaan harmaaseen collegeen. Itku pääsi.

Vanhukset puetaan kyllä kamalasti, jos ei omaiset huolehdi.

Oletko ajatellut että tanssimekon pukeminen ei ole kovin yksinkertaista jos jäsenet ovat jäykät eivätkä taivu? Ja kuinkakohan mukava sellainen mekko onkaan? Ja miehille puku?

Hyvä kun hoitajilla on aikaa huolehtia perussiisteydestä, niin vielä pitäisi huulipunaa laittaa (ja lisäillä päivän mittaan).

Ja molemmat on aina siisteissä vaatteissa. Tyttä käy kampaajalla on kolmivuotias. Ostetaan uusia vaatteita ja on myös kirpparilöytöjä. Ja suurin osa erityislapsista on minusta nätisti ja käytännöllisesti puettu. Onhan ne farkut söpöt mutta onko ne oiket vaatteet 3-vuotiaalle tarhaan??? Laita itelle farkut toppapuvun alle ja koeta leikkiä ulkona. NS. normaalilapsia on tytön tarha ryhmässä puettu vähän sinnepäin, tukka on takussa ja reikäset sukat ja likainen paita...

Itse vammaistyöntekijänä ja omahoitajana ostan asukkailleni nättejä iän mukaisia vaatteita. Kuten myös kaikki työkaverinikin tekevät omalle asukkaallensa. Nimissä en oo huomannut mitään erilaisuutta.