Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä teen väärin?

Vierailija
15.03.2016 |

Olin ennen ihminen joka tykkäsi ilahduttaa ihmisiä ja järjestää näille yllätyksiä. Saatoin esim. leipoa ystävälle herkkuja mennessäni kylään tai ostaa extempore leffaliput tai järkätä leffaillan. Kutsuin myös ystäviä syömään luokseni ja viettämään aikaa. Olen myös aina ollut innolla mukana järjestämässä ystävieni synttäreitä, polttareita, häitä, vauvakutsuja ym. ja antanut heille hienoja lahjoja. Seurustelukumppaneille olen järjestänyt yllätyssynttäreitä, hemmotteluhetkiä, treffi-iltoja jne. Olen myös huomioinut miehiä esim. pukeutumalla huolellisesti suunniteltuun seksiasuun ja sitomalla ym. mistä tykkäävät. Yhdelle eksälleni kuvasin jopa "eroottisen joulukalenterin" (mihin ukko vain totesi että aika huonolaatuisia kuvia).

Nykyisin olen lähinnä katkera ämmä, joka seuraa somesta kuinka muille järjestetään yllärisynttäreitä ja kuinka muita kutsutaan kylään syömäään leipomuksia ym. Tajusin lopulta vuosien jälkeen että se olen aina minä joka järjestää jotain kivaa, se joka panostaa aikaa, vaivaa ja rahaa toisten eteen, eikä saa oikeastaan mitään takaisin. Nykyinen mieheni selkeästi yritti suhteen alussa, mutta on hänkin jo lopettanut minuun panostamisen aikaa sitten. Jos hän jotain minun eteeni tekee, hän yleensä valittelee kuinka asiaan meni rahaa tms. Ilmeisesti en ole vaivan ja rahan arvoinen.

Mitähän minä tein/teen sitten väärin? Olin ennen tosi positiivinen ja iloinen ihminen. Ilolla autoin ja piristin muita ihmisiä. En silloin edes osannut odottaa mitään takaisin. Nykyisinkin jos joku minua huomioi ihan varmasti kiitän ja osoitan kiitollisuutta tätä ihmistä kohtaan, koska sitä tapahtuu niin harvoin. Kaikkia olen kohdellut hyvin enkä ole kenenkään kanssa riitautunut... Miksi minut silti jätetään ilman huomiota?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko siis lopettanut muiden huomioimisen?

Vierailija
2/7 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Iloiset ja positiiviset ihmiset ovat muista ihmisistä ärsyttäviä, terv. Iloinen ja positiivinen ihminen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko pannut parastasi?!

Vierailija
4/7 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis lopettanut muiden huomioimisen?

Olen vähentänyt tätä huomattavasti. Ja silloinkin kun huomioin jotakin en tee sitä enää niin täydestä sydämestä kuin silloin vuosia sitten.

AP

Vierailija
5/7 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näinhän se menee. Minä olin toista vuosikymmentä duunissa se, joka järjesti rahankeruut ja hommasi lahjat, mutta kun minua ei muistettu lainkaan esikoisen syntyessä, lopetin. 

Sinänsä ymmärrän hyvin, ettei aina muisteta vastavuoroisuutta, mutta toisaalta: miksi pinnistellä, kun muutkaan eivät viitsi. 

En siis ole henkilökohtaisesti katkeroitunut, totesin vaan, että ei maksa vaivaa.

Ehkä sinunkin kannattaisi ajatella ap niin päin, että olet opettanut muut liian hyvälle, ja pelkän vastaanottajan rooliin. Ihminen tuppaa tottumaan tietyntasoiseen palveluun, ja alkaa hyvin pian pitää asioita itsestäänselvyytenä.

Siksi nuo ystäväsi eivät tajua, että vastavuoroisuus kuuluu hyviin tapoihin myös tässä asiassa.

Useimmat miehet ovat aika onnettomia tällaisissa jutuissa. Heille pitää sanoa ja muistuttaa moneenkin kertaan siitä, mitä toivoo heidän tekevän synttäreinä jne. Siis rautalankavääntöä tyyliin "minua ilahduttaa, jos ostat minulle synttärilahjan ja viet syömään. Voisit vaikka varata pöydän siitä-ja-siitä ravintolasta... Lahjaksi olisi mukava saada vaikka joku uutuuskirja..."

Vierailija
6/7 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ilahdutan lähiystäviäni todella mielelläni, ja mielestäni he osoittavat kyllä vastavuoroista ystävyyttä, kukin tyylillään.

Esimerkiksi hyvä ystävätär toi minulle kolme ruusua niistä, jotka oli taas saanut puutarhuaintoiselta ystävältään, ja ele oli mielestäni aivan ihana. Kundiystäviltä en moista spontaanina odottaisikaan, kun se ei ole heille (valitettavasti!) luontaista, mutta heidän hyvä ystävyytensä tulee esiin toisella tapaa. Paras kundiystävä kuitenkin antoi viime vuonna syntymäpäivänä kukkakimpun, kun tiesi miten paljon kukista tykkään. Ylitti tässä itsensä, ja olin todella ilahdtunut, vaikka ei ns spontaanisti tullutkaan - oli sen sijaan kuunnellut, mikä ilahduttaisi minua, ja toimi.

Toteaisin vain, että näin läheisiä ystäviä on kuitenkin ehkä juuri yhden käden sormille. Eli toimii läheisissä ystävyyksissä, ja siinäkin pitäisi mieluiten huomioida ihmisten eri tyylit ja tavat ilahduttaa.

Oletko ilmaissut miehellesi tai lähiystävillesi, mikä toisi Sinulle iloa? Ei siis niin, että "et sä koskaan" vain "minusta tuntuu ihanalta, silloin kun..."?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyviä kommentteja olet saanut. Ja tiedän tuon tilanteen, kun itse olen huomannut, että nuoriso on sellaista, että he kyllä mielellään ottavat vastaan kaikki kehut ja leivotut herkut ja valmiit ruuat, mutta takaisin eivät anna sitten mitään. Jos olisi omasta nuorisosta kyse, niin puhuttelua pukkaisi. Mutta kun ovat muiden lapsia, niin ei ihan herkästi tule sanottua suoria sanoja.

Minun aikuisena pitää kyllä ollakin valmis antamaan nuorille, tukemaan ja kannustamaan. En täydellistä vastavuoroisuutta odotakaan. Mutta jos jotain joskus, niin kyllähän se ilahduttaisi.

Mutta nyt ihan toisissa ympyröissä on löytynyt toinenkin, joka innokkaana puuhaa yhteisiä juttuja. Ja kaikki kyllä osallistuvat mielellään, että siitä ei ole kyse, etteikö noita yhteisiä juttuja toivottaisi. Ja me kaksi nyt vähän vuorotellen järkkäillään. Ja minä olenkin tuota toista nyt kehunut vuolaasti, että onpa kiva, kun kaikki ei jää yhden harteille vaan jaetaan vastuuta. Kun on kuitenkin kivoista jutuista kyse ja kaikki tykkäävät