Jos ihminen ei jaksa vääntäytyä katsomaan vauvaa.
Niin miksi häntä tarvitsisi vaivata myöhemminkään?
Eikö ole ainoastaan hyvä, ettei lapsi kiinny ihmiseen, joka ei välttämättä hänen elämässään aio pysyä?
Miksi tuo ihminen on sitten vinkunut jälkikäteen asiasta?
Mikä tuuliviirisyndrooma tuollaista ihmistä vaivaa.
Kommentit (29)
Anoppi oli heti ensimmäisten joukossa ovella.
a.p
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli heti ensimmäisten joukossa ovella.
a.p
Leikitäänkö vielä arvausleikkiä vai kerrotko kenestä puhut?
Panopokaalisi kiinnostaa tuskin muita kuin sinua.
Tämä. Minua ei kiinnosta muiden vauvat ja niiden hoitaminen. Itselläni ei ole lapsia. Olen aina ollut samaa mieltä ja silti aina loukkaannutaan ja pyydetään uudestaan lapsenvahdiksi. En ole tuuliviiri, joten miksei asia mene perille?
En osaa vastata tuohon sun ongelmaasi ap, mutta kyllä ihmettelen.
Ei muakaan sun vauva kiinnosta ap.
En kysynyt, kiinnostaako. (Arvasin kyllä, että tämä menee tähän.)
Vaan, että eikö se sitten ole vin vin tilanne, että hän ei kuulu enää elämäämme, kun näin itse halusi?
Eli mistä katkeruus? Vai onko sitä..
a.p
Vaikutat katkeralta kommentissa 8.
Ehkä oletkin.
Ja mä ajattelen asiaa ihan vain lapsen näkökulmasta.
a.p
Ap:n aloitus on kirjoitettu hormonihuuruissa. Rauhoitu nyt, hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
En kysynyt, kiinnostaako. (Arvasin kyllä, että tämä menee tähän.)
Vaan, että eikö se sitten ole vin vin tilanne, että hän ei kuulu enää elämäämme, kun näin itse halusi?
Eli mistä katkeruus? Vai onko sitä..
a.p
Vaikea tietää kun ei tiedä kenestä puhut. Ilmeisesti vauvan isästä. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, pakottaa et voi. Toisaalta et myöskään voi päättää, että hän ei koskaan saa kuulua lapsen elämään, sillä hänellä on edelleen isän oikeudet, mikäli tunnustaa lapsen. Sekin teillä on siis vielä edessä. Onnittelut "onnistuneesta" parinvalinnasta!
v
Vierailija kirjoitti:
Ja mä ajattelen asiaa ihan vain lapsen näkökulmasta.
a.p
Vauva ei ymmärrä, kuka käy kylässä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat katkeralta kommentissa 8.
Ehkä oletkin.
Olen katkera vain siitä, että hän haukkuu minua seläntakana, vaikka hän ei itse halunnut olla tekemisissä.
Antaisi olla jo.
a.p
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi häntä tarvitsisi vaivata myöhemminkään?
Eikö ole ainoastaan hyvä, ettei lapsi kiinny ihmiseen, joka ei välttämättä hänen elämässään aio pysyä?
Miksi tuo ihminen on sitten vinkunut jälkikäteen asiasta?
Mikä tuuliviirisyndrooma tuollaista ihmistä vaivaa.
Mikä on odotusarvo sille, että lapsi kiintyisi tähän ihmiseen? Eihän lapsen äitikään selvästikään pidä tästä ihmisestä ja todennäköisesti puhuu hänestä kotonakin siihen sävyyn, että lapsikin ymmärtää, että vikaa on ja runsaasti.
Vauvasi on tylsä, mutta lapsesi saattaa esimerkiksi teininä olla oikein mukava ja tuntemisen arvoinen.
En erityisemmin välitä sairaalaympäristöstä ja olen vain harvoin käynyt katsomassa siellä vauvoja.
Onko nyt niin, ettei halua tulla kotiinkaan? Siihen voi olla monenlaisia syitä. Jos on itse vastentahtoaan lapseton, voi kokea surua nähdessään vauvan läheisellä. Voi kokea myös ns. kiellettyjä tunteita: kateutta, alemmuutta ym.
Eli jos et nyt yhtään valota enempää, niin selityksiä on satoja. Voihan yksinkertaisesti olla, että ei vain halua olla teidän kanssanne tekemisissä ylipäänsä ollenkaan ja nyt on hyvä hetki vetäytyä.
Vierailija kirjoitti:
v
Vierailija kirjoitti:
Ja mä ajattelen asiaa ihan vain lapsen näkökulmasta.
a.pVauva ei ymmärrä, kuka käy kylässä. :)
Näkee valokuvista ja tuo ihminen olisi voinut olla osa muistoja meidän kertomassamme, sekä hänen kertomuksissaan.
Sekä myös vauvakirjassa.
Onhan sillä väliä, onko ihminen läsnä vai ei.
a.p
Vierailija kirjoitti:
Vauvasi on tylsä, mutta lapsesi saattaa esimerkiksi teininä olla oikein mukava ja tuntemisen arvoinen.
Hän ei ole hyvä roolimalli teini-ikäiselle.
Hän valitsi olla olematta lapsemme elämässä, eikä hän siihen näinollen ole enää tervetullut.
Vain anteeksipyyntö voisi auttaa, mutta siihen hän on liian ylpeä..
a.p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat katkeralta kommentissa 8.
Ehkä oletkin.Olen katkera vain siitä, että hän haukkuu minua seläntakana, vaikka hän ei itse halunnut olla tekemisissä.
Antaisi olla jo.
a.p
No paljastit sitten vihdoin päätekijänkin.
Hyvä niin, sillä katkeruus poistuu juuri asioita tuulettemalla.
Ehkä aika antaa uusia vastauksia teille.
Riippuu kenestä puhut. Eikö työkaverisi tullut katsomaan vauvaa vai eikö lapsen isää kiinnosta vauva?