Minkä ikäisinä valitsitte sukupuolenne ja suksuaalisen suuntautumisenne?
Nykyään ei saa mainostaa tyttöjen ja poikien leluja erikseen, koska lapsen pitää saada itse päättää, onko hän tyttö vai poika ja onko hetero vai homo.
Kysynkin siis, että kuinka vanhana te päätitte kumpaa sukupuolta olette ja kumpaan tunnette vetoa? Entä mitkä asiat vaikuttivat päätökseenne? Valitsisitteko nykyään samoin? Ennen kun kaikki oli heteronormatiivisempaa.
Kommentit (17)
En oo koskaan ajatellut että voisin olla poika. Oon suht naisellinen nainen ja aina tykännyt tyttöjen jutuista. Eli oon syntynyt sit kai oikeeseen sukupuoleen.
Ömm... Kai tiesit, ettei näitä asioita noin vaan päätetä? Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolivietti voivat kasvaa ja muuttua koko ihmisen iän. Onhan noita, jotka ovat ymmärtäneet olevansa homoja vasta eläkkeelle päästyään.
Onneksi ei ole tarvinnut valita se on tullut ihan vaan luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan ajatellut että voisin olla poika. Oon suht naisellinen nainen ja aina tykännyt tyttöjen jutuista. Eli oon syntynyt sit kai oikeeseen sukupuoleen.
Oletko miettinyt, voisiko asiat olla toisin, jos olisitkin peuttu lapsena siniseen ja saanut pikkuauton leluksi?
Olen pahoillani siitä, ettet pysty ymmärtämään, että homoseksuaaliksi synnytään.
Vastaavanlainen tilanne kuin sinulla, kun synnyit heikkoälyisenä etkä voinut asialle yhtään mitään.
Jos asiaa ei valita, niin miksi sitten perustelu sukupuolineutraalisuudelle on juurikin se, että lapsi saa itse valita???
Mä olen syntynyt uudelleen viime kuussa ja olen nyt 5 vuotias nainen. Voinko mä valita seksuaalisen suuntautmiseni nyt uudelleen?
Tarkoititko Ap kenties suksiaalista suuntautumista? En ole vielä valinnut, rossignol.
Triggeröidyt liikaa etkä näytä ymmärtävän tätä sukupuolineutraaliusjuttua vaikka se on älyttömän yksinkertainen.
Noita asioita ei vain PÄÄTETÄ, ne ovat sussa jo syntyessä. Jotkin harvat huomaavat jossain iässä olevansa kuitenkin erilaisia ja osa heistä voi yrittää kieltää itseään. Harvempi hyväksyy heti "outoutensa" koska yhteiskunta on sulle pienestä pitäen paukuttanut päähän että olet sitä ja tätä, jos olet normeista eriävä, et ansaitse elää, olet häväistys, nolo.
Kuka muka tahtoo yhtäkkiä päättää olevansa esimerkiksi homo ja tulla yhteiskunnan halveksimaksi ja haukutuksi koko elämäsi. Niin, ei kukaan.
No olen syntynyt naispuolisena, ja vaikka tykkäsinkin kovasti pienestä lähtien ns. poikienkin jutuista, olen aina identifioinut itseni tytöksi ja naiseksi. Seksuaalisen suuntautumiseni on pysynyt samana noin 10-vuotiaasta alkaen, kun sellaisia tunteita alkoi tulla. Ja olen saanut näissä asioissa aina valita, koskaan ei kotoa ole sanottu mistä saa tykätä ja mistä ei.
Siksi omalla tyttärellä on aina ns. sekä barbeja että brioja saatavilla, ja pidän lapsen leikkejä leikkeinä - en minään indikaattoreina siitä, tuleeko lapsesta nyt hetero vai homo vai cissukupuolinen vai transsukupuolinen. Jälkimmäisessä nyt on vähän muustakin kyse kuin lempileluista ja seksuaalista suuntautumista ei yleensä voi (tai ole edes tarvetta) määritellä kauhean varhain. Puhumattakaan siitä faktasta, että ihmisen seksuaalisuus on hyvin vivahteikasta ja voi muuttua rajustikin elämän aikana.
