Lue keskustelun säännöt.
BACHELOR SUOMI official
Kommentit (3093)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en vaan näe Suomessa samanlaista kulttuurillista ja moraalista pohjaa tällaisille Unelmien poikamies tosi tv-formaateille kuin mitä esim. Amerikassa. Siellä on tämä unelma sitä ja unelma tätä liittyen ulkonäköön, asumiseen, varallisuuteen ja kuuluisuuteen ja hyviin naimakauppoihin ollut aina. Siellä on populaa ja tartuntapintaa enemmän näihin leikkeihin. Hyvä yritys kuitenkin tämä juuri nähty Poikamies. Toivottavasti jää yhteen kauteen.
Joku tuolla jo mainitsikin että Poikamiestyttöjen valinnat on siellä Jenkeissä olleet onnistuneempia kuin miespuolisten poikamiesten johtuen siitä että miehet valitsee hormonit edellä sen upeimman ja omasta mielestään sopivamman suvunjatkamis- ja metsästäjäviettien ohjaamina, kun taas naiset etsii erilaisia ominaisuuksia (nekin primitiivisten viettien ohjaamina) miehestä. Ne ominaisuudet (enimmäkseen henkisiä) löytyy vaan naisen vaistolla.
Mutta saahan sitä viihdettä tehdä, vaikkakin ihmisten tunteiden kustannuksella.
Tämähän ei ollut ensimmäinen poikamiesohjelma. Olihan se tumma ulkomaalaisen näköinen futari joskus vuosia sitten samanlaisessa kuviossa naisia pyörittämässä. Näin sitä pari vilaisua. Tyyppi vaikutti tosi luontevalta verrattuna herra Rouviseen.
Vierailija kirjoitti:
Sille, joka kysyi, että mikä jenkkien kausi kannattaa katsoa niin katso Bachelorin Season 17. Se on ehdottomasti parhain kausi Bacheloreista.
Bacheloretesta on vaikeampi sanoa suosikkia. Ehkä season 7. (Myls Bachelorette 11 oli aika "mielenkiintoinen" , mutta jos kattoo sen niin pitäs ehkä kattoo ensin 10...)
Haluaisin sanoa miksi valitsin nämä, mutta pidänpäs suuni tukossa, ettei vahingossakaan paljastu mitään :D
(Oikeesti kantsii kattoo mahdollisimman vanhin mikä kokonaan jostakin löytyy ja sitten aina seuraava, aika hyvinhän ne menee vuorotellen Bachelor - Bachelorette. Alussa toki oli vaan Bacheloreja...)
Kun tunnut olevan ekspertti, niin mikä kausi oli se, jonka bachelorette hiljakkoin paljasti, että kärsi pahasta alkoholiongelmasta kuvausten aikana. Sellainen tumma ja kaunis (aika alkupään kausia oli), katsoin sen aikoinaan, enkä olisi kyllä ikinä uskonut että tuotantoryhmä joutui paikkailemaan häneen dokailu-mokailujaan.
Voi voi, onkohan tämäkin nyt spoilausta. Anteeksi.
Yksi narsistimainen tapa on kehittää mielikuvaa unelmakumppanista ja haluta sellainen. Nähdä joku henkilö ensin tällaisena täydellisenä epäinhimillisenä unelmana, joka olisi olemassa vain itselle, ja sitten loukkaantua ja perääntyä kun ihailun kohde onkin inhimillinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille, joka kysyi, että mikä jenkkien kausi kannattaa katsoa niin katso Bachelorin Season 17. Se on ehdottomasti parhain kausi Bacheloreista.
Bacheloretesta on vaikeampi sanoa suosikkia. Ehkä season 7. (Myls Bachelorette 11 oli aika "mielenkiintoinen" , mutta jos kattoo sen niin pitäs ehkä kattoo ensin 10...)
Haluaisin sanoa miksi valitsin nämä, mutta pidänpäs suuni tukossa, ettei vahingossakaan paljastu mitään :D
(Oikeesti kantsii kattoo mahdollisimman vanhin mikä kokonaan jostakin löytyy ja sitten aina seuraava, aika hyvinhän ne menee vuorotellen Bachelor - Bachelorette. Alussa toki oli vaan Bacheloreja...)
