Nyt taidan tietää miltä tuntuu olla ei-herkkä

Otin eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa rauhoittavan pillerin. Aamulla heräsin normaalisti, ehkä pieni tokkura oli päällä, mutta ei mitään suurta. Lääke vaikutti vielä seuraavana päivänä jollain tavalla, sillä ulkona ollessani huomasin etteivät ihmisten katseet herättäneet minussa mitään tunteita. Päätin testata uutta olotilaani ja menin suureen kauppakeskukseen, jossa yleensä viihdyn maksimissaan vartin verran, koska he hälinä, vilinä, musiikki ja kaiuttimista tulevat mainokset alkavat häiritä melko nopeasti.

Olin varmaan puolitoista tuntia siellä pyöriskelemässä, enkä huomannut olevani lainkaan uupunut tai häiriintynyt ympäristöstä. Kuulin ja näin samat asiat kuin yleensäkin, mutta mitkään ärsykkeet eivät häirinneet minua lainkaan ja olo oli paljon tyynempi. Asiakaspalvelutilanteissa olin paljon rohkeampi. Kaikki tuntui siis olevan paljon helpompaa ja olo oli miellyttävän rauhallinen, vaikken erityisen iloinenkaan ollut tuona päivänä. Seuraavana päivänä menin ihan sattumalta samaan kauppakeskukseen ja kokemus oli aivan erilainen. Nyt tuntui että kaikkialla on liikaa ihmisiä ja ääniä, eikä mennyt kauaa kun halusin jo pois.

Positiivista tässä herkkänä olemisessa on se, että vieraidenkin ihmisten pienet hymyt saattavat lämmittää mieltä pitkänkin aikaa. Miellyttävä kaupan myyjä jää yleensä hyvin muistiin ja vastaan kävelevissä ihmisissäkin on usein aina jotain mielenkiintoista. Ilman tuota herkkyyttä kuljin ikään kuin laput silmillä, mikä oli ehkä helpompaa, mutta pienet - vähemmän herkille täysin mitättömät asiat - asiat menettivät merkityksensä. Herkkänä ollessani osaan helposti sanoa onko joku ihminen kyllästynyt, ylpeä ulkonäöstään, hermostunut tai hämmenynyt ja osaisin nimetä aika tarkkaan nuo tunnetilat jos sitä minulta pyydettäisiin. Tuona vähemmän herkkänä päivänä en olisi jaksanut edes kiinnittää tuommoisiin asioihin huomiota.