Miten syöpäkuolemaan valmistautuva nykyihminen reagoi tilanteeseen?

Siis kun parantumattomaksi todettu syöpäpotilas siirretään ns. saattohoitoon. Miten esim. nuori äiti hyvästelee pienet lapsensa? Tiedän, että lemmikkejäkin on viety potilaan luokse hyvästeltäväksi viimeisen kerran, mutta omia lapsia on varmaan vielä vaikeampi jättää... :(

Tunteeko kuoleva syyllisyyttä siitä, että jättää pienet lapsensa yksin isänsä kanssa maailmaan? Tai siitä, että tuli poltettua tupakkaa tai saatua sukupuolitauti tms. lisättyä syövän riskiä. Jääkö harmittamaan, että niin moni asia jää kokematta (lasten valmistuminen, avioituminen, lastenlapset jne.)? Otetaanko valokuvia ja videota jälkipolvien muisteltavaksi. Entä suunnitellaanko hautajaiset yhteisenä projektina?

Huhujen mukaan moni paatunutkin ateistikin pyytää viimeisillä voimillaan sairaalapastoria luokseen ja tältä Herran siunauksen. Osa haluaa saada mielenrauhan siitä, että sittenkin pääsisivät taivaaseen.