Oletko varautunut yhteiskunnan romahdukseen?

Jos olisi lapsia, tällä olisi jotain merkitystä. Kun on yksin, asialla ei ole niin väliä. 

Olen varautunut. Meillä on mm. ruokaa varastoituna, samoin lääkkeitä, kynttilöitä, vettä sekä vedenpuhdistus- ja keräystarvikkeita, tulitikkuja, retkeilyvälineitä, kuivaa polttopuuta, työkaluja, vessapaperia, koulutarvikkeita, kokoa isompia vaatteita lapsille ja viljelykasvien siemeniä. Myös kalastus- ja metsästystarvikkeita löytyy, sekä pari isoa monikäyttöistä koiraa. Käteistä rahaa on piilossa muutama tonni. Autoissa on aina vähintään ½ tankkia bensaa, ja kotoa löytyy lisäksi varakanisteri. Pihassa on myös vene trailerissa valmiina lähtöön, jos teitä pitkin ei pääse ja kotoa on poistuttava.

Jos rupeaa keräämään tällaista hätävarastoa niin mitä ruokatarvikkeita ja millaisessa muodossa kannattaisi ostaa? Kuinka paljon teillä on ruokaa varastossa?

Sitten mietin tuota käteisrahaa että jos tosiaan rahan arvo romahtaa, niin mikä olisi sellainen jonka arvo säilyy? Että jos osan rahoistaan sijoittaisi vaikka kultaan tällaisen varalta.

Ei sillä että mitään romahdusta pelkäisin tai mitään...

Vierailija kirjoitti:

Jos rupeaa keräämään tällaista hätävarastoa niin mitä ruokatarvikkeita ja millaisessa muodossa kannattaisi ostaa? Kuinka paljon teillä on ruokaa varastossa?

Sitten mietin tuota käteisrahaa että jos tosiaan rahan arvo romahtaa, niin mikä olisi sellainen jonka arvo säilyy? Että jos osan rahoistaan sijoittaisi vaikka kultaan tällaisen varalta.

Ei sillä että mitään romahdusta pelkäisin tai mitään...

Varastoi mitä käytät ja käytä mitä varastoit. Eli omien kulutustottumuksien mukaan. Mieti miten niistä elintarvikkeista ruokaa laitat, mitä sähköttömiä ruoanvalmistus menetelmiä käytössäsi on. Kerrostalon parvekkeella trangialla ei ole kovin kätevää valmistaa hernekeittoa kuivatuista herneistä, kun taas purkkihernarista saa äkkiä ruokaa. Omakotitalossa puuhellalla taas kuivatuista herneistä voi rokkaa keitellä, kun talo siinä samalla lämpiää.

Viranomaiset suosittavat ainakin viikoksi riittävää kotivaraa, mutta kyllä minä ainakin kuukaudeksi ruokaa varastoisin. Samoin muut käyttöhyödykkeet; pehmopaperit, roskapussit, jätesäkit, pesuaineet, patterit, kynttilät, tulitikut, lemmikkien ruoat, lääkkeet, vitamiinit, laastarit sun muut.

Kotivaran elintarvikkeista ei kannata unohtaa mausteita!

Valuuttapuolesta en ole hyvä sanomaan juuri mitään. Meillä on käteistä rahaa siltä varalta, että pankkiautomaatista sitä ei saa ja kaupoissa kortit ei jostain syystä toimisi. Mun ajatus rahajärjestelmän kaatumiseen on se, että pitäisi miettiä, miten tulee mahdollisimman vähällä rahalla toimeen tai mahdollisesti miten selviytyä täysin ilman rahaa. Vaihdatatalous?

Jos pari-kolme viikkoa olisi sähköt, vesi yms pois niin ei tulisi vielä mitään hätää meidän talossa. Kynttilöitä, tulitikkuja ja sytkiä löytyy ja talo lämpenee puilla, joita on pihalla kaksi varastoa täynnä. Vettä pitäisi varastoida ja/tai hankkia lisää, mutta sitä saa läheisestä järvestä puhdistettua ja tiedän lähiseudulla pari lähdettäkin. Ruokaa löytyy helposti kaapeista muutamaksi viikoksi. Maito loppuisi mutta naapurin navetasta varmasti saisi maitoa jos menisi lypsyavuksi, kun eihän niidenkään lypsykoneet toimisi ilman sähköä.

