Onko 60- ja 70-luvuilla rakennetut talot olleet rakennushetkellä hienoja? Vai aina rumia?

Viis siitä rumuudesta mutta kun ovat huonosti tehtyjäkin. Homeisia ja kosteusvaurioisia ja täynnä asbestia, joka aiheuttaa syöpää. En tajua miten kukaan voi asua 60- ja 70-luvulla tehdyissä taloissa. Käytännössähän ne ovat täysin arvottomia.

Oli ne hienoja. Mun mies just kommentoi yhtä taloa, joka on nykynäkökulmasta kamala. Pieni laatikko, tasakatto, päädyt keltaista tiiltä tummalla saumauksella ja pitkät sivut lautaa. Rakennettu 70-luvun alussa. Mies on syntynyt 1963 ja muistaa, kun talo oli niin hieno silloin lapsena verrattuna rumiin rintamamiestaloihin... Ja rintsikat on kestäneet aikaa. Ne on ajattomia.

Monet 60- ja 70-lukujen taloista on hienoja. Avaraa tilaa, isoja ikkunoita ja yhdessä tasossa. Rintsikat on symppiksiä, mutta pienet huoneet ja runsaat oviaukot hankaloittavat sisustamista.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, ettei kukaan oikein haluaisi tällä hetkellä ostaa 60- tai 70-luvun asuntoa mistään, ei omakotitaloa, ei rivitaloa, eikä kerrostaloa. 50-luvun talot ovat sen sijaan haluttuja ja sitä vanhemmat myös. 80- ja 90-luvun talot ovat pliisuja ja tylsiä, mutta kuitenkin "uudehkoja".

Ovatko nuo 60- ja 70-luvun talot olleet aina kamalia vai onko tämä vain tämän ajan mielipide? Ovatko ne siis todella haluttuja 20-30 vuoden päästä?

No jos vertaa kyseisiä taloja näihin nykyisiin työkaluvaja mallisiin siporex taloihin niin nehän ovat suorastaan kauniita. Itse olin viiden vanha kun oma talomme vuonna 1965 valmistui. Olihan se silloin aikanaan ihan moderni, eikä se vieläkään pahalta näytä. Talo myytiin muutama vuosi sitten ja meni melko nopeasti kaupaksi, vaikka ko kaupungissa oli melko paljon ja monenikäisiä taloja myytävänä. Kaikki eivät siis ainakaan niitä hyljeksi. Myös oma osakkeeni 60-luvun lopun elementtitalosta meni melko nopeasti. Kun on hinta kohdallaan niin kauppa käy. Halpaa kämppää on huomattavasti helpompi myydä, kuin uudenkarheaa ylihinnoiteltua.

Siihen aikaan ne olivat hienona. Pidettiin jopa hyvänä asiana, että talot olivat maassa kiinni eikä tarvinnut persettä nostaa ovella, kun ei ollut portaita. Noh, luutavasti nykyisin suosiossa olevat pulpettikattoiset laatikot näyttävät yhtä hirveältä muutaman vuoden kuluttua. Koirat haukkuu, karavaani kulkee, mutta klassinen tyylikkyys on ja pysyy.

Meillä on pulpettikattoinen 60-luvun talo. Minusta tämä on hieno. Huonekorkeus korkeimmillaan 4m ja yhdellä seinällä lattiasta kattoin ikkunat.

Vanhempani rakensivat uuden talon 1962. Se oli sitä aikaa, kun villoja ei vielä ollut, vaan puru oli eristeenä. Ja saunatilat tehtiin erilliseen siipeen. Eli hometta ei ole. Home tuli vasta kun vessat ja pesuhuoneet tulivat muiden tilojen kanssa samaan ja oli muovia ja villoja seinissä. Siihen kaupunginosaan rakennettiin vain kahta talotyyppiä, molemmat yhdessä tasossa. Meidän oli normaalikattoinen, se toinen oli "lättähattu" eli erittäin loivakattoinen. Kaikki talot ovat jäljellä ja haluttuja ostokohteita.

Luulen, että ongelmat alkoivat vasta kun villat ja muovi tulivat kuvioihin, eli 60-luvun lopulta alkaen. Ja vessat ja pesutilat ovat talon keskellä. Ja sitten myöhemmin keksittiin tasakatto, joissa on enemmän ongelmia kuin katossa, joissa veden/lumen halutaan poistuvan heti katolta. Minäkin rakensin 1974 talon, jossa oli 1:40 sisäänpäin kalteva katto, josta vesi tuli ulos, jos tuli, seinän läpi rännistä. Myin sen pois ja uusi omistaja on laittanut siihen harjakaton. Rakensi samalla yläkerrokseen lisähuoneita, kun oli rakennusoikeutta jäljellä, joten kustannus ei ollut kohtuuton hyötyyn nähden.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pulpettikattoinen 60-luvun talo. Minusta tämä on hieno. Huonekorkeus korkeimmillaan 4m ja yhdellä seinällä lattiasta kattoin ikkunat.

