Lue keskustelun säännöt.
En koe mitään työtä/ammattia mielekkääksi
15.03.2016 |
Mikä neuvoksi? Pitäisi hakea opiskelemaan usean välivuoden jälkeen, mutta en tiedä mitä. Olen ollut kaupan kassalla muutaman vuoden lukion jälkeen, mutta sinne en jää. Mikään ammatti ei vaikuta tarpeeksi hyvältä. En tiedä mikä olisi tarpeeksi mielenkiintoista ja antoisaa työtä. Onko muilla samoja ajatuksia?
Kommentit (24)
Samat ajatukset mulla. Mikään työ ei kiinnosta mutta kun pakko on tehdä jotain. Ei ole miestä tai rikasta perhettä joka maksais laskut mun puolesta. Plää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan siinäkin mieltä että saa palkan joka kuukausi... Ehkä kannattaa miettiä uravalintaa siltäkin kantilta että valitsee työllistävän alan, jos ei ole pakottavaa hinkua mihinkään tiettyyn hommaan.
Joskus on neuvottu miettimään, mistä asioista tykkäsi lapsena tai mitä sitä ylipäätään lapsena puuhasi vapaa-ajallaan. Noita miettimällä voisi ehkä saada selville ainakin sen, mikä ala voisi kiinnostaa. Eri asia sitten onko työ lopulta mielekästä tai pääseekö sitä edes opiskelemaan.
No en minäkään, mutta eihän työn kuulu mitään mielekästä ja antoisaa ollakaan. Useimmille se on vain leipätyötä, jota tehdään koska jotain on elääkseen tehtävä. "Työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä", on hyvä ja aika realistinen kuvaus. Samoin Raamatun kuvaus, että työ on KIROUS, joka langetettiin ihmisen osaksi lankeemuksen jälkeen.
Eli, en minäkään nuorena, enkä nytkään, kokenut mihinkään intoa tai kutsumusta. Koska en kuitenkaan halunnut köyhää elämää työttömänä, valitsin vaan jonkun edes jotenkuten siedettävältä vaikuttavan alan, jolla todennäköisesti olisi töitä, ja sitten opiskelin siihen tutkinnon, ja menin alan töihin. 16 vuotta jo it-alalla puurrettu, ilman mitään intoa tai mielekkyyttä, mutta ei tämä myöskään kamalaa ole. Ihan neutraalia duunia vaan, ja palkka kompensoi menetetyn vapaa-ajan. Siksi työstä palkkaa maksetaan, ettei kukaan tekisi sitä ilman palkkaa, ihan vaan koska se on niin mielekästä ja hienoa itsensä toteuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan korkeakouluun lähde, ellet ole varma omasta kiinnostuksestasi. Alan vaihtaminen voi olla lähes mahdotonta. Joku amiksen yo-pohjainen linja on hyvä väliaikaisratkaisu n vuodeksi. Tosin hakuaika taisi jo tältä keväältä loppua. Itse laitoin paperit lähäriksi menemään... hyvä ja varma vara-ammatti ainakin :)
Kutoselle: Monessa työssä on niin huono palkka että ei se mitään menetettyä vapaa-aikaa korvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei työn ole tarkoitus olla "mielekästä".
Noh sen parissa olisi tarkoitus viettää noin 40 vuotta arviolta 40 tuntia viikossa, joten aika kauheaa on, jos työ ei ole mielekästä. Toki alaa voi myöhemmin vaihtaa, mutta helpompi olisi, jos oman alan löytäisi ensimmäisellä yrittämällä.
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään, mutta eihän työn kuulu mitään mielekästä ja antoisaa ollakaan. Useimmille se on vain leipätyötä, jota tehdään koska jotain on elääkseen tehtävä. "Työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä", on hyvä ja aika realistinen kuvaus. Samoin Raamatun kuvaus, että työ on KIROUS, joka langetettiin ihmisen osaksi lankeemuksen jälkeen.
Eli, en minäkään nuorena, enkä nytkään, kokenut mihinkään intoa tai kutsumusta. Koska en kuitenkaan halunnut köyhää elämää työttömänä, valitsin vaan jonkun edes jotenkuten siedettävältä vaikuttavan alan, jolla todennäköisesti olisi töitä, ja sitten opiskelin siihen tutkinnon, ja menin alan töihin. 16 vuotta jo it-alalla puurrettu, ilman mitään intoa tai mielekkyyttä, mutta ei tämä myöskään kamalaa ole. Ihan neutraalia duunia vaan, ja palkka kompensoi menetetyn vapaa-ajan. Siksi työstä palkkaa maksetaan, ettei kukaan tekisi sitä ilman palkkaa, ihan vaan koska se on niin mielekästä ja hienoa itsensä toteuttamista.
Olet ollut täysin eri asemassa kuin nyt tai joskus 5 vuoden päästä valmistuva. 2000-luvun alussa Suomessa oli historian suurin nousukausi; oli töitä ja niistä maksettiin. Onnea sulle saavutetuista eduistasi, mutta toista se on nykypäivän nuorilla. Korkeakouluista päädytään kortistoon, osa-aikainen myyjän titteli voi monelle olla uran huippuhetki ja 2000e/kk bruttokin jää haaveeksi. Ei paljon naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä käsittelee sinua: http://waitbutwhy.com/2013/09/why-generation-y-yuppies-are-unhappy.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuo epämääräinen linkki sisältää?
