Kun sinulla on ollut paha väsymys/masennuskausi, millaiset asiat olivat sinulle raskaita tai ylivoimaisia?

Lasten kanssa leikkiminen. Lasten metelöinnin kuunteleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa katella kun jotkut pariskunnat ostaa kaupasta jotain helvetin tortillatarpeita.

ja lasagnelevyt kaupan hyllyssä muistuttavat minua nuoruudesta ja ajasta kun vielä jaksoin tehdä jotain...

Kodin askareista saan tehtyä välttämättömät.

Töissä kaikki voimat menee siihen että saa niinikään välttämättömät työt tehtyä. Mihinkään sosiaalisuuteen tai työkavereiden/työtapojen idiotismien sietämiseen ei voimat riitä eli pinna kireellä koko ajan.

Puheluihin ja viesteihin vastaaminen, ystävien asioista kiinnostuminen, hiusten peseminen ja vaatteiden vaihto.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ikinä niin pahaksi mennyt että koko päivän olisi maannut sängyssä.

Mulla on mennyt. Tämän vuoden puolella on ollut useita viikonloppuja, jotka vain nukun. Viime viikonloppuna nousin lauantaina neljältä iltapäivällä ja sunnuntaina iltakuudelta.

En tiedä, että onko tämä masennusta, ahdistusta vaiko pakoa yksinäisyydestä. Esimerkiksi tänä viikonloppuna luokseni tulee sunnuntaina vieras, joka viipyy tiistaihin, joten tiedän siivoavani huomenna ja käyväni myös kaupassa.

Välillä suren, että elämä vain valuu ohi. Töissä on ollut epävarmuutta ja joskus mietin asioita yökaudet.

Olen töissä näkymätön ihminen, jonka mielipiteitä ignoorataan ja minulle sysätään tehtäviä, jotka ovat aika epäkiitollisia. Esimieheni kanssa olen puhunut työnkuvastani useasti, vaikka vasta reilun vuoden olen ollut kyseisessä työpaikassa. Muutosta ei ole tapahtunut, mutta sen sijaan hän antoi minulle huonon arvion työssä suoriutumisesta.

Mikäli olisin tiennyt tämän työpaikan todellisuuden, en todellakaan olisi irtisanoutunut aiemmasta, jossa sain esimiehiltäni hyvää palautetta, yhteistyö kollegoiden kanssa oli vastavuoroista ja työnkuvanikin mielenkiintoisempi. Haen parhaillaan uutta työtä, sillä nykyisessä työpaikassani oikeastaan mikään ei ole ollut niin kuin työhaastattelussa puhuttiin.

sanomalehden lukeminen. Vaikka se ei ole pakollista, harmittaa tosi paljon kun en jaksa lukea sitä.

24 vielä jatkaa. Oikeast taidan olla pohjalla nykyisen työpaikkani vuoksi. En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, että tilanne muuttuisi paremmaksi.

Kuluneella viikolka yksi kollega kävi huutamaan minulle palaverissa. Kyseessä on projekti, jossa tällä kollegalla on ilmeisesti paljon paineita. Taannoin hän totesi, että "ethän ole suunnitellut lähiajalle lomia". Muut kyllä olivat hiihtoloman tienoilla lomilla, mutta itse en ole pitänyt lomaa vielä.

Toinen kollega taas lähti tänään töistä jo kahden maissa iltapäivällä. Lähtiessään hän nakitti minulle omia töitään. Sanoin, että teen ne, mikäli omilta töiltäni ehdin, mutta aion lähteä töistä tiettyyn aikaan. Tähän tämä kollegani ilkeili, että "xx ei ole iloinen, mikäli nämä on maanantaina tekemättä". Tähän totesin, että voin itsekin mielelläni jakaa hänelle omia töitäni.

Kummallista kyllä, minulla on sellaista osaamista, jota muilla ei ole. Siitä huolimatta en ole nykyisellä työpaikallani arvostettu.

Nämä ilkeilevät kollegani ovat viisikymppisiä miehiä. Esimieheni on nelikymppinen nainen, jota näen kerran viikossa vilaukselta ja mitään tukea en saa häneltä. Vuoden aikana olen saanut positiivista palautetta, joka on tullut liiketoiminnan puolelta työskenteleviltä, mutta päätellen huonosta työssäsuoriutumisen arviostani tämä hyvä palaute ei kulkeudu esimiehelleni asti.

