Nalle Puh, Pikkuprinssi, Kuka lohduttaisi Nyytiä?, Veljeni Leijonamieli jne.
Mitä muita humanistisia lastenkirjoja on, mitä älykkäät ja feministiset nykyajan äidit ja isät, jotka äänestävät Vihreitä ja kasvattavat lapset sukupuolineutraaleiksi, lukevat?
Miksi otsikossa mainitut ovat niin suosittuja korkeakoulutettujen, feminististen, Vihreitä äänestävien kaupunkilaisten keskuudessa?
Kun paljastin eräälle feministiselle, Vihreitä äänestävälle kaupunkilaisäidille, etten ole lukenut koskaan Pikkuprinssiä, hän suuttui :(
Kommentit (17)
Ronja Ryövärintytär, Matilda, Terry Pratchettin Vapaat pikkumiehet.
Miksikö luetaan: Nuohan ovat lasten klassikoita. Veljeni Leijonanmieli auttaa keskustelemaan lapsen kanssa kuolemasta ja siihen liittyvistä suruista. Kuka lohduttaisi Nyytiä kertoo miten lapsen kokema epätoivottu kasvatus vaikuttaa jne.
Kirjallisuuden kautta voi käsitellä monia asioita: Itselleni annettiin käteen hyvänä lukijana ekaluokalla kirja "Tuuti ja pahnakurinen b". Vieläkin muistan ne ahaa-elämykset kun ymmärsin, että miksi esim. lukemaan opettelu voi olla jollekulle toiselle haastavaa.
Oudolta kuitenkin kuulostaa, jos esim. maalla asuva, keskustalaisia äänestävä ei lukisi jostain syystä noita kirjoja lapsilleen. Suurin osahan on kirjoitettu, ennen kuin oli sukupuolineutraalia kasvatusta, vihreitä jne. Toki esim. Astrid Lindgrenin kirjat joiltakin osin saattavat tuoda esiin esim. henkisesti vahvoja naishahmoja ( Peppi).
Arnold Lobel: Kurnu ja Loikka. Varmasti sopii vihreille.
Peppi Pitkätossu on anarkisti, samoin kuin Katto Kassinen. Mitä jos Katto Kassinen löisi naisia tai salaa kuvaisi heitä tms.? Sehän ois aika anarkistista. Tai jossain tarinassa Peppi Pitkätossu alkais puhua feminismiä vastaan ja vanhoillis-lestadiolaisen elämän puolesta? Sekin ois aika rajua. Mut ei taitais kelvata feministeille "vääränlainen" anarkismi.
Vierailija kirjoitti:
Miksikö luetaan: Nuohan ovat lasten klassikoita. Veljeni Leijonanmieli auttaa keskustelemaan lapsen kanssa kuolemasta ja siihen liittyvistä suruista. Kuka lohduttaisi Nyytiä kertoo miten lapsen kokema epätoivottu kasvatus vaikuttaa jne.
Kirjallisuuden kautta voi käsitellä monia asioita: Itselleni annettiin käteen hyvänä lukijana ekaluokalla kirja "Tuuti ja pahnakurinen b". Vieläkin muistan ne ahaa-elämykset kun ymmärsin, että miksi esim. lukemaan opettelu voi olla jollekulle toiselle haastavaa.
Oudolta kuitenkin kuulostaa, jos esim. maalla asuva, keskustalaisia äänestävä ei lukisi jostain syystä noita kirjoja lapsilleen. Suurin osahan on kirjoitettu, ennen kuin oli sukupuolineutraalia kasvatusta, vihreitä jne. Toki esim. Astrid Lindgrenin kirjat joiltakin osin saattavat tuoda esiin esim. henkisesti vahvoja naishahmoja ( Peppi).
Höpö höpö. Taistolaispropagandaa ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Kuka lohduttaisi Nyytiä kertoo miten lapsen kokema epätoivottu kasvatus vaikuttaa jne.
Miten "Kuka lohduttaisi Nyytiä?" tuosta kertoo? Selvennystä?
Mitä persut lukee lapsilleen? Vai annetaanko niille vaan ipad kouraan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä persut lukee lapsilleen? Vai annetaanko niille vaan ipad kouraan?
Keskimäärin ne tuskin lukee mitään. Itse tai lapsilleen.
Ap taitaa elää juuri sellaista elämää kuin markkinavoimat toivovatkin; vähät välitetään humanististisista asioista ja keskitytään vertailemaan, kenellä on enemmän merkkitavaraa.
Lapsi on aina tabula rasa. Vanhemmat muovaat hänet omien mieltymystensä ja arvojensa mukaan.
Joskus sitten käy niin, että murrosiässä lapset kokevat heräämisen; vanhempien arvot eivät olekaan hänelle sopivia.
Yksi syy näiden kirjojen suosioon on sukupolvien jatkumo. On aivan ihanaa lukea omalla lapselle samoja kirjoja mitä itselle on luettu. Kaikki Astrid Lindgrenit on niin hyviä, että muistan ne vielä aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä persut lukee lapsilleen? Vai annetaanko niille vaan ipad kouraan?
iPad? Oletko tosissasi?
Persujen lapsilla jos edes on tablettia, niin se on joku Tokmannilta ostettu satasen lelu :)
Tirlittan