Haluaisitko työpaikallesi sosiaalivammaisen joka ei koskaan puhu sulle mitään?

Ihan Ok. Mieluummin puhumaton kuin sellainen, joka on aina suuna ja päänä.

Parempi vaan ettei puhuisi. 

Joo

Tosi paljon parempi kuin mun extrovertti työkaverit.

Mulla on, kun ei puhu suomea (eurooppalainen on) ja on muutenkin ujo. Ei onnistu, kun ei saa perusasioita hoidettua. Lisäksi on kamalan hermostunut, rauhaton. En jaksa enää. Avokonttori. 

Jos tekee työnsä, niin sellainenhan on ihan paras! Aikaa ei kulu säätämiseen ja pölöttämiseen.

Mä taidan olla tuollainen. Luoteeltani olen hyvin introvertti, puhun vain jos minulla on asiaa. Toki vastailen kohteliaasti jos minulle puhutaan :)

Paljon mieluummin sellaisia kuin näitä pentuja joille keskeisintä on kaveeraaminen ja kaikenlaiset ihmissuhdeväännöt. Nää usein aiheuttaa paljon ilmapiiriongelmia työpaikoilla, ei niinkään ne asiakeskeiset introvertit.

Aivan sama kunhan tekee työnsä ja ei estä mua tekemästä omia töitäni. Menen töihin tekemään töitä, en seurustelemaan. Aivan sama onko työkaveri kuuromykkä, introvertti, asperger vai ei kuhan tekee duuninsa

Onhan noita. Mukavempia kuin ne sosiaalivammaiset, jotka vatvovat jatkuvasti muiden olemista, olemattomuutta ja olemusta myrkyttäen lopulta koko työyhteisön ilmapiirin.

Missä tahansa mieluummin vaitelias ja fiksu, kuin karkea, suuna päänä hölöttävä dorka.

Kyllä kiitos, jos saisin sen vaihtaa nykyiseen työkaveriin joka ei sitten muuta teekään kuin juoruaa.

Miljoona kertaa ennemmin kuin sosiaalivammaisen joka mieluummin lätisee paskaa kuin tekee töitä saatana.

Vaikeneminen on kultaa. Ei vaan jaksa näitä selittäjiä, jotka aina äänessä.

No jos ei puhuisi minulle mitään eikä muillekkaan niin olisi ok. Jos puhuisi muille mutta ei minulle, niin pitäisin tyyppiä kiusaajana.

Ei kai siitä mitään haittaa olisi, jos sen kanssa en olisi missään tekemisissä. Jos tulisi meidän tiimiin niin mä varmaan jyräisin sen. :( Teen itse asiantuntijana päätökset enkä kyllä kauheasti mielipiteitä silloin kysele jos ei pysty itseään ilmaisemaan ja osallistumaan pallotteluun. 

Vaitelias ihminen, joka keskittyy huolellisesti töihinsä ja käyttäytyy työpaikalla asiallisesti, ei ole mikään sosiaalivammainen.

Jos sen ihmisen työnkuvaan ei kuuluisi puhuminen niin tuskin edes huomaisin. Olen isossa työpaikassa, jossa on tuhansia ihmisiä joiden kanssa en ole koskaan puhunut.

Työssäni pitää olla sosiaalinen mutta ne hyperaktiiviset työkaverit jotka haluavat olla vähintään bestiksiä myös vapaa-ajalla, ovat... hirveitä. Juu-u, olen alalla jossa tehdään töitä ihmisten kanssa mutta en silti halua työkavereiden kanssa torstaisin sulkapalloon, perjantaisin baanalle, sunnuntaisin krapulagolfiin, maanantaisin sählyyn jne. On kiva tulla hyvin toimeen niin työkavereiden kuin asiakkaidenkin kanssa, mutta minulle pääasia on se että työt sujuu ja asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

No jos ei puhuisi minulle mitään eikä muillekkaan niin olisi ok. Jos puhuisi muille mutta ei minulle, niin pitäisin tyyppiä kiusaajana.

Ja mulla siis on yksi tälläinen miespuolinen työkaveri. Kamalan vaikeata kysyä mitään, kun tyyppi katsoo vain vihamielisesti ohi. Moni työasia jää hoitamatta, kun tämä mies ei vastaa edes sähköpostiin. Koen asian ihan oikeasti tahallisena kiusaamisena.