Mitä 1800-luvulla tehtiin vapaa-ajalalla?

Riippuu kovasti siitä, olitko rikas vai köyhä ja asuitko maalla vai kaupungissa. Ei ollut  ihan samat riennot Pihtiputaan piikatytöllä kuin Kaivopuiston konttoristilla.

Hässittiin

Aamulla heräsit ennen kukon laulua ja raadoit itsesi heinäpellolla puolikuoliaaksi, hämärän tullen isäntä kömpi vielä aittaan nussasemaan. Eipä siinä muuta ehtinyt tekemään, mitä joskus tyynyliinan nauhoja vekkasi.

Miten niin "tultiin kotiin" iltamyöhällä? Useimmathan tekivät työnsä kotipiirissään maataloudessa.

Töitä ei useinkaan tehty työnantajalle vaan itselle, omalle perheelle ja suvulle. Samaan tapaan kuin kotitöitä nykyään. Työn tahti oli verkkaisempaa, palkkatyössäkin oli aikaa paremmin seurustella muiden duunarien kanssa. Kaiken kaikkiaan ei ollut niin selkeästi erottuvaa työtä ja vapaa-aikaa.

Viihdettä kyllä oli: Kerrottiin tarinoita, laulettiin, saatettiin pistää painiksikin. Kun tuli taloon kiertokauppias tai lentojätkä tai markkinoilla pistäytynyt naapuri, kuunneltiin uutisia. Samalla saatettiin jatkaa omia normaaleja tupa-askareita, siis työtä.

Tuossapa kuvattuna raatamista 1800-luvun malliin: http://www.parkkinen.org/isanta_ja_rengit.html

Eero Järnefeltin maalaus siis. Oli ihan OK silloin vetää puolisen päälle ruokaperäiset, toisin kuin nykyisessä työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla heräsit ennen kukon laulua ja raadoit itsesi heinäpellolla puolikuoliaaksi, hämärän tullen isäntä kömpi vielä aittaan nussasemaan. Eipä siinä muuta ehtinyt tekemään, mitä joskus tyynyliinan nauhoja vekkasi.

Sitä olen aina ihmetellyt miksi sillon ei ollut tammikuussakaan lunta tai pakkasta.

Kyllä vapaa-aikaa oli, maatalon työt on aika kausiluontoisia. Käsityöt oli tietty tavallinen harrastus jota puuhailtiin pirtin hämärässä. Kyläkeinu oli nuorison kokoontumispaikka kesäisin. 

Oltiin ukkeleiden raiskattavina, kikatettiin epärealistisen kimeällä äänellä ja humpattiin hassuissa perinnepuvuissa. Nämä opin vanhoista kotimaisista elokuvista, mutta ne taitaa olla aikaisintaan 30-luvulta.

Vapaa-ajalla tehtiin puhdetöitä.

Aateliset juopottelivat, tapailivat tärkeitä ihmisiä, käskyttivät palvelusväkeään, tekivät ehkä jotain käsitöitä, matkustivatkin (usein esim. merenrantahuviloille/ -parantoloihin terveyttä hoidattamaan).

Heiteltiin puukkoa ja kirvestä seinään.laskettiin oravan nahkoja.

Vapaa-ajalallallaa

Kerrottiin tarinoita ja kuulemma ääneenlukua toisille harrastettiin myös paljon.

Uimisen ja saunomisen yhdistäminen on aika uusi juttu. Esim. meren rannoille alettiin rakentaa saunoja vasta 60-70-luvulla. Järviseudulla rantasaunoja oli jo aiemmin mutta pääasiassa saunominen on ollut peseytymistä varten, uintia ei siihen yhdistetty. Uimataito ei ylipäätään ollut kovin yleinen taito 1800-luvulla.

jossain oli juttu, että 1800 luvulla  usein kyläiltiin keskellä yötä jos sattui heräämään ja mentiin muutamaksi tunniksi juttelemaan ja sitten taas loppuyöksi nukkumaan :)

Vierailija kirjoitti:

Kerrottiin tarinoita ja kuulemma ääneenlukua toisille harrastettiin myös paljon.

Tarinan kerrontaa lähinnä, lukutaito oli harvinainen etenkin tavallisen väen keskuudessa ja kirjoja ei juuri ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla heräsit ennen kukon laulua ja raadoit itsesi heinäpellolla puolikuoliaaksi, hämärän tullen isäntä kömpi vielä aittaan nussasemaan. Eipä siinä muuta ehtinyt tekemään, mitä joskus tyynyliinan nauhoja vekkasi.

Sitä olen aina ihmetellyt miksi sillon ei ollut tammikuussakaan lunta tai pakkasta.

Oli silloin, tammikuun pahimmilla pakkasilla kaivettiin avanto ja vesikelkalla vuotavalla puusaavilla rahdattiin vettä saunaan ja keitettiin 128 pellavalakanaa lipeässä, jota tietenkin joi ne kaksi kylän kakaraa, jotka eivät olleet kiehuvaan pyykkipataan pudonneet.

Lakanat huuhdeltiin avannossa ja jäiset lakanat rahdattiin viltille kuivumaan

Lopuksi pyykkäri sairastui keuhkotautiin ja melkein tai kokonaan kuoli. Siinä taas oli lisää puhdehommia monelle, ensin sen rätin vääntäjälle jolla otsaa pyyhittiin ja sitten arkuntekijälle, jos vielä arkkulautoja riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrottiin tarinoita ja kuulemma ääneenlukua toisille harrastettiin myös paljon.

Tarinan kerrontaa lähinnä, lukutaito oli harvinainen etenkin tavallisen väen keskuudessa ja kirjoja ei juuri ollut.

Suomalaisilla kyllä. Mutta tämä olikin lähinnä suomenruotsalaisen väestön juttu, samoin ulkomailla. 

Suomessa osasi lukea noin puolet jo 1800-luvun alkupuolella.