Jos useita kuukausia tai jopa vuosia olisi pois niin meidänkin ruoka muuttuisi yksipuolisemmaksi kun kaappivarastot loppuisivat mutta nälkään ei kuoltaisi. Kalaa saa järvestä, usea perheessä osaa kalastaa. Suht lähellä on navetta jossa lypsyapua ja muita töitä voisi vaihtaa maitoon ja lehmänlihaan. Ei ole hirveän pitkä matka sikaloihinkaan, josta saisi possunlihaa vaihtamalla töihin tai vaikka siihen kalaan. Lähin kanala on noin kilometrin päässä, sieltä munia ja kananlihaa. Kesällä pitäisi poimia paljon marjoja varastoon, jotta saisi vitamiineja ja vaihtelua lihan ja kalan kanssa. Perunamaankin joutuisi laittaa isomman kuin nykyään, onneks pihalla on tilaa. Omenista joutuisi osan varmaan kuivaamaan että säilyisivät kevääseen asti, nyt menee vain tammihelmikuulle. Hiillosta pitäisi pitää jatkuvasti yllä koska tikkuja pitäisi säästää pahan päivän varalle ja polttopuiden hankkiminen olisi hikistä hommaa kun moottorisahaan ja autoon ei olisi enää bensaa vaan joutuisi sahaamaan kaikki käsin ja kuljettamaan käsin kotiin.

Suurimmaksi ongelmaksi tulisi varmaan se, että kenelle tutuille tai tuntemattomille jakaisi apua kun tulisivat pyytämään tai jopa vaatimaan. Kaikki eivät pärjäisi itse mutta emme mekään voisi ruokkia kaikkia. Jos poikkeustila jatkuisi niin kauan että mellakat ja ruoasta tappeleminen alkaisivat, millä puolustaa omaa omaisuutta ja ruokaa? Pitääköhän aloittaa sen aidan ja vallihaudan rakentaminen ja talon seinien vahvistaminen ajoissa ja ostaa lisää paukkuja varastoon... ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitaat ja ylipainoiset syödään ensimmäisinä eli mammat ovat korkealla listalla.

Minä syön syöpälääkkeitä, joten maistun pahalta. Säästyn alkurytäkässä, vaikka olenkin naurettavan heikko.

Tuota en ajatellutkaan, olen siis turvassa minäkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitaat ja ylipainoiset syödään ensimmäisinä eli mammat ovat korkealla listalla.

Minä syön syöpälääkkeitä, joten maistun pahalta. Säästyn alkurytäkässä, vaikka olenkin naurettavan heikko.

Tuota en ajatellutkaan, olen siis turvassa minäkin!

Valitettavasti sen maun saa selville vasta, kun tyyppi on pistetty jo lihoiksi...

En ole varautunut. On mulla aina muutamaksi viikoksi elintarvikkeita ja mahdollisuus valmistaa ruokaa ilman sähköä. Samoin vaatteita, makuupusseja yms on niin paljon, että tarkenisi 30 asteen pakkasessakin, joita täällä pääkaupunkiseudulla on aika harvoin. Kynttilöitä, öljylamppuja ja tulitikkujakin riittää. Jos ei ole sähköjä, ei tarvitsisi myöskään käydä töissä. Mutta yhteiskunnan romahtaminen tarkoittaisi huomattavasti pidempää ajanjaksoa kuin muutamaa viikkoa tai muutamaa kuukautta eli vuosien ruokavarastoja mulla ei ole. Enkä ole ajatellut hankkiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos pari-kolme viikkoa olisi sähköt, vesi yms pois niin ei tulisi vielä mitään hätää meidän talossa. Kynttilöitä, tulitikkuja ja sytkiä löytyy ja talo lämpenee puilla, joita on pihalla kaksi varastoa täynnä. Vettä pitäisi varastoida ja/tai hankkia lisää, mutta sitä saa läheisestä järvestä puhdistettua ja tiedän lähiseudulla pari lähdettäkin. Ruokaa löytyy helposti kaapeista muutamaksi viikoksi. Maito loppuisi mutta naapurin navetasta varmasti saisi maitoa jos menisi lypsyavuksi, kun eihän niidenkään lypsykoneet toimisi ilman sähköä.

