miksi mennä naimisiin?

Menimme naimisiin lapsen ollessa 2 -vuotias. Olisin halunnut jo aiemminkin.



Avopuolison kuolemastahan ei "leski" saa mitään yhteiskunnalta, aviopuolisoleski puolestaan saa leskeneläkkeen ja hänelle perintöverokin on pienempi.

Ensimmäisen lapsen synnyttyä päätimme kuitenkin toisin. Halusimme, että kaikilla on sama sukunimi. Kaikki ylimääräiset "vaikeudet" myös jäävät avioitumisen myötä pois, kuten lapsen tunnustaminen ja leskeneläkkeen puuttuminen ja perintöasiat. Minusta on mukavaa olla "Me Heikkiset" Eikä Eero ja Titta Heikkinen ja Kaisu Kukkonen.



Ja ihan hirveää vaivaahan ei naimisiinmenosta ole...sen kun käy maistraatissa jos ei isoja pileitä halua.

Kerronpa miten minulle kävi. Olimme 5v. yhdessä lapseni isän kanssa. Hän oli hyvätuloinen yrittäjä ja varakkuutta muutenkin aikalailla.(erostamme on jo 7 vuotta) Naimisiin menemisestä puhuttiin, että sitten joskus kun on sellainen hetki.. Lapsen synnyttyä mies muuttui. Alkoi laukkaamaan kapakoissa, masentui työtaakkansa alla, saattoi riidellessä käydä jopa käsiksi. 1,5v jaksoin sitä hommaa katsella kunnes sain tarpeekseni. Loppuhuipennukseksi selvisi, että hänellä oli toinen nainen, lapsuudenystäväni.. Nykyään hän maksaa elatusmaksuja noin 190e/kk, eikä osallistu lapsen kuluihin muuten mitenkään. Näin jälkikäteen mietittynä, olisi pitänyt mennä naimisiin, niin olisi erotessa mennyt omaisuus puoliksi, (tiedän, ettei meillä olisi ollut avioehtoa) ja olisi mieskin ehkä yrittänyt enemmän suhteemme korjaamiseksi eikä ainakaan aloittanut suhdetta toiseen naiseen.

Minun kohdallani siis typerä sinisilmäisyys kostautui. Älä tee samaa virhettä vaan mene naimisiin. Siitähän ei ole mitään haittaa kuitenkaan, mutta turvaa tulevaisuudelle paljonkin.



* Mirkku*

Kaikki avioliiton tuomat lakijutut. Leskeneläke. Tasinko verovapaata. Elatusvelvollisuus. Oikeus jäädä yhteiseen kotiin asumaan. Suoraan sanottuna jos mulla olisi poikakaveri, niin ihan noiden etujen vuoksi voisin mennä naimisiin. Onneksi satuin rakastamaan miestäni ;-)

Ajatteletko että se on jotankin lopullisempaa kuin susiparina eläminen? sitten ei erota niin helposti pelkästään osoitteita vaihtamalla ja kaikki tulee niin vaikeaksi?

Vai onko niin että mies ei uskalla avioitua?

Moni menee naimisiin ihan vain kivan perinteen takia, ja saadakseen aihetta juhlia. Minä olen ollut kihloissa 7 kk ja olisi jo aika mennä naimisiin, mutta miestä ei nappaa juhlien miettiminen... Koska olemme tunteneet toisemme jo useamman vuoden, ajattelin että ehkä sitä ei nyt enää tässä vaiheessa edes tarvitse juhlia. Ollaan kuitenkin yhdessä, mitä uutta? Aion ehdottaa hänelle avioitumista maistraatissa. Itse avioituminen on minulle tärkeämpää kuin juhlan odottaminen. Haluan että koko perheellä on sama sukunimi, varsinkin kun saamme pian ensimmäisen lapsemmekin. Olen joutunut myös kyseenalaistamaan avioitumisen tarpeellisuuden, mutta tullut kuitenkin siihen tulokseen, että vielä turhemmalta tuntuisi olla vain kuin tavallinen seurusteleva pari... Jos on yhteisiä lapsiakin, miksei voisi myös mennä naimisiin? Se tuntuu jotenkin arvokkaammalta, että olisi rouva eikä neiti. Minusta tuntuu, että mies ottaisi minut vakavammin ja osoittaisi kunnioitusta viemällä minut vihille.



Talouspuoli on yksi tärkeä seikka: avioituminen tasoittaa varallisuuseroa muutostilanteen varalta. Se luo siten turvaa ja omalla tavallaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Halutessaan asiaa voi tietysti säätää vielä avioehdolla ja siten sulkea osittain (jopa kokonaan) pois avio-oikeuksia, mutta luonnollisesti ne kuuluvat toiselle puolin ja toisin. Ikävä nakki jos toinen lähtee ja vaatii vielä tasinkoa... Mutta suhteessa on aina kaksi ihmistä jotka ovat vannoneet sitoutumisensa, ja omaisuuden liittäminen suhteeseen tekee siitä vakavammin otettavan. Tarkoitushan ei ole erota. Eron sattuessa tasinkoa ei tarvitse välttämättä ottaa, jos siitä yhdessä sovitaan erotilanteessa. Jokainen keksii itselleen sopivan ratkaisun.