Kun tunnut olevan ekspertti, niin mikä kausi oli se, jonka bachelorette hiljakkoin paljasti, että kärsi pahasta alkoholiongelmasta kuvausten aikana. Sellainen tumma ja kaunis (aika alkupään kausia oli), katsoin sen aikoinaan, enkä olisi kyllä ikinä uskonut että tuotantoryhmä joutui paikkailemaan häneen dokailu-mokailujaan.
Voi voi, onkohan tämäkin nyt spoilausta. Anteeksi.
:D Ekspertti vastaa.
Se oli Bacheloretten kakkoskausi. Meredith.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun noita kausia sais ostaa dvd:nä..
Luuletteko oikeesti että nää oli mukana tosissaan? Kuulkaas koko ohjelma ihan kaikkineen on käsikirjoitettu, alusta loppuun. Nää tyypit on näyttelijöitä tässä ja tää ohjelma pohjustaa jo seuraavia ohjelmia. Tuskin edes löytyis näin tyhmiä ihmisiä, että menevät ilman palkkaa mukaan tehdäkseen itsestään täysin naurettavan pellen. Mutta mistä näille toinen toistaan surkeammille ohjelmille löytyy katsojia? Ihmisiä ei voi näköjään koskaan liikaa aliarvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi narsistimainen tapa on kehittää mielikuvaa unelmakumppanista ja haluta sellainen. Nähdä joku henkilö ensin tällaisena täydellisenä epäinhimillisenä unelmana, joka olisi olemassa vain itselle, ja sitten loukkaantua ja perääntyä kun ihailun kohde onkin inhimillinen.
On aika tavallista ihastua itse muodostamaansa mielikuvaan toisesta ihmisestä, mutta ei siinä mitään narsismia ole.
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko oikeesti että nää oli mukana tosissaan? Kuulkaas koko ohjelma ihan kaikkineen on käsikirjoitettu, alusta loppuun. Nää tyypit on näyttelijöitä tässä ja tää ohjelma pohjustaa jo seuraavia ohjelmia. Tuskin edes löytyis näin tyhmiä ihmisiä, että menevät ilman palkkaa mukaan tehdäkseen itsestään täysin naurettavan pellen. Mutta mistä näille toinen toistaan surkeammille ohjelmille löytyy katsojia? Ihmisiä ei voi näköjään koskaan liikaa aliarvioida.
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että he ihan ilman palkkaa ovat osallistuneet. Maksettiinhan bb-talolaisillekin rahaa osallistumisesta. Ja amatöörejä olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muuten mahdollista, että ohjelman diiliin kuuluu myös ns. jälkijulkisuus, osallistujien toivotaankin kommentoivan asioita lehdissä?
Sitten tähän konseptiin. En ymmärrä sen lähtökohtaa eli sitä, että tuikituntemattomien oletetaan ihastuvat päätäpahkaa ihmiseen, joka vastaa yleistä normia hyvästä miehestä/naisesta. Ja näin sitten myös tapahtuu. Käytännössä stereotypiat toimivat ihan täysiä niin, että miehelle riittää miehekäs vartalo ja hyvä asema työelämässä, naiselle (eli poikamiestytölle) nätit kasvot ja vartalo.
Nuo ovat tietenkin hyviä ominaisuuksia, eihän siinä ole mitään kiistelemistä, MUTTA kun tosielämässä ihmisten on hyvin vaikea löytää itselleen sopivaa kumppania - edes Jenny tai Nina eivät ole löytäneet - niin miten ihmeessä sitten se heille sopiva elämän mies sattuisikin olemaan just se random-tyyppi tv-ohjelman pääosassa. Ja miksi naiset olettavat, että näin on.
VAI onko tässä lähtöajatuksena se, että oikeastaan hyvin erilaiset ihmiset voivat muodostaa suhteen, kunhan vain ensin tutustuvat toisiinsa. Onko arkielämässä ongelmana se, ettei ole mahdollisuutta tutustua, vaan torpataan mahdollisuudet niiden ensikokemuksten jälkeen? Hmmm...taidankin itse kallistua tälle kannalle.
Kiinnostaisi tietää, miten paljon naisia on haastateltu etukäteen. Ovatko kysymykset olleet vaikkapa tällaisia "kuinka sopeutuvainen olet", "herättävätkö tietyt ammattialat voimakkaita ennakkokäsityksiä",, "olisiko mainosmies tai insinööri ihan ok?" jne. Vai onko valittu myös ihmisiä sillä perusteella, että voisivat epäsopivuutensa vuoksi tuoda kiinnostavuutta kuten vaikkapa se Maria Nordinin oloinen hippi, josta oli tehty ohjelman lääppijä.
