En oppinut ammattikorkeakoulussa juuri mitään, muilla sama tunne?

Itse valmistuin 94 keskelle lamaa Yo-merkonomiksi... Tehtaaseen töihin, koulutus valui hukkaan. 97 pääsin toimistosihteerin tehtäviin, 2002 valmistuin tradenomiksi. Työelämä on mua opettanut kaikki nämä vuodet... Nyt opiskelen yamk-tutkintoa ja silti koen että paras opettaja on ollut työelämä.

Minulle taas jäi ihan sama olo, en tiennyt valmistumisen jälkeen alasta sen enempää, kuin ennen valmistumista. Harjoittelutkin tein ajatuksella, että saan ne pois alta. Panostin kouluun jälkeenpäin ajateltuna tosi vähän, mutta siitä huolimatta kurssisuorituksina komeili rivi nelosia ja vitosia. Opolta sain kehuja, kun käytiin välillä keskusteluja opinnoista. Jos arviointi olisi ollut realistisempaa, niin se olisi herätellyt panostamaan enemmän (tai vahtamaan alaa aikaisemmin). Mitään ei oikeastaan vaadittu. Nyt opiskelen toista alaa, joka tuntuu itselle ominaisemmalta, mutta olisi silti ollut ihan mukavaa, jos edellisissä opinnoissa olisi saavuttanut jotakin referenssiä omasta osaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae maisteriksi tai kandiksi yliopistoon.

Heh, maisterihakuun vaan paperit 2:n keskiarvolla. Ja tuskin ap ei-ensikertalaisena mahtuu kandikiintiöönkään, jos motivaatio ja oppimistulokset tuota luokkaa.

Nykyinen tilanne voi motivoida pääsykokeisiin lukuun.

Selvästikään ap:lla ei ole kykyjä tai viitsimistä yliopiston vaatimuksien verran. Mikään ei tietty estä yrittämästä, mutta jos opiskelu ei kiinnosta, niin vaikeaa tulee olemaan.

Sun pitää myydä itseäsi. Haastattelussa tuollaisessa tilanteessa pitää sanoa, että juu mutta minuapas kehuttiin nopeakdi oppijaksi ja motivoituneeksi tälle alalle. Ja nyt olen todella kiinnostunut tästä teidän avoimesta paikasta. Ette takuulla pety, jos palkkaatte minut.

Itse olet hukannut aikaa koulussa, tietoa on kyllä ollut tyrkyllä. Minäkin olen lukenut amkssa inssiksi. Sain vakityön hieman ennen valmistumistani, juu-u, harjoittelupaikastani. Käytän oppimiani tietoja jokapäiväisessä työssäni, toki ne jalostuvat ja syventyvät työn myötä. Mutta ilman pohjatietojani en pärjäisi. Nyt luen yamkia ihan omasta mielenkiinnosta ja toiveesta edetä urallani.

Niin no lueppa tuo aloitukseksi niin tiedät syyn. Itse olen nyt viimeisen vuoden AMK-opiskelija. Pidin lukion jälkeen muutaman välivuoden ennen kuin aloitin opiskelut ja olinkin siis jo vähän vanhempi kuin usea luokkalaiseni kun opinnot alkoi. Monet kaverit veteli kurssit just ripaa hipoen läpi evvk-asenteella kaikesta aina valittaen. Itse olen panostanut todella paljon ja kursseista on arvosanat nelosta ja pari vitosta. Harjoittelussa olin kivassa, isossa yrityksessä johon hain todella paljon vaivaa näkien ja siten sisään päästen. Nyt teen lopputyötä yritykselle josta aukenee työpaikka valmistuttuani. Täytty panostaa jos haluaa tulosta. AMK valmentaa kyllä työelämään todella hyvin jos vain itse jaksaa tehdä duunia ja ottaa mahdollisuudet jotka annetaan.

Monella tekniikan alalla tilanne on se, että opiskellaan perse ruvella jotain teoriaa ja sitten työpaikassa hommat tehdään tietenkin automatisoidusti jollakin softalla. Eihän noilla koulujen tavoilla voi mitään tehdä kun ne ovat liian aikaavieviä. Osaat siis sitä teoriaa sen oman motivaatiosi verran, mutta vaikka olisit vitosen huippumotivoitunut oppilas olisit yhtä hyödytön ensimmäisessä työpaikassa. Hyvällä tuurilla toki firmassa voi olla samat softat käytössä kuin koulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää myydä itseäsi. Haastattelussa tuollaisessa tilanteessa pitää sanoa, että juu mutta minuapas kehuttiin nopeakdi oppijaksi ja motivoituneeksi tälle alalle. Ja nyt olen todella kiinnostunut tästä teidän avoimesta paikasta. Ette takuulla pety, jos palkkaatte minut.