60-luvulla pulpetti ja tasakattotalot oli suurempia luksustaloja ja yleensä arkkitehtien suunnittelemia yksilöitä. 70-luvulla taas tasakatoista tuli ihan tavallisten talojen standardi, kunnes niitä seuraavalla vuosikymmenellä muutettiin harjakattoisiksi.

Pommi alle noihin 60-70-luvun rakennuksiin.

Olihan ne hienoja silloin, uima-altaineen kaikkineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pulpettikattoinen 60-luvun talo. Minusta tämä on hieno. Huonekorkeus korkeimmillaan 4m ja yhdellä seinällä lattiasta kattoin ikkunat.

60-luvulla pulpetti ja tasakattotalot oli suurempia luksustaloja ja yleensä arkkitehtien suunnittelemia yksilöitä. 70-luvulla taas tasakatoista tuli ihan tavallisten talojen standardi, kunnes niitä seuraavalla vuosikymmenellä muutettiin harjakattoisiksi.

Juu, tämä on arkkitehdin suunnitelema ja siis uniikki. Kommenttini pointti oli se, että kyllä joku pitää 60-luvun taloa hienona :D

Mulla ei ole edes uniikki vaan koko alue on täynnä pulpettikattoisia taloja. Kyllä näissä on jotain paljon tyylikkäämpää kuin kasarin lohkotiili-holvikaaritaloissa tai 90-luvun mitäänsanomattomissa keltatiilisissä minimakuuhuonetaloissa.

Jos nyt unohdetaan rakennustekniikka, niin monissa tuon aikakauden taloissa on paljon sellaista mistä tykkään. Avara pohja, isot ikkunat, kattoikkunat tuomassa lisävaloa. Tiiliverhotut L-malliset etenkin ovat tosi kivoja. Mutta sitten on ne tylsät suorakaiteen malliset "parakit" joissa on päädyt punatiiltä ja pitkät sivut vihreää, ruskeaa tms. "kaunissävyistä" laudoitusta, niistä on vaikea kuvitella, että ne ikinä ovat voineet olla kovin kauniita. Moderneja varmaan joo rintamamiestaloihin verrattuna (silloin), se viehätys niissä kai on ollut.

Noissa asunnoissa on usein kivat pohjat, isot ikkunat jne. Tasakatot, muovimatot yms. ovat tietenkin hirveitä, homehtumistaipumuksia tuskin tarvinnee edes mainita. Ne nähtiin silloin edistyksellisenä vähän aikaa kun olivat uutta ja hienoa, sitten uutuudenviehätys katosi ja niitä ruvettiin arvioimaan objektiivisemmin.

Mä nään samaa ilmiötä arkkitehtuurissa yhä vieläkin. Esim. nyt on tullut aika uutena asiana sellaiset betonielementteihin "kestoprintatut" kuviot, mitä olette monet ehkä nähneetkin uusissa rakennuksissa ja ne ovat mielestäni usein aivan hirveitä, koska elementtirajat oikein huutavat räikeinä itsestään ja itse kuvio on kökkö ja huonosti yhteen blendautuva, siis näyttää siltä, että tapettirajat ei osu kohdilleen jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D Jotenkin ihmisten arvostelukyky heikkenee jos kyseessä on jotain "uutta ja edistyksellistä" ja se itse uusi tekniikka nähdään jotenkin itseisarvona. Sitten kadutaan 10 vuoden päästä.

Ja ne virheet mitä tehtiin 60-70-luvuilla uusien rakennustekniikoiden myötä toistetaan nyt tän passiivitalovillityksen kanssa. Olen ihan varma, että 20 vuoden päästä nää passiivitalot on homeessa, koska ei oikeasti tarvita kovin suurta huolimattomuusvihretta rakentamisessa, suunnitteluvirhettä, käyttövirhettä tai edes sähkökatkoa (!!!), että se on paskana ja lisäksi mikrobikasvustojen kehittymistä rakenteissa ei edes oikein tunneta kunnolla vielä. 

t. arkkitehtiopiskelija 

Vierailija kirjoitti:

Viis siitä rumuudesta mutta kun ovat huonosti tehtyjäkin. Homeisia ja kosteusvaurioisia ja täynnä asbestia, joka aiheuttaa syöpää. En tajua miten kukaan voi asua 60- ja 70-luvulla tehdyissä taloissa. Käytännössähän ne ovat täysin arvottomia.

Meidän läheltä myytiin juuri ihan 70-luvun alussa rakennettu alkuperäiskuntoinen ok-talo. Ostaja sai terveen talon (rakenteisiin saakka ulottuva remontti todisti sen, mitä kuntokartoituskin kertoi, terve talo) suurella ja kauniilla tontilla loistavien kulkuyhteyksien päässä,hyvien koulujen ulottuvissa.