Lehtijuttuja joutuvat pakosta antamaan joitakin kun ovat sellaisen sopimuksen allekirjoittaneet, eivät siis vapaaehtoisesti ole lööpeissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häiritsikö ketään muuta aivan alati jatkuva kilistelty? Itsekin pidän kuohujuomista, ja toki tuollainen glamourin tavoittelu kuuluu ohjelmaformaattiin, mutta erityisesti bachelor näytti osin jo juopuneelta ja juopolta. Vai johtuiko auringossa palaneesta naamasta. Joka ikisillä deiteillä piti kilistellä useaan otteeseen, samoin tietenkin ruususeremonioissa. Juhan aamupalan korkattiin juomalla. Luulisi, että pää on senkin puolesta aika kovilla, kun viimein lähtö arkiseen Suomeen koittaa. Juha vaikuttaakin mielestäni hieman viinaan menevältä urheilutaustastaan huolimatta. Olipa mielessä vielä Toscanan viinitilat...
Vierailija kirjoitti:
Yksi narsistimainen tapa on kehittää mielikuvaa unelmakumppanista ja haluta sellainen. Nähdä joku henkilö ensin tällaisena täydellisenä epäinhimillisenä unelmana, joka olisi olemassa vain itselle, ja sitten loukkaantua ja perääntyä kun ihailun kohde onkin inhimillinen.
Tuolla logiikalla olemme kaikki narsisteja. Ihminen luo aina mielikuvan ihannekumppanista ja rakastumishuumassa ja erityiessti epäluonnollisessa ympäristössä (= tv-ohjelman kulissit, nettisuhteet) mielikuvat elävät pitkään. Se, jatkuuko suhde, riippuu siitä, kuinka kaukana todellisuus näistä mielikuvista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten mahdollista, että ohjelman diiliin kuuluu myös ns. jälkijulkisuus, osallistujien toivotaankin kommentoivan asioita lehdissä?
Sitten tähän konseptiin. En ymmärrä sen lähtökohtaa eli sitä, että tuikituntemattomien oletetaan ihastuvat päätäpahkaa ihmiseen, joka vastaa yleistä normia hyvästä miehestä/naisesta. Ja näin sitten myös tapahtuu. Käytännössä stereotypiat toimivat ihan täysiä niin, että miehelle riittää miehekäs vartalo ja hyvä asema työelämässä, naiselle (eli poikamiestytölle) nätit kasvot ja vartalo.
Nuo ovat tietenkin hyviä ominaisuuksia, eihän siinä ole mitään kiistelemistä, MUTTA kun tosielämässä ihmisten on hyvin vaikea löytää itselleen sopivaa kumppania - edes Jenny tai Nina eivät ole löytäneet - niin miten ihmeessä sitten se heille sopiva elämän mies sattuisikin olemaan just se random-tyyppi tv-ohjelman pääosassa. Ja miksi naiset olettavat, että näin on.
VAI onko tässä lähtöajatuksena se, että oikeastaan hyvin erilaiset ihmiset voivat muodostaa suhteen, kunhan vain ensin tutustuvat toisiinsa. Onko arkielämässä ongelmana se, ettei ole mahdollisuutta tutustua, vaan torpataan mahdollisuudet niiden ensikokemuksten jälkeen? Hmmm...taidankin itse kallistua tälle kannalle.
Kiinnostaisi tietää, miten paljon naisia on haastateltu etukäteen. Ovatko kysymykset olleet vaikkapa tällaisia "kuinka sopeutuvainen olet", "herättävätkö tietyt ammattialat voimakkaita ennakkokäsityksiä",, "olisiko mainosmies tai insinööri ihan ok?" jne. Vai onko valittu myös ihmisiä sillä perusteella, että voisivat epäsopivuutensa vuoksi tuoda kiinnostavuutta kuten vaikkapa se Maria Nordinin oloinen hippi, josta oli tehty ohjelman lääppijä.
On kai joku psykologinen juttu, että tuollaisissa olosuhteet ovat otollisia tunteiden syttymiseen. Pari päivää sitten juuri jostain luin jonkun artikkelin aiheesta. Valitettavasti en yhtään muista, niin en voi linkata. Olikohan niin, että ilmiö on hieman "sukua" Tukholman syndroomalle.
