Näin elämämme muuttui kun pääsimme töihin

Paljonko jäi tuista ja avustuksista säästöön, siis ennen töihin menoa?

Olen hämmentynyt. Positiivinen juttu. Kiitos sen jakamisesta.

Ite pääsin töihin ja käytännössä mikään ei muuttunut, kiitos paskan palkkatason. Plussaa siitä, että sossu ei enää kyttää.

Paljonko on nyt kuukausitulot? Nettona? Kuinka pitkää päivää teette töitä? Entä verojenmaksun aikana, tekeekö tiukkaa yrittäjällä? Paljonko on säästöjä pahan päivän varalle?

Meillä samantapainen kokemus. Paitsi, että asuntoa ei vielä, kun ei saa lainaa. Pitäis kai olla kauemmin yrittäjänä.

Ennen ei ollut rahaa oikein mihinkään. Nyt voi tehdä lähes kaiken mitä haluaa.

Hetken sain olla töissä ja voi sitä juhlaa, kun pääsi ali-ihmisten rupukastista ihan oikeaksi kansalaiseksi. Sai täälläkin vittuilla oikein kunnolla laiskureille ja vaatia, että ko. viheliäisten iilimatojen tuet otettaisiin lopullisesti pois, niin menisivät hekin töihin. Onneksi tukia ei vielä lakkautettu, koska sitten loppui se duuni ja nyt olen taas työttömänä. No, josko kohta taas pääsee nostamaan statusta ja loiseliöille vittuilemaan :D

Vierailija kirjoitti:

Lähtötilanteessa olin kotiäiti (3 lasta), mies oli jäänyt työttömäksi. Mies perusti oman yrityksen joka tuottaa odotettua paremmin. Köyhiin aikoihin nähden muuttuivat nämä:

- on varaa ostaa luomutuotteita, tuoreita hedelmiä, useammim herkuttelujuustoja ja tuoretta kalaa, parempaa lihaa jne.

- On varaa ajaa ympäristöystävällisellä hybridilla, joka tosin puolitti automenomme ;)

- kuntosalikortti molemmille vanhemmille Elixiaan

- Lasten harrastuksiin ja harrastusvälineisiin (jääkiekko)on varaa

- otimme koko perheelle sairaus- ja tapaturmavakuutukset, vanhemmille henkivakuutukset

- ostettiin omistusasunto ♡

- matka lämpimään on varattuna

- uusien vaatteiden shoppailu itselle ja lapsille on kerrankin kivaa!

- mitään ei tarvitse ostaa enää osamaksulla

- kodin sisustamimen on ihanaa kun ei tarvitse miettiä hintoja

Halusin kertoa tämän motivoidakseni kaikkia työttömiä ja vähävaraisia. Tiedän sen huolen kun rahaa ei ole, se masentaa ja ahdistaa. Mutta uskaltakaa kokeilla uutta, vaikka yrittäjyyttä vaikka. Ja uskaltakaa kokeilla, se ehkä palkitaan kuten meillä kävi. Ideoikaa, unelmoikaa - ja toteuttakaa visionne. Tsemppiä ja voimia kaikille taloushuolissa painiville.

Heh, meillä on nuo kaikki työttöminäkin eikä mitään ole tarvinnut maksaa itse! Omistuasunnostakin maksaa kunta osan.

Olen eläkkeellä,ja tuskin pääsisin töihin,kun pitkä aukko CV:ssä.

Mutta hienoa työkykyisille tuo työ.

Kohta varmaan eläkkeetkin lopetetaan,sitten tuloo sairaalle onkelma uusi.

Mutta vapaaehtoistyötä teen ja yritän kuntoutua.

Sillä lailla! Mua harmittaa se, että en ennen lapsia osannut säästää ja sijoittaa. Kunhan joskus toivottavasti olen taas työelämässä ja saan asioita kuntoon, niin alan säästää ja tutkia rahastoja yms. pahan päivän varalle. 

Vierailija kirjoitti:

Paljonko jäi tuista ja avustuksista säästöön, siis ennen töihin menoa?

Ei mitään, elettiin kädestä suuhun ja stressattiin rahahuolista. Kun tuli sukulaislasten synttäreitä nolotti kun ei saanut ostettua oikein mitään lahjaa, joulut ja juhlapyhät olivat aika vaikeita. Lapsille piti hankkia vaatteita, kenkiä yms. Joten itselle ei tullut ostettua oikeastaan mitään. Harrastuksista, kampaamokäynneistä tai uudesta sohvasta sai vain haaveilla. Ja yksikin odottamaton tapahtuma kuten pesukoneen hajoaminen keikautti taloutta pitkäksi aikaa. Toisaalta meillä oli paljon yhteistä aikaa perheenä, tehtiin ilmaisia asioita: ulkoiltiin, käytiin puistoissa ja kirjastossa yms. Ei sitä oikein aina siinä hetkessä osannut arvostaa silti mutta nyt jälkeenpäin kyllä. Sosiaalietuuksista ei kannata kenenkään olla kateellinen. Haluan vilpittömästi tällä viestillä kannustaa vähävaraisia - joskus vaatii voimia ja ponnistusta jaksaa uskoa taloudellisesti parempaan tulevaisuuteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä samantapainen kokemus. Paitsi, että asuntoa ei vielä, kun ei saa lainaa. Pitäis kai olla kauemmin yrittäjänä.

Ennen ei ollut rahaa oikein mihinkään. Nyt voi tehdä lähes kaiken mitä haluaa.

Vähintään vuosi yrittäjänä taidetaan usein vaatia? Tietenkin ne tulotkin vaikuttavat. Totta, raha tuo kyllä vapautta ja tyytyväisyyttä kun voi tehdä haluamiaan asioita. Ap

Hmm. Minä olen aina ollut töissä, olen nelikymppinen. Koskaan ei ole ollut varaa omistusasuntoon eikä moneen listatuista asioista. Tällaista se akateemisen pienipalkkaisen sinkun elämä on.