Olen nelikymppinen nainen ja tunnen itseni tuossa työyhteisössä täysin ulkopuoliseksi. Olo on kuin takavuosien koulukiusatulla.

Kuvaavaa on, että vaikka yhteisissä "virkistystilaisuudessa" nämä kaksi mainitsemaani miespuolista kollegaa menivät mieluummin ihan toisaalle istumaan, kun itse olin joukon ensimmäisenä mennyt ensimmäisenä pöytään. Toisessa vastaavassa "virkistystilaisuudessa" tämä kaksikko ilkeili, kun teimme yhdessä ruokaa. Kuulemma toisen 11-vuotias tytär ei olisi voinut koskeakaan siihen ruokaan, jota olin valmistanut. Onneksi se edes joillekin maistui, sillä muutama muu kollega pyysi jopa reseptiä.

Kiitos, että sain avautua. Yritän olla menettämättä itsekunnioitustani ja toivon saavani uuden työpaikan mahdollisimman pian.

Joskus kun tosi pahana oli niin ei tajunnut edes suihkussa käydä ennenkun alko haisemaan mieheltä, pari viikkoa tais olla pisin aika, hyi hitto. Tuntui turhalta kun ei tarvinnut lähteä kotoota mihinkään.

Syöminen, pelkästään itselleen on jotenkin surullista ja turhaa kokata. Aina oli tarkotus tehdä edes salaattia tai keittää nuudeleita mutta riittikin puolikas purkki tonnikalaa ja näkkäri.

Pyykit kasaantuu tai käyttää samoja vaatteita viikon putkeen. Tiskiä tarvis pestä kerran viikkoon, kahvikuppi per päivä ja pari haarukkaa.

Jos joku kysyy mielipidettä johonkin asiaan niin vastaus pahimmassa masiksessa on aina " en tiedä", ei jaksa ajatella eikä usko sillä olevan mitään merkitystäkään loppujen lopuksi. Ylipäätään pitempi puhuminen toisen ihmisen kanssa.

Viikonloput ja muut ajat milloin normaaliset ihmiset pitää hauskaa. Silloin tekee tiukkaa pysyä pois junan alta. Arkena on helpompaa, kun on töitä (jep mulla masennus oireilee näin)

Rauhoittuminen oli vaikeaa. Oli vaikeaa olla itkemättä julkisilla paikoilla. Rauhallinen uni oli mahdotonta. Ihmisiä oli vaikea kohdata. Tekemättömiin töihin oli vaikea tarttua, piti pakottautua. 

Mulle suurin osa näistä asioista on vaikeita, vaikka en mielestäni ole masentunut.

Ovesta ulos lähteminen, kaikki ihmisten kanssa asiointi (etenkin virastot/pankit/lääkärit yms.), tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta 95% ajasta että pystyisin kohtaamaan ihmisiä, en kestä kohdata sukulaisiakaan koska hävettää liikaa olla tällanen rupsahtanut vätys.

Monella suihkussakäynti on niitä asioita joita ei jaksa tehdä, mutta mulla se on niitä harvoja asioita joista oikeesti nautin, ihana käydä likoomassa ja puhdistumassa kuumassa suihkussa, ja sit laittaa vielä puhtaat vaatteet päälle ja sohvalle/sänkyyn röhnöttämään, päivän kohokohta <3

Siivous. Saan tavarat paikalleen eikä koti pääse ikinä lääväksi, mutta imurointi ja luutuaminen ja kaikki muu mikä vaatii muutakin, kuin että käytön jälkeen tavara paikalleen tai astia koneeseen on liian vaativaa. Jos ei tarvi lähteä mihinkään en jaksa pukea vaan olen aamutakissa ja pyjamassa aamusta iltaan. Suihkuun saan sentään itseni ja hampaat pestyä päivittäin, vaikka vaikeaa onkin, mutta menee kun kerran siellä kylppärissä jo on muutenkin. Lähinnä vain lojun sohvalla ja katson telkkaria tai nukun jos ei ole töihin menoa ja työpäivinä töiden jälkeen kaadun sänkyyn ja nukun välillä 17-07.