Missä vaiheessa ja miten kuolinpesään kuuluva omaisuus laitetaan myyntiin?

Riittää, jos yksikin osakkaista vaatii kuolinpesän ositusta ja ilmoittaa, ettei vaikkapa halua osuutta asunnosta tai muusta kiinteästä omaisuudesta, vaan osuutensa rahana. Tällöin toisten täytyy ostaa kyseinen osakas ulos tai jos tähän ei pystytä, menee kiinteä omaisuus myyntiin eli vaikka yksin ei voi asunto-osaketta myydä, voi osuuttaan vaatimalla saada aikaan virallisen määräyksen myynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli jo 20 vuotta sitten, pesää ei ole vieläkään jaettu, mutta perintöverot maksoimme. Miksi, veljet ei halua jakaa ja minä en jaksa tapella. 

Onhan se jaettava, jos yksikin niin vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Riittää, jos yksikin osakkaista vaatii kuolinpesän ositusta ja ilmoittaa, ettei vaikkapa halua osuutta asunnosta tai muusta kiinteästä omaisuudesta, vaan osuutensa rahana. Tällöin toisten täytyy ostaa kyseinen osakas ulos tai jos tähän ei pystytä, menee kiinteä omaisuus myyntiin eli vaikka yksin ei voi asunto-osaketta myydä, voi osuuttaan vaatimalla saada aikaan virallisen määräyksen myynnistä.

Näin teoriassa, mutta käytäntö, huoh. Olen sanonut useaan otteeseen, että minä en halua olla äitini kuolinpesän osakas, koska siitä on pelkkää harmia, joutuu joka risauksesta allekirjoittamaan lappuja ja kaikesta kysytän lupa. En ole kiinnostunut edes saamaan mitään, kunhan vain pääsisin osuudesta eroon. Mutta ainoa tapa näkyy olevan katkaista välit veljeen ja isään, sillä he suuttuvat aina kun asian otan puheeksi. Vihaan kotitaloani ja osuuttani siinä. Jakamattomuudella he velvoittavat minut osallistumaan kustannuksiin, kyse on vain siitä. Se on minulle pelkkä rahareikä.

Isä sanoo, tehkää mitä haluatta, mutta riidellä ei saa. Kun sanon, mitä minä haluan, eli eroon osuudestani, eikä tartte mulla mitään antaa, vanhin veli, joka on adhd, hermostuu valtavasti ja koko suku sitten syyttää minua niistä kohtauksista. Sitten kun isästä aika jättää, en kyllä enää suostu tähän. Juu ja olen kirjoittanut tästä ennenkin, koetan vain kestää osuuttani siitä rotikosta ja mökistä, jota kukaan ei käytä. Mökilläkin vain tunnearvoa isälle, joten siksi sitä ei voi myydä. 'mutta ei isä sinne enää pääse, koska matka on hankala. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, jos yksikin osakkaista vaatii kuolinpesän ositusta ja ilmoittaa, ettei vaikkapa halua osuutta asunnosta tai muusta kiinteästä omaisuudesta, vaan osuutensa rahana. Tällöin toisten täytyy ostaa kyseinen osakas ulos tai jos tähän ei pystytä, menee kiinteä omaisuus myyntiin eli vaikka yksin ei voi asunto-osaketta myydä, voi osuuttaan vaatimalla saada aikaan virallisen määräyksen myynnistä.

Näin teoriassa, mutta käytäntö, huoh. Olen sanonut useaan otteeseen, että minä en halua olla äitini kuolinpesän osakas, koska siitä on pelkkää harmia, joutuu joka risauksesta allekirjoittamaan lappuja ja kaikesta kysytän lupa. En ole kiinnostunut edes saamaan mitään, kunhan vain pääsisin osuudesta eroon. Mutta ainoa tapa näkyy olevan katkaista välit veljeen ja isään, sillä he suuttuvat aina kun asian otan puheeksi. Vihaan kotitaloani ja osuuttani siinä. Jakamattomuudella he velvoittavat minut osallistumaan kustannuksiin, kyse on vain siitä. Se on minulle pelkkä rahareikä.

Isä sanoo, tehkää mitä haluatta, mutta riidellä ei saa. Kun sanon, mitä minä haluan, eli eroon osuudestani, eikä tartte mulla mitään antaa, vanhin veli, joka on adhd, hermostuu valtavasti ja koko suku sitten syyttää minua niistä kohtauksista. Sitten kun isästä aika jättää, en kyllä enää suostu tähän. Juu ja olen kirjoittanut tästä ennenkin, koetan vain kestää osuuttani siitä rotikosta ja mökistä, jota kukaan ei käytä. Mökilläkin vain tunnearvoa isälle, joten siksi sitä ei voi myydä. 'mutta ei isä sinne enää pääse, koska matka on hankala. 

