Narsisti, rajatila, läheisriippuvainen?

Olen seurustellut vasta reilut 3kk erään miehen kanssa. Viimeisten viikkojen aikana olen huomannut, että hänellä on joitain ikäviä taipumuksia tai outoja piirteitä.

Tässä muutama esimerkki:
- Tuntuu että miehellä on taipumus kontrolloida ja hän jollain tasolla kuvittelee että hänellä on oikeus kontrolloida toista. Ostin arvokkaan käsilaukun. Ennen hankintaa mies sanoi viikkoja että pitäisi odottaa laukun hankintaa vielä, kun se on kallis. Totesi myös että joku muu saman valmistajan laukku olisi paremman näköinen kuin valitsemani laukku. Ostamisen jälkeen jatkoi laukun hinnasta kuittailua, johon totesin napakasti että hänelle ei todella kuulu mihin minä käytän tienaamani rahat (emme edes asu yhessä). Tuli siis olo, että hän yritti paitsi määrätä ostanko laukkua, myös sen milloin sen ostan ja millaisen laukun. Tässä kohtaa mies suuttui minulle, kun suoraan asiasta sanoin ja yritin näyttää missä menevät minun rajani. Hän huusi että "tarvitseeko sun alkaa vääntämään tästä asiasta"
- Mies sanoo suoraan ettei luota minuun ja jos olen myöhässä tapaamisesta, hän saattaa puoliksi leikillään sanoa että "luulin jo että lähdit toisen miehen matkaan". En ole antanut aihetta epäluuloisuuteen, tosin miehen entinen pitkäaikainen naisystävä häntä kuulemma petti. Joka tapauksessa aiheeton epäileminen ja miehen epävarmuus on alkaneet ärsyttää.
- Hän on hyvin tarvitseva. Erityisesti hän kaipaa päivittäin kuuntelijaa, ymmärtäjää, terapiatätiä ja hellyydenantajaa. Hänen kanssaan ajan viettäminen tuntuu joskus aikaa vievältä ja ajoittain myös kuormittavalta, aivan kuin pienen vauvan seura.
- Hänellä on taipumusta alakuloisuuteen ja hänellä tuntuu olevan jonkin verran tyhjyyttä sisällä. Minun seurassani hän saa piristystä ja joskus tuntuu että hän käyttää minua tällä tavoin hyväkseen.
- Mies ei ole päässyt entisestään yli. Suhteen alussa jallitti mua kovasti ja halusi olla kanssani kaiken aikaa, suhteen alkaessa sitten paljastui tämä tosiseikka. On sen myöntänyt suoraankin mutta sanoo suhteen olevan ohi ja haluaa olla vain kanssani. Tuntuu silti väärältä, että miehen piti saada uusi naisystävä ennen kuin on itse siinä pisteessä että voi antaa suhteelle mitä se vaatii. Ehkä mies ei osaa olla yksin tai ei halua olla yksin.

Voisiko miehen käytös olla seurausta vaikeasta elämänvaiheesta, ja mennä ajan kanssa itsekseen ohi, kun/jos suhteemme vakiintuu? Vai voisiko ylläolevat esimerkit viitata jonkinlaiseen persoonallisuushäiriöön, kuten narsismiin, rajatilapersoonallisuuteen tai jonkinlaiseen läheisriippuvuuteen? Vai mikä tässä nyt kiikastaa?