Jenni, vahva nainen, joka vollottaa täyttä kurkkua, kun mokoma tunnevammainen äijä valitsikin "mitättömän" Sadun. Sehän siinä koville otti, eikä mikään muu. Äijä halusikin sen ainoan muijan, joka ei tyrkyttänyt itseään. Ja sehän oli helppoa, koska naisella ei ollut sen kummemmin mitään tunteita pelissä.
Katsoin jaksot vasta eilen, ja kyllä oli kamalan vaivaannuttavaa settiä. Kuinka kukaan voi pitää tota teeskentelevää kehäraakkia hurmaavana? No, tollaset nuoret ja kokemattomat, jotka on lukeneet liikaa harlekiineja.
Finalistit on velvoitettu sopimuksella antamaan haastatteluja tietyille lehdille, eivät he niitä vapaaehtoisesti tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten mahdollista, että ohjelman diiliin kuuluu myös ns. jälkijulkisuus, osallistujien toivotaankin kommentoivan asioita lehdissä?
Sitten tähän konseptiin. En ymmärrä sen lähtökohtaa eli sitä, että tuikituntemattomien oletetaan ihastuvat päätäpahkaa ihmiseen, joka vastaa yleistä normia hyvästä miehestä/naisesta. Ja näin sitten myös tapahtuu. Käytännössä stereotypiat toimivat ihan täysiä niin, että miehelle riittää miehekäs vartalo ja hyvä asema työelämässä, naiselle (eli poikamiestytölle) nätit kasvot ja vartalo.
Nuo ovat tietenkin hyviä ominaisuuksia, eihän siinä ole mitään kiistelemistä, MUTTA kun tosielämässä ihmisten on hyvin vaikea löytää itselleen sopivaa kumppania - edes Jenny tai Nina eivät ole löytäneet - niin miten ihmeessä sitten se heille sopiva elämän mies sattuisikin olemaan just se random-tyyppi tv-ohjelman pääosassa. Ja miksi naiset olettavat, että näin on.
VAI onko tässä lähtöajatuksena se, että oikeastaan hyvin erilaiset ihmiset voivat muodostaa suhteen, kunhan vain ensin tutustuvat toisiinsa. Onko arkielämässä ongelmana se, ettei ole mahdollisuutta tutustua, vaan torpataan mahdollisuudet niiden ensikokemuksten jälkeen? Hmmm...taidankin itse kallistua tälle kannalle.
Kiinnostaisi tietää, miten paljon naisia on haastateltu etukäteen. Ovatko kysymykset olleet vaikkapa tällaisia "kuinka sopeutuvainen olet", "herättävätkö tietyt ammattialat voimakkaita ennakkokäsityksiä",, "olisiko mainosmies tai insinööri ihan ok?" jne. Vai onko valittu myös ihmisiä sillä perusteella, että voisivat epäsopivuutensa vuoksi tuoda kiinnostavuutta kuten vaikkapa se Maria Nordinin oloinen hippi, josta oli tehty ohjelman lääppijä.
On kai joku psykologinen juttu, että tuollaisissa olosuhteet ovat otollisia tunteiden syttymiseen. Pari päivää sitten juuri jostain luin jonkun artikkelin aiheesta. Valitettavasti en yhtään muista, niin en voi linkata. Olikohan niin, että ilmiö on hieman "sukua" Tukholman syndroomalle.
Siis tilanteen intensiivisyys ja eristäytyminen ulkomaailmasta ovat tässä ohjelmaformaatissa samoja tekijöitä, joiden on otaksuttu laukaisevan ns. Tukholma syndrooman esim. panttivangeilla. Vaikka muutoin tilanteissa tietysti on eroja.
Mikähän tän aloituksen tarkoitus oli? Oikeanpuoleinen on selvästi vanhempi, mutta onko ideana "järkytellä" sitä miten ikäero näkyy kun sitä on "vaan" 13 vuotta? Tuossa iässä ihminen nyt tuppaa ikääntymään melko näkyvästi, kun kolmenkympin jälkeen alkaa se nuorekkuus kadota kasvoista.
Mielestäni molemmat on todella kauniita ja ikäisensä näköisiä.
Juha oli loppujaksoissa helvetin räjähtäneen näköinen verrattuna alun freesiin olemukseen. Kilistely teki tehtävänsä. Tuotiinkohan sille seuralaisia huoneeseen, että pystyi taas kiehnäämään kolmen naisen kanssa seuraavana päivänä?
Mistä nuo vanhat jenkkien Bachelorit/Bacheloretet voi katsoa?