Sen sijaan ulkopuolelta (esim. mainonnan kautta) ei pitäisi antaa sellaista viestiä kellekään, että jalkoväli määrittelee ihmisen tai sukupuoli määrittää odotukset ihmistä kohtaan. Erityisesti pieniin lapsiin kohdistettuna siitä ei ole mitään hyötyä ja juuri pienelle lokeroon sopimattomalle osalle lapsista se voi olla haitallistakin.
Viime joulukuussa saimme tietää, että viisikymppisenä kanadalaismiehenä tunnettu henkilö onkin pikkutyttö. Tuskin hänkään valitsi sen. Hän vaan tajusi sen silloin.
Isän kiveksissä valitsin sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen. Ihan sillä perusteella, että täysin tyytyväinen olen koko ikäni ollut valintoihini.
Vierailija kirjoitti:
Viime joulukuussa saimme tietää, että viisikymppisenä kanadalaismiehenä tunnettu henkilö onkin pikkutyttö. Tuskin hänkään valitsi sen. Hän vaan tajusi sen silloin.
No toisaalta, onko sekään kauhean outoa? Itse en osaa mieltää Aira Samulinia liki yhdeksänkymppiseksi. Itselleni ja ilmeisesti monelle muullekin irl-henkilölle on outoa mieltää minut yli kolmekymppiseksi. Jos viisikymppinen mies tuntee olevansa pikkutyttö, mitä asialle pitäsi tehdä? Toki jos tilaan liittyy realiteettien kieltäminen (esim. fyysisen olemuksena suhteen), on syytä huolestua ja hakea ulkopuolista apua.
Sukupuoli-identiteetti on ollut minulle aina päivänselvä. Seksuaalista suuntautumista olen joutunut miettimään, sillä tulen hirveän paljon paremmin toimeen oman sukupuoleni kanssa, mutta olen tullut siihen tulokseen etten halua edes kokeilla seksiä naisen kanssa. Olen hetero vastoin tahtoani.
Kai mä oon jonkinlainen naispuolinen yksilö.
Seksuaalinen suuntautuminen selkeni sen jälkeen, kun olin eka seurustellu tytön kanssa ja vuosi sen jälkeen menin sänkyyn pojan kanssa.
Pojat tuntui jotenkin luontevammilta.
Mun vanhemmat ei ikinä painottanu mitään tyttöjuttuja, vaikka olihan mulla tietysti joitain barbeja. Pehmoleluilla tuli leikittyä enemmän ja ylipäänsä ulkoleikkejä kavereiden ja veljien kanssa. Mutta kaikki ylimääräiset prinsessamekot, meikkipäät, lasten bikinit, kengät, joissa oli vähänkään korkoa, meikkaaminen ylipäätään jne. oli kiellettyjä. Turhaa humpuukia.
Poikien juttuja arvostettiin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan ajatellut että voisin olla poika. Oon suht naisellinen nainen ja aina tykännyt tyttöjen jutuista. Eli oon syntynyt sit kai oikeeseen sukupuoleen.
Oletko miettinyt, voisiko asiat olla toisin, jos olisitkin peuttu lapsena siniseen ja saanut pikkuauton leluksi?
Minun lapsuudessani ( heti sodan jälkeen )lapset puettiin niihin väreihin, mitä löytyi vinteiltä vanhojen vaatteiden muodoissa ja väreissä. Niistä vaatteista äiti valmisti vaatteet ja kerronpa, etteivät olleet tytöillekään värikkäitä. Kouluun läksin ensimmäiselle luokalle musta takki päällä, mikä oli tehty jostain aikuisen vaatteesta. Ja lelujakaan ei ollut, sekään ei määrännyt sukupuolta.
Tytöt ( jalkovälin mukaan ) alkoivat äidin mukaan naisten töihin ja pojat ( myöskin jalkovälin mukaan ) alkoivat miesten töihin isän mallin mukaan. Oli aika yksinkertaista, ei juuri ollut aikaa miettiä sitä sukupuoli-identiteettiä, kun päivän töiden jälkeen kaatui väsyneenä sänkyyn :(
Seksuaalisen suuntautumisen jopa.