Ja mitähän seuraavaksi? Kun elämä heittää kuraa isolla kauhalla :(
Mistähän tän avautumisen aloittaisi? (onko muuten säälittävää, ettei kehtaa ystäville avautua?) Tässä on nyt samaan aikaan liikaa asioita päällä ja rinta pakahtuu ahdistuksesta - hyvä että henki enää kulkee. Vuoden aikana siis :
Työpaikan menetys
Kodin menetys (pakko myydä, kun ei ollut työttömänä varaa pitää)
Vakava sairastuminen
Puolison uskottomuus (josta yrittänyt päästä yli)
Lasten oireilu (oltu lastensuojelun selvityksessäkin)
Oma itsemurha yritys
Rahahuolet (työkkäri ei riitä, mistään ei saa tukea, kun sai voittoa kodin myynnistä, sekin pääoma kohta syöty)
Minuun kohdistuva oikeusjuttu tulossa
Lisäksi nyt
Puoliso haluaa erota, meinaa lähteä perjantaina
Asunnon ostajat haluavat nyt riidellä
Oon hakenut töitä ja taas selvisi, että en saanut tätäkään paikkaa (kymmeniä hakemuksia, 2 haastattelukutsua, kaikkiin tyyliin yli 100 hakijaa)
Kamalinta on, etten osaa enää edes itkeä. Tuntuu kuin olisi kuumetta ja joka paikkaa särkee...
Mä en oikeastaan enää tiedä, miten eteenpäin?
Kommentit (36)
No huh. Olen sanaton. Et ole itse tehnyt mitään väärää joten oman terveyden ja lasten vuoksi: kyllä kehtaat kertoa ystäville!!! Tai hanki muuta apua, eikö lastensuojelusta saa äidille tukea? Neuvolasta? Seurakunnalta? Yksityiseltä?
Voimia!!!
Soitat huomenna aamulla terveyskeskukseen ja selität asian. Itsariyritys ja tuo kaikki muu, pitää päästä lääkäriin ja saada apua ja tukea!
Kuulostaa, että olet kokenut kovia. Ei ihme, että ahdistaa... huh... En osaa sanoa kuin että yksi kaunis päivä olet taas töissä ja voit asua ihanassa kodissa. Lapset ovat vahvoja ja selviävät.
Mutta nyt, yritä purkaa pahaa oloa johonkin, mielellään luotettavan ihmisen kanssa. Älä jää yksin. Muista antaa itsellesi hyvää ja tehdä jotain kivaa myös.
Älä sitä itsemurhaa ainakaan tee. Jo isän lähteminen on lapsille kova paikka. :( Varmasti ihan kamala tilanne, mutta älä luovuta. Etene nyt pienen askelin, asia kerrallaan. Jos mies on lähdössä, anna mennä. Sattuu, mutta ainakaan sinun ei tarvitse enää miettiä milloin hän seuraavana kerran pettää sinua. Toivottavasti myyminen järjestyy, nyt ei auta kuin muuttaa lasten kanssa pienenpään asuntoon, vaikka kerros-tai rivitaloon. Kun olet siihen asti päässyt, lupaan että helpottaa jo hieman.
Itseasiassa ei olla lasun asiakkaita, kun eivät katsoneet asiakkuutta tarpeelliseksi.
Yritän tässä ajatella jotain positiivista : on vielä hetken varaa maksaa vuokraa, lapset on terveitä...
Tukiverkosto on vähän heikohko. Yritän olla ajattelematta itsemurhaa, kun lapset eivät kestäisi sitä - en vaan oikein tiedä miten jaksaa, kun edessä päin näkyy vaan pimeyttä ja pahaa.
En nyt kuitenkaan tee itselleni mitään, mutta olisi kiva, jos olo olisi helpompi.
Ihan hirveä tilanne sinulla. En oikein osaa auttaakaan. Pelkään myös että itsellä edessä sama polku..
Se menee ohi. Uusia asuntoja saa ostettua ja varmaan työpaikkakin löytyy joku päivä kun annat periksi. Eipä miehenkään lähtemiseen maailma kaadu jos viimeaikoina elämä on ollut jatkuvaa tappelua. Kai ne asiat ostajienkin kanssa jotenkin lutviutuu. Ostajakin on voinut tehdä virheen.
Jos olet varaton, niin ilmaista oikeusapua voi saada oikeusaputoimistosta.