Jos useita kuukausia tai jopa vuosia olisi pois niin meidänkin ruoka muuttuisi yksipuolisemmaksi kun kaappivarastot loppuisivat mutta nälkään ei kuoltaisi. Kalaa saa järvestä, usea perheessä osaa kalastaa. Suht lähellä on navetta jossa lypsyapua ja muita töitä voisi vaihtaa maitoon ja lehmänlihaan. Ei ole hirveän pitkä matka sikaloihinkaan, josta saisi possunlihaa vaihtamalla töihin tai vaikka siihen kalaan. Lähin kanala on noin kilometrin päässä, sieltä munia ja kananlihaa. Kesällä pitäisi poimia paljon marjoja varastoon, jotta saisi vitamiineja ja vaihtelua lihan ja kalan kanssa. Perunamaankin joutuisi laittaa isomman kuin nykyään, onneks pihalla on tilaa. Omenista joutuisi osan varmaan kuivaamaan että säilyisivät kevääseen asti, nyt menee vain tammihelmikuulle. Hiillosta pitäisi pitää jatkuvasti yllä koska tikkuja pitäisi säästää pahan päivän varalle ja polttopuiden hankkiminen olisi hikistä hommaa kun moottorisahaan ja autoon ei olisi enää bensaa vaan joutuisi sahaamaan kaikki käsin ja kuljettamaan käsin kotiin.

Suurimmaksi ongelmaksi tulisi varmaan se, että kenelle tutuille tai tuntemattomille jakaisi apua kun tulisivat pyytämään tai jopa vaatimaan. Kaikki eivät pärjäisi itse mutta emme mekään voisi ruokkia kaikkia. Jos poikkeustila jatkuisi niin kauan että mellakat ja ruoasta tappeleminen alkaisivat, millä puolustaa omaa omaisuutta ja ruokaa? Pitääköhän aloittaa sen aidan ja vallihaudan rakentaminen ja talon seinien vahvistaminen ajoissa ja ostaa lisää paukkuja varastoon... ;-)

Tätä minäkin olen miettinyt. Tosi usein aiheesta keskusteltaessa tulee ilmi se ajatus, että monet (etenkin kaupunkilaiset) luottavat siihen, että yhteistyö toimii ja aina voi mennä sukulaisten luokse maalle. Eli itse ei tehdä mitään, vaan uskotaan vilpittömästi, että pääsee sitten pummilla tuttujen ruokavarastoille syömään. Ja se yhteistyökin koskee vain niitä varautuneita, ilmeisesti niiden muiden osuudeksi riittää ihan vaan se, että ovat raahautuneet paikalle... "Miksi tehdä itse, kun joku muu voi tehdä sen sinun puolestasi?"

En tiedä ovatko nämä ihmiset tosissaan, tai eivätkö he ymmärrä, millainen työ on pitää omavaraisesti edes yksi perhe ravittuna läpi vuoden... Heidän ajatusmaailmassaan maalaisilla on ruokaa jatkuvasti yllin kyllin ylimääräistä kaikille halukkaille jaettavaksi, senkun vaan marssii pellolle ja alkaa nostamaan perunaa, tai hakee navetasta kyljyksiä...

Meillä on koiria ja aseita ja asumme niin, että tänne ei ihan heti ulkopuoliset löydä, mutta silti mietityttää tuo kovin yleinen asenne ja harmittaa, etteivät ihmiset ota enempää vastuuta omasta itsestään ja perheestään. Vika on varmaan nykyisessä yhteiskunnassa, ihmiset ovat oppineet siihen, että aina joku muu hoitaa ja järjestää.