Kaikille teille jotka jankkaatte että työn ei kuulu olla mielekästä: täytyy olla idiootti raataakseen vuosikymmenet epämieluisassa työssä! Kaikki eivät halua sellaista, vaan löytää mieleisensä alan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On samat ajatukset. En halua joutua sellaiseen duuniin, mistä en yhtään pidä tai joka on ihan laimeaa, koska työ on niin suuri osa elämästä. En pelkän palkankaan takia halua valita, mutta kauhein vaihtoehto olisi totta kai tylsä työ huonolla palkalla.
Olen tosin hakenut jo kouluihin ja toivon, että nyt tärppäsi ja viihdyn siellä. Olen jo pari kertaa todennut, että opiskelemani ala ei ole mua varten.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille jotka jankkaatte että työn ei kuulu olla mielekästä: täytyy olla idiootti raataakseen vuosikymmenet epämieluisassa työssä! Kaikki eivät halua sellaista, vaan löytää mieleisensä alan!
Ei sen tarvitse erityisen epämieluisaa olla, vaikkei olisi mieleistäkään tai mikään intohimo. En minä ainakaan koe työtäni mitenkään kamalaksi, no, lievästi tylsäksi ehkä, mutta kun ottaa huomioon että siitä maksetaan hyvä palkka, niin mielelläni minä lievää tylsyyttä jaksan sitä palkkaa vastaan. En esim. vaihtaisi mielekkäämpään, mutta huomattavasti pienipalkkaisempaan työhön, koska tosiaan, ei tämäkään mitenkään kamalaa ole.
Itselläni ainakin oli se, että en ikinä olisi valinnut mitään alaa, jos olisin alkanut odotella jotain oikean alan löytämistä. Ei minulla ole koskaan ollut mitään erityisiä lahjakkuuksia eikä kiinnostuksia, joiden perusteella olisin voinut valita ns. mieleisen. Jos en olisi vaan valinnut jotain, joka ei nyt ole kovin ristiriidassa perustavimpien luonteenpiirteideni (erit. introverttiys ja erakkous - työ ihmisten parissa olisi minulle kammotus) kanssa, ihmettelisin vielä nyt nelikymppisenäkin, että mikä minusta voisi tulla isona...
t. 6
Vierailija kirjoitti:
Kutoselle: Monessa työssä on niin huono palkka että ei se mitään menetettyä vapaa-aikaa korvaa!
Miksi joku sitten menee opiskelemaan sellaiselle alalle, ellei sitten tosiaan ole niin että ko. ammatti tarjoaa muuta kuin rahallista tyydytystä? Eikö silloin, jos ei ole erityistä kiinnostusta mihinkään, kannata valita sellainen ammatti joka ei suorastaan ole vastenmielinen, ja jolle todennäköisesti työllistyy ja palkka on riittävä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo epämääräinen linkki sisältää?
Hyvää asiaa näyttäisi sisältävän. Sen faktan, että onnellisuus on TODELLISUUS - (miinus) ODOTUKSET. Että y-sukupolven ihmisillä odotukset työn suhteen on aivan liian korkeat, ja siksi heille onnellisuus jää negatiiviseksi. Työ ei yllätys kyllä täytäkään itsensä toteuttamisen, viihtymisen tms odotuksia joita monilla on, vaan se nyt on vaan tavallista tylsää leipätyötä.
Menneille sukupolville, kuten minulle 1970-luvun X-sukupolvelaiselle, tämä ei ole ongelma, koska emme ole odottaneetkaan työltä muuta kuin että se ei olisi kovin kamalaa ja että sieltä saa leivän pöytään. Vanhempamme olivat monet pienviljelijöitä tai tehtaanduunareita, eikä hullukaan niistä hommista odottanut mitään suuria luovia itsensä toteuttamisia tai että työn pitäisi tehdä onnelliseksi. Se oli vaan työtä jota nyt ihmisen täytyy elääkseen tehdä. Kun sen täysin hyväksyy, ei työ huononna onnellisuutta, vaikka se ei olisikaan erityisen "ihkua". Sen sijaan jos odottaa työltä paljon, mutta saa vain tasaista, arkista leipätyötä, joka ajoittain on pitkästyttävää ja stressaavaakin, voi kokea suurta onnettomuutta, koska työ ei vastaa odotuksia.
Puhut asiaa 18! Voisin alkaa ajattelemaan noin, kun samojen ongelmien kanssa painiskellut kuin Ap.
Mieti mitä haluat oikeasti tehdä.
Siis mihin sinulla on luontaisesti vetoa ja lahjakkuutta.
Se voi olla joku harrastus tms.
Jos ei ole selvää niin ota selvää, et voi jäädä ikuisesti odottelemaan.
Ja muista että joskus elämässä joutuu tekemään ikäviä ja tylsiäkin asioita, siltä ei vaan voi välttyä.
Elämän faktoja.
Jonkun on siivottava, pyyhittävä lasten ja vanhusten kakkapyllyt.
Nirppanokalle tulee aina ongelmia, joskus on vaan laitettava reilusti kädet paskaan.
Teurastamo vai toimisto.
Kumpi kiinnostaa enemmän?
Vai joku muu?
Ei työn ole tarkoitus olla "mielekästä".