Huonot välit serkkuihin harmittavat :-(

Tapaan vain yhtä serkkuani säännöllisesti (noin kerran kuukaudessa) niin, että puhumme keskenämme. Silloinkin törmäämme sattumalta toisiimme kadulla ja hän on lähes aina humalassa. Muita serkkujani en ole tavannut pitkään aikaan, osaa en melkein kahteenkymmeneen vuoteen, koska heitä ei vain kiinnosta tavata minua, koska olen heitä kaikkia lähes 20 vuotta nuorempi ja vaikka olen itse jo yli 30v vaimo ja neljän lapsen äiti, niin serkkujeni silmissä he itse ovat aikuisia ja minä pysyn koko ajan tuskin kapaloista eroon päässeenä pikkupentuna, joka hyvä jos osaa kävellä ja puhua kunnolla. Monet serkkujeni lapsetkaan eivät tunne minua, koska eivät ole koskaan nähneet minua tai kuulleetkaan minusta ja minäkin olen nähnyt heidät vain valokuvasta joten he eivät edes tunnistaisi minua jos tulisin kadulla vastaan. En kestä enää tätä sukulaisten taholta tapahtuvaa ikäsyrjintää joka kohdistuu minuun vain siksi, että olen syntynyt heitä niin paljon myöhemmin ja sen vuoksi minua ei esim. koskaan kutsuta mihinkään sukujuhliin. Niin ja tiedän, että se johtuu nimenomaan siitä, että olen esim. serkkujeni ja heidän perheenjäsentensä mielestä pelkkä vaipat jalassa ja tutti suussa konttaava pikkuvauva, kun he itse ovat niin aikuista että minua ihan oksettaa.