Luotatko kumppaniisi 100%?
Luotatko täysin siihen, että hän ei ikinä voisi valehdella tai pettää sinua?
Kommentit (22)
En. Luotin niin kauan, kunnes osoittautui, että oli ihastunut ystävättäreeni ja yrittänyt vällyjen väliinkin. Tuosta seurasi parin vuoden jääkausi avioliitossa, mutta korjasimme sen mikä korjattavissa oli. Luotto seksin suhteen on 80% luokkaa, mutta muuten kelpaa aviopuolisoksi, isäksi ja talon toiseksi perheenpääksi.
En. Tottakai hän voisi valehdella tai pettää. En kuitenkaan pidä sitä todennäköisenä. Luotan mieheeni, mutta en ole sinisilmäinen hölmö.
En. Luotto ex-mieheeni oli 10 vuoden yhteiselämän jälkeen aika lähellä 99% ja sekin osoittautui virheeksi. Jätti minut yllättäen ja kuulin hänen miettineen asiaa jo yli vuoden, minä aikana oli kuitenkin halunnut lapsen, suunniteltu yhteistä tulevaisuutta ja suhteessa mennyt muutenkin päälisin puolin hyvin.
En luota, ei ole tarkoituskaan. Turhaa hysterisointia. Vaikka jotain sattuisi, elämä suurella todennäköisyydellä jatkuu. Ei se ole onnellisuudesta pois, päinvastoin.
Eikö 100% luottamus ole parisuhteen vaatimus? Ja jopa ystävyyden
Vierailija kirjoitti:
Eikö 100% luottamus ole parisuhteen vaatimus? Ja jopa ystävyyden
No ei todellakaan ole. Jokainen ihminen voi tehdä virheitä, aika voi muuttaa ihmistä itseään ja suhdetta. Joskus ihminen saattaa päätyä myös itse tekemään jotain mitä ei olisi ikinä itsestään uskonut vaikka 20 vuotta aiemmin. Yleensä parisuhde myös aloitetaan aika pintapuolisella tuntemisella ellei taustalla satu olemaan pitkää ystävyyttä tms.
Esitit 2 kysymystä. Ensimmäiseen vastaan, että kyllä ja toiseen, että en todellakaan.
Vai oletitko, että jos luottaa, niin ei usko toisen valehtelevan. Voihan se olla, että nimenomaan luotan siihen, että valehtelee.
Luotan tärkeissä asioissa esim. Ei petä yms. Mutta en luota, jos pyydän häntä käymään kaupassa tekemään ruokaostokset, että sieltä tuomaan ruokaa ilman että olen tehnyt valmista listaa :D eli kyllä luotan
Onko kukaan ihminen 100 prosentin luotettava jokatilanteessa?
Suurnerotkin sekoilevat,kuka ihminen on esim.70-vuotisen elämänsä aikana täysin virheetön joka repliikissään/teossaan?
En todellakaan. Luottamus meni ajat sitten.
Minulla sellainen häiriintynyt ajatustapa etten voi koskaan luottaa 100% muuhun kuin itseeni. Luotan mieheeni mutta en ole sinisilmäinen ja ajattele typerästi "ei koskaan".
Onko hassua jos luottaa enemmän omaan äitiinsä kun puolisoonsa?
Luotan. Tai no, en luota että muistaa tuoda perunajauhoja kaupasta tai laittaa tiskikoneen päälle, mutta muuten luotan kyllä.
Vuosia sitten joku tv-psykologi (ehkä Dr. Phil) käänsi tämän asian hieman toisin. Hän sanoi, ettei tärkeintä ole se, luotatko kumppaniisi, vaan se, luotatko itseesi. Luotatko siihen, että pärjäät, jos toinen esim. pettää tai jättää? Uskotko itseesi niin paljon, ettet murennu lopullisesti, vaan surutyön jälkeen jatkat omaa elämääsi. Siitähän tässä on kyse.
Miksi ketään yleensä kiinnostaa, onko toinen ihminen luotettava vai ei? Siinähän pyritään pääsemään tilaan, jossa ei joudu pettymään, mutta jokaisen pitäisi nähdä, ettei pettyminen ole maailman loppu, jos luottaa itseensä ja selviytymiseensä.
Minusta tämä oli ajatus oli oikein valaiseva.
En!