Kuulostaa hankalalta. Kotitaloa ei tietysti voikaa vaatia jaettavaksi, jos isäsi asuu siinä hallintaoikeuden takia. Mutta noissa muissa vielä se että joudut osallistumaan kustannuksiin niin jos sinua kohdellaan noin huonosti (suututaan kun ilmoitat, ettet halua olla osakas) niin kyllä pysyisin varmaankin tiukkana. Ilmoittaisin, että haluat ulos kuolinpesästä niiltä osin kuin se on mahdollista, ts. vaadit jaettavaksi muun kuin isäsi kodin ja pyytäisit lakimiestä tekemään asiasta saatekirjeen, saatekirjeessä voit ilmoittaa, että lahjoitat osuutesi (lahjavero muille osakkaille) tai jos eivät ota lahjaa vastaan niin toki voit osuutesi myydäkin ja lakimies kirjaa toimenpiteet aloitettavasta myynnistä. Sen jälkeen sitten ainoastaan toteat, että parempi antaa lakimiehen selvittää tämä asia niin voidaan keskittyä muihin sukujuttuihin eikä tule riitaa ja jos joku siitä äyskäröi niin et vaan suostu keskustelemaan, vaihdat aihetta, lähdet pois. Kun asia on hoidettu, kohu laantunee ajan kanssa, nythän se vain pitkittyy ja välit kiristyy.

Jos kyseessä on kotitalo josta nimenomaan haluat luopua niin se on hallintaoikeuden takia kinkkisempi, lahjaahan ei ole pakko ottaa vastaan etkä rahaakaan voi vaatia ja jos isäsi myy sen niin silloinkaan sitä ei välttis jaeta vaan hän voi ostaa niillä rahoilla toisen asunnon itselleen joka myöhemmin hänen kuolemansa jälkeen jaetaan (lesken hallintaoikeus ulottuu myös siihen että hallintaoikeuden piiriin kuuluvan asunnon myynnin jälkeen saa ostaa samantasoisen asunnon).  Se voidaanko sinua velvoittaa maksamaan kotialon kuluja kun isäsi asuu siinä, on toinen juttu, en muista sitä suoralta kädeltä, mutta sen voi kyllä selvittää eli nekään kulut ei välttis kuulu sinulle niin, että joudut niistä omalla rahallasi vastaamaan edes osittain. Lakimies, joka tätän tyylisiä hoitaa, voisi vastata siihen, jos tietoa ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, jos yksikin osakkaista vaatii kuolinpesän ositusta ja ilmoittaa, ettei vaikkapa halua osuutta asunnosta tai muusta kiinteästä omaisuudesta, vaan osuutensa rahana. Tällöin toisten täytyy ostaa kyseinen osakas ulos tai jos tähän ei pystytä, menee kiinteä omaisuus myyntiin eli vaikka yksin ei voi asunto-osaketta myydä, voi osuuttaan vaatimalla saada aikaan virallisen määräyksen myynnistä.

Näin teoriassa, mutta käytäntö, huoh. Olen sanonut useaan otteeseen, että minä en halua olla äitini kuolinpesän osakas, koska siitä on pelkkää harmia, joutuu joka risauksesta allekirjoittamaan lappuja ja kaikesta kysytän lupa. En ole kiinnostunut edes saamaan mitään, kunhan vain pääsisin osuudesta eroon. Mutta ainoa tapa näkyy olevan katkaista välit veljeen ja isään, sillä he suuttuvat aina kun asian otan puheeksi. Vihaan kotitaloani ja osuuttani siinä. Jakamattomuudella he velvoittavat minut osallistumaan kustannuksiin, kyse on vain siitä. Se on minulle pelkkä rahareikä.

Isä sanoo, tehkää mitä haluatta, mutta riidellä ei saa. Kun sanon, mitä minä haluan, eli eroon osuudestani, eikä tartte mulla mitään antaa, vanhin veli, joka on adhd, hermostuu valtavasti ja koko suku sitten syyttää minua niistä kohtauksista. Sitten kun isästä aika jättää, en kyllä enää suostu tähän. Juu ja olen kirjoittanut tästä ennenkin, koetan vain kestää osuuttani siitä rotikosta ja mökistä, jota kukaan ei käytä. Mökilläkin vain tunnearvoa isälle, joten siksi sitä ei voi myydä. 'mutta ei isä sinne enää pääse, koska matka on hankala. 

Mulla vastaava tilanne. Osakkaat ollaan minä ja sisko. Isä kuoli viime kesänä. Pesä = purkukuntoinen talo, tontti, peltoa, vähän metsää. Talosta joutuu maksamaan kiinteistöveron, vakuutuksen ja sähkön. Sähköä ei voi katkaista, sillä jos siihen (=tilalle rakennettavaan taloon) halutaan myöhemmin sähköt, se maksaa kymmeniä tuhansia. Sähköjen katkaisu tarkoittaa, että purkavat linjan pois. Talo on haja-asutusalueella.