Olen varautunut. On mahdollisuus muuttaa mökille, jossa voi elää omavaraistaloudessa, Lämmitys puilla, vesi järvestä ja voi raivata peltoa tarvittavan määrän ja pitää eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen varautunut. On mahdollisuus muuttaa mökille, jossa voi elää omavaraistaloudessa, Lämmitys puilla, vesi järvestä ja voi raivata peltoa tarvittavan määrän ja pitää eläimiä.

Lisään vielä, että paikka on saaressa, jonne ei ole siltaa:))))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitaat ja ylipainoiset syödään ensimmäisinä eli mammat ovat korkealla listalla.

Minä syön syöpälääkkeitä, joten maistun pahalta. Säästyn alkurytäkässä, vaikka olenkin naurettavan heikko.

Tuota en ajatellutkaan, olen siis turvassa minäkin!

Valitettavasti sen maun saa selville vasta, kun tyyppi on pistetty jo lihoiksi...

Ehkä meiltäkin sitten tulee mahdollinen syöpä hoidettua.💓

Onko tämä ihan yleistäkin varautua yhteiskunnan romahdukseen? Ehkä elän kuplassa, kun naiivisti kuvittelen yhteiskunnan olevan murtumaton ja suojelevan jäseniään. Sota olisikin jo toinen juttu.

Todennäköisesti pakenisin ulkomaille, mikäli vain Suomessa tulisi tällainen tilanne (erääseen balkanin maahan, jonka kieltä osaan ja jossa on paljon maataloutta ym).

Ja kyllä meilläkin on okt, jonka kellarissa voisi värjötellä pari kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pari-kolme viikkoa olisi sähköt, vesi yms pois niin ei tulisi vielä mitään hätää meidän talossa. Kynttilöitä, tulitikkuja ja sytkiä löytyy ja talo lämpenee puilla, joita on pihalla kaksi varastoa täynnä. Vettä pitäisi varastoida ja/tai hankkia lisää, mutta sitä saa läheisestä järvestä puhdistettua ja tiedän lähiseudulla pari lähdettäkin. Ruokaa löytyy helposti kaapeista muutamaksi viikoksi. Maito loppuisi mutta naapurin navetasta varmasti saisi maitoa jos menisi lypsyavuksi, kun eihän niidenkään lypsykoneet toimisi ilman sähköä.

Jos useita kuukausia tai jopa vuosia olisi pois niin meidänkin ruoka muuttuisi yksipuolisemmaksi kun kaappivarastot loppuisivat mutta nälkään ei kuoltaisi. Kalaa saa järvestä, usea perheessä osaa kalastaa. Suht lähellä on navetta jossa lypsyapua ja muita töitä voisi vaihtaa maitoon ja lehmänlihaan. Ei ole hirveän pitkä matka sikaloihinkaan, josta saisi possunlihaa vaihtamalla töihin tai vaikka siihen kalaan. Lähin kanala on noin kilometrin päässä, sieltä munia ja kananlihaa. Kesällä pitäisi poimia paljon marjoja varastoon, jotta saisi vitamiineja ja vaihtelua lihan ja kalan kanssa. Perunamaankin joutuisi laittaa isomman kuin nykyään, onneks pihalla on tilaa. Omenista joutuisi osan varmaan kuivaamaan että säilyisivät kevääseen asti, nyt menee vain tammihelmikuulle. Hiillosta pitäisi pitää jatkuvasti yllä koska tikkuja pitäisi säästää pahan päivän varalle ja polttopuiden hankkiminen olisi hikistä hommaa kun moottorisahaan ja autoon ei olisi enää bensaa vaan joutuisi sahaamaan kaikki käsin ja kuljettamaan käsin kotiin.