Älä nyt itsaria ainakaan yritä. Vammaudut vielä pahasti tai päädyt kasvikseksi. Suomessakin on sairaaloissa elossa tyyppejä, jotka ovat saaneet aivovaurion tai esim. ampuneet itseään kasvoihin mutta jääneet henkiin. Varmaan on tyyppejä kaduttanut myöhemmin (ainakin niitä, joilla pää vielä pelaa). Kiva istua sairaalassa lopun ikäänsä kun puolet kasvoista puuttuu ja henki ei lähtenyt...
Noilla itsariyrityksillä aiheutat itsellesi vain harmia ja joskus se päivä vielä paistaa sinne risukasaankin.
Nyt sentään alkoivat kyyneleet virrata, kun sain asioita ulos ja tuntuu hyvältä, kun edes joku suhtautuu empaattisesti.
Ap
Kun ahdistaa, soita mielenterveysswuran kriisipuhelimeen. Pääset puhumaan anonyymina. Ne myös auttaa eteenpäin ja kertoo vaihtoehdoista.
Ei ole häpeä myöntää että voimat ei riitä. Jo yksikin mainitsemiatasi asioista voisi kaataa jonkun toisen arjen. Sinähän olet vahva, olet tänne asti pärjännyt! Nyt apua nopeasti, lääkäri, keskusteluapu, taloudellinen apu. Seurakunnan diakoni kannattaa myös tavata. Ei tuputa uskoa, vaan auttaa hädänalaisia.
Voi sua.Aattele, että tämä on koettelwmusten jakso ja kaikki muuttuu paremmaksi.Toivottavasti saat ymmärtävää tukea jostakin.
Soita huomenna moneen paikkaan ja hae apua. Kerro ystäville, he auttaa ja tukee!!
Rukoile Jumalaa. Hän on pelastanut paljon pahemmassakin jamassa olleita.
Eipä tuosta enää paljoa enempää pohjalle voi päästä, joten suunta on tuon jälkeen vain ylöspäin jos et vammauta itseäsi itsariyrityksellä, hanki alkoholiongelmaa tai ryhdy narkiksi.
Missäpäin Suomea asut josko tälltä joky vois auttaa.
Anna miehen mennä. Et häntä tartte. Isälle laajat tapaamiset lasten kanssA niin saat omaa aikaa. Ja voimia selvittää elämäsi.
Millä alalla olet töissä? Voisutko opiskella tms. Etsiä jotain ihan muuta työtä. Kaikki ylimääräiset menot pois.
Ap, tee lapsistasi lastensuojeluilmoitus. Laatensuojelun kautta asiat alkaa usein etenemään nopeiten, ja vaikka asiakkuutta ei nyt ole, voitte sen saada jos teet ilmoituksen.
Lapset tarvitsevat apua ja sinä tarvitset apua. Älä tee itsellesi mitään, lapsesi tarvitsevat sinua!
Missä päin Suomea asut?
Hei ap, älä mieti sitä kehtaamista. Nyt on pitkittynyt taantuma, moni osaava koulutettukin ihminen on menettänyt työpaikkansa. Ja sitä myötä on tullut taloudellisia vaikeuksia (kodin pakkomyynti). Valitettavasti kodin myynti on tällä hetkellä myös taloudellinen ja oikeudellinen riski, sillä lähes kaikki taloihin liittyvä nähdään nyt riitautettavana rakennusvirheenä. (Bisnestä sekin monelle yrittäjälle). Ette ole ainoita.
Näissä tilanteissa myös parisuhde kärsii ja päättyy. Rahahuolet vaikuttavat aina
Kaikesta tästä voi kuitenkin selvitä, kunhan ei jää kiinni siihen häpeään. Moni menetti 90-luvulla kodit, avioliitot ja luottotiedot. Niistäkin on selvitty (kunhan ei mukaan tule alkoholi).
Rutistus sinne. Sinulla on lapsesi. Pidä itsestäsi huolta.
En ole siis enää ylittämässä itsaria, olen jo vaurioittanut lapsiani tarpeeksi sillä aiheella.
Tänään pakotin itseni leipomaan lapsille sämpylöitä, kun tulivat koulusta. Heidän takiaan jaksan - toivoisin vaan jotain valon pilkahdusta elämääni, pienikin onnenpotku välissä auttaisi tarpomaan.
Ap
Kerro heti lasulle itsemurhayrityksestäsi!
Hyvällä tuurilla lapset pääsevät turvalliseen paikkaan. Ei ole rakkautta roikkua kiinni lapsissa, kun et heistä osaa huolehtia.
Onpa rankka tilanne. Olette lastensuojelun asiakkaita, onko jotain muita hoitotahoja mihin teillä on kontakteja?
Tarvitsisit ehdottomasti nyt tukea noiden asioiden hoitamiseen ja omaan jaksamiseen. Onko tukiverkkoa?