Haluaisitko antaa jotain vinkkejä parikymppiselle naiselle elämään? :)
Heippa. Olen sinkku kakskymppinen ja koen olevani hieman hukassa tällä hetkellä elämässäni. Mikään osa-alue elämästä ei ole vakaalla pohjalla. En tiedä haluaisinko matkustella, olla au-pairina, tehdä töitä, hakea jo nyt kouluun. Mulla ei oo kauhean isoja haaveita elämään, suurin niistä on omat lapset ja perhe.
Mitä sinä sanoisit tämän ikäiselle itsellesi? Onko antaa vinkkejä, rohkaisua tulevaan? Millaisia asioita itse mietit ja pyörittelit tässä iässä? Usein kuulee sanonnan että parikymppisenä elämä oli helppoa, mutta tämä epävarmuus kalvaa sisältäpäin...
Kommentit (29)
Kannattaa ymmärtää että olet tuossa iässä markkina-arvosi huipulla parisuhdetta ja seksiä ajatellen ja taso tulee tippumaan vuosi vuodelta ja joskus kolmenkympin jälkeen se suorastaan romahtaa. Eli nyt nuorena kannattaa hankkia kokemuksia erilaisista miehistä ja panna mahdollisimman paljon ja sitten vakiintua ennen kuin täytät 30, koska niiden miesten laatu joita saisit alkaa laskea mitä enemmän sulla tulee ikää. Ikävuodet 16-25 on naisilla juhlimisen, seksin ja juoksujen aikaa ja siinä 25-vuotiaana voi vielä saada jonkun tasokkaan miehen parisuhteeseen. Tuota kauemmin ei kannata odottaa ja onhan siinä jo ehtinyt vuosikymmenen verran nussia ympäriinsä ja hankkia niitä kokemuksia.
Älä piittaa yhtään mitä sinusta ajatellaan tai puhutaan. Älä tee mitään vain siksi että niin kuuluu tehdä. Ole itsekäs, ota riskejä, elä täysillä, älä pelkää mitään.
Jep, hae opiskelemaan ja mene sitä kautta opiskelijavaihtoon niin monta kertaa kuin mahdollista. Onnistuu siis ainakin niin että menee vaihtoon/työharjoittelun/opsikelijaprojekteihin ulkomaille. Näihin saa avustusta ja siten matkustaminenkin onnistuu opiskelujen ohella. Elä,nauti, kokeile kaikkea uutta.
Lapset tulee kun on tullakseen, en kyllä siirtäisi lasten hankkimista esim. siihen että on saanut vakituisen työn (korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen). Muutoin vakiduuni on yes.
Vierailija kirjoitti:
jos sulla ei ole mitään toisenasteen tutkintoa takana nii suosittelen jonku hommaamaan. iha sama mitä päättäisit tehdä opiskelun jälkee nii myöhemmi olet kiitollinen ku oot käyny koulua ja voit saada töitäkin
En tietenkäänn jätä opiskelua pelkkään ylioppilaslakkiin! Yliopistosuunitelmat aika selvänä jo, tunnen vaan jotenki ettei kiire sinne oo vielä eikä ihan hullua intoa opiskelemaan, tuntuu kun just oisin siitä opiskelusta irti päässyt. Jos tänä vuonna pääsisin sisään kouluun, olisin 25 vuotiaana valmis maisteri. Töitä ehtii kyllä tekemään sitten loppuikänsä...
Vierailija kirjoitti:
Älä piittaa yhtään mitä sinusta ajatellaan tai puhutaan. Älä tee mitään vain siksi että niin kuuluu tehdä. Ole itsekäs, ota riskejä, elä täysillä, älä pelkää mitään.
Kyyneleet silmiin tuli tästä, kiitos<3 Ap
terhikki41 kirjoitti:
Lapset tulee kun on tullakseen, en kyllä siirtäisi lasten hankkimista esim. siihen että on saanut vakituisen työn (korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen). Muutoin vakiduuni on yes.
Näin mäkin olen sen ajattelut... Lapsettomuus jonkun verran pelottaa, siis se että jos en voikkaan saada lapsia. Se on kuitenkin mun elämässä ykköshaave ollut jo pitkään. Ap
Luota itseesi, aloita joku urheiluharrastus ja kehity siinä hyväksi, pidä huolta kropastasi, ala parisuhteeseen vain sellaisen ihmisen kanssa, johon ihastut ja rakastut täysillä, opiskele itsellesi ammatti ja ole ylpeä siitä.
Älä murehdi, älä piittaa toisten mielipiteistä itsestäsi, ole rohkea, avoin uusille asioille ja vaali iloista elämänasennetta.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin kolmonen! Tuossa iässä voit tehdä mitä vain.
Kiitos vastauksista, itkien täällä niitä lueskelen <3 Kyllä tämä elämä sittenkin kantaa:)
Lue paljon kirjoja ja sivistä itseäsi. Siihen ei ole samalla lailla aikaa sitten kun hektinen työelämä alkaa.
Matkusta! Opiskelijavaihto on huippuhyvä vaihtoehto, ehkä jopa koko tutkinnon tekeminen ulkomailla. Au pairiksi toisten piiaksi en tosin lähtisi. Myöhemmin tulet iloitsemaan ulkomaisista kontakteista eri maissa.
Pidä itsesi fyysisesti hyvässä kunnossa, kroppa kiittää myöhemmin!
Pidä aktiivisesti yhteyttä sellaisiin ihmisiin, joiden seurassa viihdyt ja voit olla oma itsesi. Nyt voi tuntua siltä, että ystävät ovat itsestäänselvyys, mutta ihmisillä on tapana kadota kun kolmekymppiä lähestyy, jos yhteyttä ei pidetä.
Etsi vanhempi vauvakuumeinen mies, pyöräytä sille iso kakaralauma ja jää loppuelämäksesi pullantuoksuiseksi kotiäidiksi.
Luota itseesi, älä pelkää tehdä virheitä vaan opi niistä, hanki lapset nuorena, matkustele, huolehdi itsestäsi, arvosta itseäsi. Elämä kantaa ja olemalla itse aktiivinen, niin uusia ovia aukeaa melkein itsestään. Kotoa ei kukaan sinua tule hakemaan.
Tässä minun neuvoni: älä valitse miestä joka vie sinulta jalat alta ja saa sydämen lepattamaan kun näet hänet. Valitse sen sijaan mies joka tuntuu siltä kuin olisitte tunteneet aina.
Sheivaa pillusi. Miehet ei haluaa mitään lipittää mitään karvamajavaa.
jos sulla ei ole mitään toisenasteen tutkintoa takana nii suosittelen jonku hommaamaan. iha sama mitä päättäisit tehdä opiskelun jälkee nii myöhemmi olet kiitollinen ku oot käyny koulua ja voit saada töitäkin