Sinänsä samaa mieltä, että kun kerran haastatteluihin pääset, ei tilanne ole toivoton. Paperit on siis kunnossa työnantajan silmissä, mutta esiintymistä pitää petrata.

Mulla on ihan ok paperit, opinkin paljon, joskin töissäkin tullut paljon uutta. Olen amistasolla töissä. Olen ikäni ollut alisuoriutuja työelämän suhteen. Monesti menee niin, että neuvon muita, jotka sitten ottavat kunnian. Olen vain liian arka yrittämään tarpeeksi. Toisaalta, eipä ole alaisia ja vastuu on muilla. 

Vierailija kirjoitti:

Niin no lueppa tuo aloitukseksi niin tiedät syyn. Itse olen nyt viimeisen vuoden AMK-opiskelija. Pidin lukion jälkeen muutaman välivuoden ennen kuin aloitin opiskelut ja olinkin siis jo vähän vanhempi kuin usea luokkalaiseni kun opinnot alkoi. Monet kaverit veteli kurssit just ripaa hipoen läpi evvk-asenteella kaikesta aina valittaen. Itse olen panostanut todella paljon ja kursseista on arvosanat nelosta ja pari vitosta. Harjoittelussa olin kivassa, isossa yrityksessä johon hain todella paljon vaivaa näkien ja siten sisään päästen. Nyt teen lopputyötä yritykselle josta aukenee työpaikka valmistuttuani. Täytty panostaa jos haluaa tulosta. AMK valmentaa kyllä työelämään todella hyvin jos vain itse jaksaa tehdä duunia ja ottaa mahdollisuudet jotka annetaan.

Paikkakohtaista. Opiskele jossain maalaisAMKIssa motivoituneesti kun et pääse edes palkattomaan työharjoitteluun. Siitä on kiva repiä motivaatiota aukeavaan uraputkeen kun tietää valmistuvansa työttömäksi. Jos nyt edes valmistuu.

Kaikissa opinnoissa toki on aina niitä muutamia kursseja, jotka eivät kiinnosta. Mutta jos mikään kurssi edes siltä omalta opiskelualalta ei ole kiinnostanut, niin eiköhän se koulu olisi kannattanut jo ensimmäisen puolen vuoden tai vuoden jälkeen keskeyttää. On aika hankala lähteä nollatasolta opettelemaan työtä ensimmäisessä työpaikassa (jos sellaisen ylipäätään onnistuu osaamisellaan hankkimaan), kun sen 3-4 vuoden aikana olisi ehtinyt edes jonkinlaisen suht hyvän teoriaosaamisen hankkia, jos vaan olisi kiinnostanut lukea ja oppia.

Mutta turha sitä on enää itkeä. Etsi ammatti, josta olet aidosti kiinnostunut tai jos lukeminen / opiskelu ei kiinnosta, niin tyydy matalamman tason töihin, joihin pääsee ilman koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin jouluna 2014 AMK:sta, koska halusin olla järkevä. Koulussa ei kiinnostanut panostaa kursseihin. Menin rimaa hipoen koko ajan. Lukeminen oli juuri sitä, että pänttäsin edellisenä iltana tenttiin ja unohdin kaiken tentin jälkeen. Harjoittelut olivat paikoissa, joissa ei ole töitä tarjolla. Tuli nekin valittua periaatteella "laittakaa mut mihin vaan harjoittelemaan, kunhan saan ne tehtyä alta pois".

Nyt ammattiin valmistuneena olen epämotivoituneempi kuin koskaan, en tunne osaavani yhtään mitään, eikä minulla ole suhteita työelämään juuri niihin paikkohin, joissa niitä töitä on tarjolla ja töitä on vaikeaa saada. Monesti en ole päässyt edes haastatteluun, sillä en ole ollut ko. paikassa harjoittelussa. Monesti kysytään "missäs olit harjoittelussa?" ja kun kerron, niin vastaukseksi saan "jaa, sehän kuulostaa mielenkiintoiselta, ihan erilaista hommaa kuin tämä meidän työ". Ja jää työt saamatta.

Olen ollut viimeisen vuoden aikana vain sellaisissa määräaikaisissa pätkähommissa, joita voi tehdä jopa amistutkinnon tehneet. En oikein pääse etenemään urallani ja nekin vähät tiedon rippeet, jotka opiskeluaikanani sain, häviävät kuin tuhka tuuleen. Pahinta on se, ettei minua edelleenkään motivoi tehdä tätä työtä.