Suurimmaksi ongelmaksi tulisi varmaan se, että kenelle tutuille tai tuntemattomille jakaisi apua kun tulisivat pyytämään tai jopa vaatimaan. Kaikki eivät pärjäisi itse mutta emme mekään voisi ruokkia kaikkia. Jos poikkeustila jatkuisi niin kauan että mellakat ja ruoasta tappeleminen alkaisivat, millä puolustaa omaa omaisuutta ja ruokaa? Pitääköhän aloittaa sen aidan ja vallihaudan rakentaminen ja talon seinien vahvistaminen ajoissa ja ostaa lisää paukkuja varastoon... ;-)

Tätä minäkin olen miettinyt. Tosi usein aiheesta keskusteltaessa tulee ilmi se ajatus, että monet (etenkin kaupunkilaiset) luottavat siihen, että yhteistyö toimii ja aina voi mennä sukulaisten luokse maalle. Eli itse ei tehdä mitään, vaan uskotaan vilpittömästi, että pääsee sitten pummilla tuttujen ruokavarastoille syömään. Ja se yhteistyökin koskee vain niitä varautuneita, ilmeisesti niiden muiden osuudeksi riittää ihan vaan se, että ovat raahautuneet paikalle... "Miksi tehdä itse, kun joku muu voi tehdä sen sinun puolestasi?"

En tiedä ovatko nämä ihmiset tosissaan, tai eivätkö he ymmärrä, millainen työ on pitää omavaraisesti edes yksi perhe ravittuna läpi vuoden... Heidän ajatusmaailmassaan maalaisilla on ruokaa jatkuvasti yllin kyllin ylimääräistä kaikille halukkaille jaettavaksi, senkun vaan marssii pellolle ja alkaa nostamaan perunaa, tai hakee navetasta kyljyksiä...

Meillä on koiria ja aseita ja asumme niin, että tänne ei ihan heti ulkopuoliset löydä, mutta silti mietityttää tuo kovin yleinen asenne ja harmittaa, etteivät ihmiset ota enempää vastuuta omasta itsestään ja perheestään. Vika on varmaan nykyisessä yhteiskunnassa, ihmiset ovat oppineet siihen, että aina joku muu hoitaa ja järjestää.

Tätä en olekaan tullut ajatelleeksi. Toki kriisin pitkittyessä olisi sitten enemmän työvoimaakin, niin että saataisiin kaikille ruokaa, mutta jos akuutin kriisin sattuessa keskellä talvea paikalle pamahtaisi viisikin perhettä ja olettaisi että heidät kaikki ruokitaan… Miten ystävät ja sukulaiset saisi pidettyä poissa? Vai pitäisikö vain ottaa kaikki vastaan ja hyväksyä, että muutaman viikon päästä kuollaan kaikki nälkään kun ruokavarastot on huvenneet vieraiden suihin. Toisaalta tuntuisi pahalta käännyttää hätää kärsivät tutut ihmiset pois.

Mulla on hirvikivääri, ja jos yhteiskunta romahtaa, saan aseellani "ostettua" kaiken tarpeellisen muilta ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen varautunut. On mahdollisuus muuttaa mökille, jossa voi elää omavaraistaloudessa, Lämmitys puilla, vesi järvestä ja voi raivata peltoa tarvittavan määrän ja pitää eläimiä.

Pelkät suunnitelmat eivät riitä, vaan asioita pitää valmistella myös käytännössä. Suunnitelmasi kuulostaa todella hyvältä, jos pystyt sen myös käytännössä toteuttamaan.

Onko sinulla jo eläimiä, kasvinsiemeniä ja työkaluja? Onko eläimille ruokaa, kuivikkeita ja navetta? Jos eläimiä ei ole valmiiksi, mistä ja miten aiot ne hankkia? Millä kuljetat ne mökille? Oletko opiskellut niiden hoitoa ja jatkokäsittelyä? Osaatko raivata pellon käsipelillä? Onko mökillä kuivaa polttopuuta vuoden tarpeiksi, ja välineet ja taidot polttopuiden hankkimiseksi? Jos kriisitilanne tulee vaikka marraskuussa, kuinka kauan selviät hengissä ruokavarastoillasi, ennen kuin omavaraisuutesi alkaa tuottaa satoa?

Vierailija kirjoitti:

Tölkkiruokaa ja kuivamuonaa olis tosiaan hyvä olla kotona varastossa. En tiedä miten muuten voisi varautua? Ei ole mahdollista hankkia generaattoreita yms. Minulla on kyllä pyörä jolla menen työmatkat tms. Eli autoa ei käytetä.