Ongelman muodostaa siskoni, joka asuu siinä vieressä. Hänellä ei ole varaa lunastaa sitä itselleen eikä hän halua sitä myytävän, koska ei halua outoja naapureita. Hänellä on kaksi lasta ja hän petaa koko ajan sitä, että lapsensa saavat siitä aikanaan tontit (siksi ei saa katkaista sähköjäkään). Minä voisin luopua osuudestani, mutta nuorin lapseni on alaikäinen ja silloin koko paska kaatuisi hänen niskaansa. Alaikäinen ei voi luopua perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, jos yksikin osakkaista vaatii kuolinpesän ositusta ja ilmoittaa, ettei vaikkapa halua osuutta asunnosta tai muusta kiinteästä omaisuudesta, vaan osuutensa rahana. Tällöin toisten täytyy ostaa kyseinen osakas ulos tai jos tähän ei pystytä, menee kiinteä omaisuus myyntiin eli vaikka yksin ei voi asunto-osaketta myydä, voi osuuttaan vaatimalla saada aikaan virallisen määräyksen myynnistä.

Näin teoriassa, mutta käytäntö, huoh. Olen sanonut useaan otteeseen, että minä en halua olla äitini kuolinpesän osakas, koska siitä on pelkkää harmia, joutuu joka risauksesta allekirjoittamaan lappuja ja kaikesta kysytän lupa. En ole kiinnostunut edes saamaan mitään, kunhan vain pääsisin osuudesta eroon. Mutta ainoa tapa näkyy olevan katkaista välit veljeen ja isään, sillä he suuttuvat aina kun asian otan puheeksi. Vihaan kotitaloani ja osuuttani siinä. Jakamattomuudella he velvoittavat minut osallistumaan kustannuksiin, kyse on vain siitä. Se on minulle pelkkä rahareikä.

Isä sanoo, tehkää mitä haluatta, mutta riidellä ei saa. Kun sanon, mitä minä haluan, eli eroon osuudestani, eikä tartte mulla mitään antaa, vanhin veli, joka on adhd, hermostuu valtavasti ja koko suku sitten syyttää minua niistä kohtauksista. Sitten kun isästä aika jättää, en kyllä enää suostu tähän. Juu ja olen kirjoittanut tästä ennenkin, koetan vain kestää osuuttani siitä rotikosta ja mökistä, jota kukaan ei käytä. Mökilläkin vain tunnearvoa isälle, joten siksi sitä ei voi myydä. 'mutta ei isä sinne enää pääse, koska matka on hankala. 

Mulla vastaava tilanne. Osakkaat ollaan minä ja sisko. Isä kuoli viime kesänä. Pesä = purkukuntoinen talo, tontti, peltoa, vähän metsää. Talosta joutuu maksamaan kiinteistöveron, vakuutuksen ja sähkön. Sähköä ei voi katkaista, sillä jos siihen (=tilalle rakennettavaan taloon) halutaan myöhemmin sähköt, se maksaa kymmeniä tuhansia. Sähköjen katkaisu tarkoittaa, että purkavat linjan pois. Talo on haja-asutusalueella.

Ongelman muodostaa siskoni, joka asuu siinä vieressä. Hänellä ei ole varaa lunastaa sitä itselleen eikä hän halua sitä myytävän, koska ei halua outoja naapureita. Hänellä on kaksi lasta ja hän petaa koko ajan sitä, että lapsensa saavat siitä aikanaan tontit (siksi ei saa katkaista sähköjäkään). Minä voisin luopua osuudestani, mutta nuorin lapseni on alaikäinen ja silloin koko paska kaatuisi hänen niskaansa. Alaikäinen ei voi luopua perinnöstä.

Ei siskosi voi sitä myyntiä estää, jos sinäkin omistat siitä osan. Voit ilmoittaa siskollesi, että haluat myydä sen ja jos hän ei osta osuuttasi, se määrätään myytäväksi. Ihan sama siinä vaiheessa, mitä mieltä sisko on.

Maaseudulla on paljon näitä jakamattomien kuolinpesien vanhoja taloja. Myydä ei voi, koska sisarukset ei pääse myynnistä sopuun ja eipä noilla peruskorjauksen tarpeessa olevilla maalaistaloilla paljon ostajiakaan taida olla.

Isäni kuoli vuoden alussa ja häneltä jäi 40- luvulla rakennettu talo, peltoa ja vähän metsää. Perijöinä olen minä ja veljeni. Nyt ei oikein tiedetä mitä tehdään. Ajatus oli pitää kuolinpesä jakamattomana nyt ainakin aluksi ja huolehtia kustannuksista yhdessä.