Lue keskustelun säännöt.
Sosiaali- ja terveysalan ammattien huonoja puolia
18.03.2016 |
Haluaisin löytää ammatin tuosta ryhmästä. Lähtökohtaisesti amk-tasoa, myös yliopisto käy. En haluaisi hirveästi joutua tekemisiin eritteiden tai muiden ällöttävien asioiden kanssa...
Tähän keskusteluun voi kirjoittaa oman ammattinsa huonoja puolia, mikäli työskentelet sosiaali- ja terveysalalla. Olen miettinyt mm röntgenhoitajan ammattia, mutta täällä käytävissä keskusteluissa on kommentteja, kuinka röntgenhoitajakin voi joutua "kuvaamaan ripuloivaa asiakasta" - kuinkahan yleistä tuommoinenkin on, että potilas sattuu ripuloimaan juuri kuvauksen aikana? :D Ehkä kerran viidessä vuodessa tapahtuva asia?
Muita huonoja puolia olisi myös hyvä kuulla, esim. missä ammatissa on paljon vuorotyötä, huono työllisyystilanne, palkkatasosta, työtehtävistä jne!
Kommentit (23)
Jos meinasit bioanalyytikoksi opiskella, niin siinä sitä vasta eritteitä pyöritelläänkin. Paitsi jos suuntaudut kliinisen fysiologiaan tai neurofysiologiaan, mutta nämä alueet työllistävät huomattavasti vähemmän. Kliinisen fysiologian tutkimuksia tehdään myös usein ihan tavallisissa labroissa, joissa on myös muita työtehtäviä eli kliinisiä fysiologisia tutkimuksia ei aina välttämättä tehdä täysin omassa yksikössään. Neurofysiologia taas on usein täysin erillään muusta labratoiminnasta. Tavallisimmin bioanalyytikot työllistyvät terveyskeskusten tai sairaaloiden labroihin, joissa otetaan näytteitä, sekä analysoidaan niitä. Terveyskeskuksissa työ on yleensä vielä enemmän näytteenottopainotteista kuin sairaaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin se on. Sossussa ei pärjää empatiaa tuntevat ihmiset vaan kylmästi laskelmoivat vaan. Kyllähän sen jokainen sossujen uhri tietää ihan todella!
olipas havainnollistavaa.nyt mä tajuan,millainen olen kun sossuksi opiskelen :) olen siis narsisti,nyt valaistuin!jee.niin ja lastensuojelussa kyl tienataa hyvät rahat,mutta siellä ei sitten paljoo herkistellä.
Yksi tuttavani opiskeli ja oli pari vuotta sosiaalityöntekijänä, mutta lopetti, koska ei kestänyt sitä ettei saanut olla oma empaattinen itsensä asiakkaille. Työssä vaadittiin kuulemma kyömähermoisuutta, joka sulkee tuntee pois. Oli siis väärä ala hänelle ja varmasti kaikille, jotka helposti tuijottavat muuta kuin numeroita tai yksittäisiä asioita en enempää tuntematta perheen/henkilön taustoja. Joutui tekemän raakoja päätöksiä: sanoi, että kin lihaleikkuriin oisi ihmisiä heitetty mutta henkisellä tasolla.
Ei halunnut siis ihmisiä tuntematta tuomita heitä lastensuojelussa ja kyseenalaisti ns. kokeneiden kolleegoidensa rajut kirjaukset perheistä.