Mitä tekemistä siellä työpaikalla on, jos sähköt eivät toimi? 475

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hirvikivääri, ja jos yhteiskunta romahtaa, saan aseellani "ostettua" kaiken tarpeellisen muilta ihmisiltä.

Suomessa on maailman 3. eniten aseita/asukasluku ja valtaosa miehistä on sotilaskoulutettuja, eli aika monella muullakin on ase ja taito käyttää sitä... Pitkäpiippuiset eivät muuten ole kovin hyviä tuollaiseen "osteluun", niillä on todella hankala sohia ympäriinsä pienessä tilassa ja ne vaativat jatkuvasti uutta lataamista.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä ihan yleistäkin varautua yhteiskunnan romahdukseen? Ehkä elän kuplassa, kun naiivisti kuvittelen yhteiskunnan olevan murtumaton ja suojelevan jäseniään. Sota olisikin jo toinen juttu.

Todennäköisesti pakenisin ulkomaille, mikäli vain Suomessa tulisi tällainen tilanne (erääseen balkanin maahan, jonka kieltä osaan ja jossa on paljon maataloutta ym).

Ja kyllä meilläkin on okt, jonka kellarissa voisi värjötellä pari kuukautta.

Eiköhän jokainen uutisia lukenut tiedä, mitä kaikkea maailmassa koko ajan tapahtuu? Pidän aika erikoisena, jos joku aikuinen kuvittelee yhteiskunnan olevan murtumaton ja suojelevan yksilöitä kaikissa tilanteissa. Varsinkin, kun Suomen viranomaisetkin tasaisin väliajoin kertovat, mitä kaikkea voi mennä vikaan ja miten kansalaisten pitäisi siihen varautua. Mikäli et ole tietoinen, niin kannattaa etsiä ihan virallisilta sivuilta tietoa. Esim. kotivaran kansallinen suositus on Suomessa 1-2 viikkoa, sillä niin kauan kestää avun saaminen liikkeelle kriisitilanteessa.

Jos sähköt menevät, valtaosa suomalaisista on kusessa eikä täältä kukaan lähde ulkomaille kuin kävellen tai autolla, ja autollakin vaan mikäli itsellä on bensaa riittävästi ja pääsee ohi tietukoksista ja epätoivoisista varkaista, olettaen tietysti että rajoja ei ole suljettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pari-kolme viikkoa olisi sähköt, vesi yms pois niin ei tulisi vielä mitään hätää meidän talossa. Kynttilöitä, tulitikkuja ja sytkiä löytyy ja talo lämpenee puilla, joita on pihalla kaksi varastoa täynnä. Vettä pitäisi varastoida ja/tai hankkia lisää, mutta sitä saa läheisestä järvestä puhdistettua ja tiedän lähiseudulla pari lähdettäkin. Ruokaa löytyy helposti kaapeista muutamaksi viikoksi. Maito loppuisi mutta naapurin navetasta varmasti saisi maitoa jos menisi lypsyavuksi, kun eihän niidenkään lypsykoneet toimisi ilman sähköä.

Jos useita kuukausia tai jopa vuosia olisi pois niin meidänkin ruoka muuttuisi yksipuolisemmaksi kun kaappivarastot loppuisivat mutta nälkään ei kuoltaisi. Kalaa saa järvestä, usea perheessä osaa kalastaa. Suht lähellä on navetta jossa lypsyapua ja muita töitä voisi vaihtaa maitoon ja lehmänlihaan. Ei ole hirveän pitkä matka sikaloihinkaan, josta saisi possunlihaa vaihtamalla töihin tai vaikka siihen kalaan. Lähin kanala on noin kilometrin päässä, sieltä munia ja kananlihaa. Kesällä pitäisi poimia paljon marjoja varastoon, jotta saisi vitamiineja ja vaihtelua lihan ja kalan kanssa. Perunamaankin joutuisi laittaa isomman kuin nykyään, onneks pihalla on tilaa. Omenista joutuisi osan varmaan kuivaamaan että säilyisivät kevääseen asti, nyt menee vain tammihelmikuulle. Hiillosta pitäisi pitää jatkuvasti yllä koska tikkuja pitäisi säästää pahan päivän varalle ja polttopuiden hankkiminen olisi hikistä hommaa kun moottorisahaan ja autoon ei olisi enää bensaa vaan joutuisi sahaamaan kaikki käsin ja kuljettamaan käsin kotiin.