Moni menee naimisiin ihan vain kivan perinteen takia, ja saadakseen aihetta juhlia. Minä olen ollut kihloissa 7 kk ja olisi jo aika mennä naimisiin, mutta miestä ei nappaa juhlien miettiminen... Koska olemme tunteneet toisemme jo useamman vuoden, ajattelin että ehkä sitä ei nyt enää tässä vaiheessa edes tarvitse juhlia. Ollaan kuitenkin yhdessä, mitä uutta? Aion ehdottaa hänelle avioitumista maistraatissa. Itse avioituminen on minulle tärkeämpää kuin juhlan odottaminen. Haluan että koko perheellä on sama sukunimi, varsinkin kun saamme pian ensimmäisen lapsemmekin. Olen joutunut myös kyseenalaistamaan avioitumisen tarpeellisuuden, mutta tullut kuitenkin siihen tulokseen, että vielä turhemmalta tuntuisi olla vain kuin tavallinen seurusteleva pari... Jos on yhteisiä lapsiakin, miksei voisi myös mennä naimisiin? Se tuntuu jotenkin arvokkaammalta, että olisi rouva eikä neiti. Minusta tuntuu, että mies ottaisi minut vakavammin ja osoittaisi kunnioitusta viemällä minut vihille.



Talouspuoli on yksi tärkeä seikka: avioituminen tasoittaa varallisuuseroa muutostilanteen varalta. Se luo siten turvaa ja omalla tavallaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Halutessaan asiaa voi tietysti säätää vielä avioehdolla ja siten sulkea osittain (jopa kokonaan) pois avio-oikeuksia, mutta luonnollisesti ne kuuluvat toiselle puolin ja toisin. Ikävä nakki jos toinen lähtee ja vaatii vielä tasinkoa... Mutta suhteessa on aina kaksi ihmistä jotka ovat vannoneet sitoutumisensa, ja omaisuuden liittäminen suhteeseen tekee siitä vakavammin otettavan. Tarkoitushan ei ole erota. Eron sattuessa tasinkoa ei tarvitse välttämättä ottaa, jos siitä yhdessä sovitaan erotilanteessa. Jokainen keksii itselleen sopivan ratkaisun.

mitkään lakijutut, etuusasiat tai vastaava. Me vaan haluttiin mennä naimisiin, jo ennen kuin olin raskaanakaan. Tarviiko siihen sen kummempaa syytä?

Talouspuoli on yksi tärkeä seikka: avioituminen TASOITTAA VARALLISUUSEROA MUUTOSTILANTEEN VARALTA. Se luo siten turvaa ja omalla tavallaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Halutessaan asiaa voi tietysti säätää vielä avioehdolla ja siten sulkea osittain (jopa kokonaan) pois avio-oikeuksia, mutta LUONNOLLISESTI NE KUULUVAT TOISELLE PUOLIN JA TOISIN?. Ikävä nakki jos toinen lähtee ja vaatii vielä tasinkoa... Mutta suhteessa on aina kaksi ihmistä jotka ovat vannoneet sitoutumisensa, ja OMAISUUDEN LIITTÄMINEN SIIHEN TEKEE SIITÄ VAKAVAMMIN OTETTAVAN?. Tarkoitushan ei ole erota. Eron sattuessa tasinkoa ei tarvitse välttämättä ottaa, jos siitä yhdessä sovitaan erotilanteessa. Jokainen keksii itselleen sopivan ratkaisun.

[/quote]

TOIVOTTAVASTI IHMISET OSAISIVAT TEHDÄ AVIOEHTOJA! Ei tarvii maksaa emännälle sen vaatimia rahasummia, koska oot sitä pettänyt ja se on niin v-mäinen että vie tuhkatkin pesästä!



Ainoastaan hölmö menee minun mielestä naimisiin ilman avioehtoa, kun ei toisen omaisuus toiselle kuulu! =) Eihän se mikään työsuhde ole, vaan avioliitto... Joskus ihmettelen miksi näin yleisesti nähdään, että tasan omaisuus... Onneksi itse olen niin fiksu, että tein heti avioliitosta puhuttaessa selväksi, ettei erontullen sitten irtoa penniäkään ja kyllähän tuo vaimo suostui tähän, koska naimisiin mentiin muun kuin rahan takia! Ottakaa hyvät ihmiset avioehtoja! =)

kun ei olla naimisissa on lupa paneskella ketä sattuu huvittamaan.

...yhdessä ollaan oltu nyt 12 vuotta ja lapsia siunaantunu 3 tyttöstä. Mies tahtoisi mennä pienissä puitteissa naimisiin ja minä taas tahtoisin kunnon häät, mutta mitä se toisaalta sit muuttaisi kuin sen nimen, nyt ainakaan kun sovussa ja elossa ollaan...

ja lapsia siunaantunu kolme tyttöstä. Joskus on puheissa se ollu mut eipä ainakaan nyt ole näköpiirissä meidän häitä tulossa

miksi meidän kanttais nähdä se vaiva että mentäisiin naimisiin muuten kun yhteisen sukunimen takia (ja yleisen hyväksynnän).

vaan jos tuntuu siltä, että haluaisi olla aviopari. Jos sillä on jotain merkitystä. Mulle sillä ei ollut vuosiin, sitten tuli enemmän yhteisiä hankkeita (ajatus talosta ja lapsista) ja se alkoi tuntua paremmalta ajatukselta.

meille avioliitto merkitsee paljon enemmän kuin avoliitto. Avoliitto on vähän kuin pitäisi takaporttia salaa auki. Jos kerran rakastaa toista ja haluaa sitoutua häneen, niin miksi ei saman tien mene naimisiin? Meille naimisiinmeno oli tärkeä rituaali suhteessa: silloin lupasimme julkisesti rakastaa toisiamme myötä- ja vastamäessä.