On äärimmäisen typerää tietämättömyyttä yleistää kaikkien 60- ja 70-luvun talojen olevan pilalla. Aina on rakennettu sekä hyvin että huonosti.

60- ja 70-luvun kerrostaloja remontoidaan paljon juuri nyt. Vain sellaiset, joita ei ole pidetty kunnossa (yleensä kuntien omistamat) puretaan. Tuon ajan kerrostaloilla on suuret tontit, jotka jopa mahdolllistavat lisärakentamisen, millä voidaan maksaa julkisivu- tai putkiremontit. Ja ne tontit sijaitsevat usein hyvillä paikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Noissa asunnoissa on usein kivat pohjat, isot ikkunat jne. Tasakatot, muovimatot yms. ovat tietenkin hirveitä, homehtumistaipumuksia tuskin tarvinnee edes mainita. Ne nähtiin silloin edistyksellisenä vähän aikaa kun olivat uutta ja hienoa, sitten uutuudenviehätys katosi ja niitä ruvettiin arvioimaan objektiivisemmin.

Mä nään samaa ilmiötä arkkitehtuurissa yhä vieläkin. Esim. nyt on tullut aika uutena asiana sellaiset betonielementteihin "kestoprintatut" kuviot, mitä olette monet ehkä nähneetkin uusissa rakennuksissa ja ne ovat mielestäni usein aivan hirveitä, koska elementtirajat oikein huutavat räikeinä itsestään ja itse kuvio on kökkö ja huonosti yhteen blendautuva, siis näyttää siltä, että tapettirajat ei osu kohdilleen jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D Jotenkin ihmisten arvostelukyky heikkenee jos kyseessä on jotain "uutta ja edistyksellistä" ja se itse uusi tekniikka nähdään jotenkin itseisarvona. Sitten kadutaan 10 vuoden päästä.

Ja ne virheet mitä tehtiin 60-70-luvuilla uusien rakennustekniikoiden myötä toistetaan nyt tän passiivitalovillityksen kanssa. Olen ihan varma, että 20 vuoden päästä nää passiivitalot on homeessa, koska ei oikeasti tarvita kovin suurta huolimattomuusvihretta rakentamisessa, suunnitteluvirhettä, käyttövirhettä tai edes sähkökatkoa (!!!), että se on paskana ja lisäksi mikrobikasvustojen kehittymistä rakenteissa ei edes oikein tunneta kunnolla vielä. 

t. arkkitehtiopiskelija 

Rakennuslalla työskentelevä mieheni on kanssasi samaa mieltä.

Lisäksi hänen mukaansa 2000-luvun rakentaminen on laadullisesti kaikkien aikojen pohjanoteeraus, varsinkin kerrostalojen kohdalla.

Minäkin pidän 60- ja 70-luvun arkkitehtuurista. Se on ajatonta.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt unohdetaan rakennustekniikka, niin monissa tuon aikakauden taloissa on paljon sellaista mistä tykkään. Avara pohja, isot ikkunat, kattoikkunat tuomassa lisävaloa. Tiiliverhotut L-malliset etenkin ovat tosi kivoja. Mutta sitten on ne tylsät suorakaiteen malliset "parakit" joissa on päädyt punatiiltä ja pitkät sivut vihreää, ruskeaa tms. "kaunissävyistä" laudoitusta, niistä on vaikea kuvitella, että ne ikinä ovat voineet olla kovin kauniita. Moderneja varmaan joo rintamamiestaloihin verrattuna (silloin), se viehätys niissä kai on ollut.

Mä olen nähnyt tuollaisia taloja julkisivuremontoituina. Ihan älyttömän hienoja niistä voi saada, jos on näkemystä ja tyylitajua.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, ettei kukaan oikein haluaisi tällä hetkellä ostaa 60- tai 70-luvun asuntoa mistään, ei omakotitaloa, ei rivitaloa, eikä kerrostaloa. 50-luvun talot ovat sen sijaan haluttuja ja sitä vanhemmat myös. 80- ja 90-luvun talot ovat pliisuja ja tylsiä, mutta kuitenkin "uudehkoja".

Ovatko nuo 60- ja 70-luvun talot olleet aina kamalia vai onko tämä vain tämän ajan mielipide? Ovatko ne siis todella haluttuja 20-30 vuoden päästä?

Asun 1960-luvun kerrostalossa. Ulkoa talo on ruma ja taloyhtiössä on putkiremontista lähtien tehty kaikki mahdolliset kunnostustyöt. Asunnon pohjaratkaisu on huippuhyvä, huoneet ovat avaria ja valoisia. Huoneissa on paljon ehjää seinäpinta-alaa, mikä helpottaa sisustamista ja mahdollistaa säilytystilan lisäämisen. Uusissa kerrostaloasunnoissa esim. sohvalle ja parisängylle on vain yksi mahdollinen paikka asunnossa.