Suurimmaksi ongelmaksi tulisi varmaan se, että kenelle tutuille tai tuntemattomille jakaisi apua kun tulisivat pyytämään tai jopa vaatimaan. Kaikki eivät pärjäisi itse mutta emme mekään voisi ruokkia kaikkia. Jos poikkeustila jatkuisi niin kauan että mellakat ja ruoasta tappeleminen alkaisivat, millä puolustaa omaa omaisuutta ja ruokaa? Pitääköhän aloittaa sen aidan ja vallihaudan rakentaminen ja talon seinien vahvistaminen ajoissa ja ostaa lisää paukkuja varastoon... ;-)

Tätä minäkin olen miettinyt. Tosi usein aiheesta keskusteltaessa tulee ilmi se ajatus, että monet (etenkin kaupunkilaiset) luottavat siihen, että yhteistyö toimii ja aina voi mennä sukulaisten luokse maalle. Eli itse ei tehdä mitään, vaan uskotaan vilpittömästi, että pääsee sitten pummilla tuttujen ruokavarastoille syömään. Ja se yhteistyökin koskee vain niitä varautuneita, ilmeisesti niiden muiden osuudeksi riittää ihan vaan se, että ovat raahautuneet paikalle... "Miksi tehdä itse, kun joku muu voi tehdä sen sinun puolestasi?"

En tiedä ovatko nämä ihmiset tosissaan, tai eivätkö he ymmärrä, millainen työ on pitää omavaraisesti edes yksi perhe ravittuna läpi vuoden... Heidän ajatusmaailmassaan maalaisilla on ruokaa jatkuvasti yllin kyllin ylimääräistä kaikille halukkaille jaettavaksi, senkun vaan marssii pellolle ja alkaa nostamaan perunaa, tai hakee navetasta kyljyksiä...

Meillä on koiria ja aseita ja asumme niin, että tänne ei ihan heti ulkopuoliset löydä, mutta silti mietityttää tuo kovin yleinen asenne ja harmittaa, etteivät ihmiset ota enempää vastuuta omasta itsestään ja perheestään. Vika on varmaan nykyisessä yhteiskunnassa, ihmiset ovat oppineet siihen, että aina joku muu hoitaa ja järjestää.

Kaupungissa ja varsinkin kerrostalossa on todella vaikeaa itse varautua yhteiskunnan romahtamiseen. Muutamaksi viikoksi toki voi hankkia kotivaraa, sitten tulee jo säilytystila ja kerrostalon asuinkelvottomuus vastaan. Isoissa kerrostaloissa elämä käy hankalaksi kun hissi, vessa, lämmitys, vedensaanti jne. puuttuvat. 

Kaupunkilaisista onnekkaimmilla on joko puulämmitteinen omakotitalo, rivitalo, jossa on takka,  tai sitten talvikäyttöön soveltuva kesämökki kunnollisine puuvarastoineen.  Mökillä pitäisi myös olla kalastus- ja metsästysvälineitä sekä taitoa käyttää niitä. 

Minä uskon, että viranomaiset reagoivat varsin nopeasti hätätilaan ja poliisi sekä armeija on kadulla ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Sillä jos jokainen joutuu ajattelemaan vain omaa selviytymistään, kaaos ja ryöstely on vaarallisempaa kuin itse romahdus, mistä syystä se nyt olisikaan tullut. En usko, että ihmiset pääsisivät lähtemään laumoittain vaeltamaan maaseudun sukulaisten tai ystävien luo, julkinen liikenne ei kulkisi ja luulenpa että tulisi ulkonaliikkumiskieltoa ja tiesulkuja aika äkkiä.