Mihin ne työharjoittelut sitten kannattaisi tehdä että työllistyisi? Työharjoittelut vasta edessä mutta näyttää aika heikolta työllisyystilanne.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tyhmä täytyy olla, että pystyy käymään koulua vuosikausia oppimatta mitään?

Sellainen joka pystyy kahlaamaan konginitiivisuuden altaan matalassa päässä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa opinnoissa toki on aina niitä muutamia kursseja, jotka eivät kiinnosta. Mutta jos mikään kurssi edes siltä omalta opiskelualalta ei ole kiinnostanut, niin eiköhän se koulu olisi kannattanut jo ensimmäisen puolen vuoden tai vuoden jälkeen keskeyttää. On aika hankala lähteä nollatasolta opettelemaan työtä ensimmäisessä työpaikassa (jos sellaisen ylipäätään onnistuu osaamisellaan hankkimaan), kun sen 3-4 vuoden aikana olisi ehtinyt edes jonkinlaisen suht hyvän teoriaosaamisen hankkia, jos vaan olisi kiinnostanut lukea ja oppia.

Mutta turha sitä on enää itkeä. Etsi ammatti, josta olet aidosti kiinnostunut tai jos lukeminen / opiskelu ei kiinnosta, niin tyydy matalamman tason töihin, joihin pääsee ilman koulutusta.

Totuushan on, että kyllä siellä väkisin oppii jotain, jos pääsee niistä kursseista läpi. Lievästi masentunut tyyppi ja vaatimaton luonne kun yhdistetään, niin syntyy tätä "emmä oppinut yhtään vittu mitään" valitusta. Sitten kun pääsee johonkin töihin, niin huomaa että joo kyllähän tästä asiasta ainakin perustiedot tiedän.

Enemmän mua huolettaa ja naurattaa nämä suoraan kouluusta itseään koviksikin asiantuntijoiksi luulevat tyypit joiden se muutaman kuukauden työelämäkokemus harjoitteluista on loppujen lopuksi kahvin keittoa ja excelin räpläystä. Kova itseluottamus kun yhdistetään tyhmyyteen, niin syntyy vaarallinen yhdistelmä. Ja valitettavasti AMKista pääsee se vähän tyhmempikin väki läpi.

Vierailija kirjoitti:

Oma vikasi siis. Säikähdin jo, että opetuksen taso ja vaatimukset olisivat laskeneet niin aihaisiksi, että et siksi olisi oppinut.

Kävin ammattikorkean hyvin-kiitettävin arvosanoin. Nappasin parhaat harjoittelupaikat. Tein oman alani töitä kesäisin jo opintojeni ohessa. Moni näistä on yrittänyt saada minut töihin suoraan opinnoista valmistuttanikin, muttasilti  valitsin itselleni aivan uuden työnantajan. Painavana kriteerinä oli hyvä johtaminen, kun valitsin työpaikkani. Viihdyn!

Omassa amkissani ainakin heikko opetuksen taso. Innoissani aloitin opiskelut toiveena oppia jotakin, mutta olin väärässä. Ryhmätöitä ja itseopiskelua paljon, opettajat eivät itsekään aina osaa asioita mitä pitäisi oppilaille opettaa. Hyviä numeroita saan mutta motivaatio on vaikea pitää korkealla. Samoin aineissa jotka eivät ole vahvuuksiani toivoisin parempaa opetusta. Tiettyjen aineiden itseopiskelu on vaikeaa.

Itse taas koen oppineeni ammattikorkeassa todella paljon. Enimmäkseen toki oman alani juttuja, mutta lisäksi viestintään, johtamiseen, markkinointiin ja ties mihin kaikkeen liittyen. Opin käyttämään laajasti alallani tarvittavia tietokoneohjelmia ja muita laitteita, ja vuorovaikutus-, esiintymis-, ja ryhmätyöskentelytaitoni kehittyivät huomattavasti. Uskon myös yleissivistykseni parantuneen, ja jollain tapaa myös uteliaisuuteni kasvaneen.

On vaikea eritellä tarkasti, mitkä osa-alueet kehittyivät koulutuksen myötä, ja mikä puolestaan oli sellaista luonnollista aikuistumista. Samoin on vaikea sanoa, mitä olisin oppinut yliopistossa. Luultavasti ainakin tutkimusmenetelmät ja aineiston keruu-/analysointitaidot olisivat paljon paremmat, ja joissain asioissa tietämys ehkä laajempi/syvempi. Toisaalta amkin opetusmenetelmät sopivat itselleni paremmin kuin olettaisin yliopiston (luultavasti paljon omatoimisempaan opiskeluun pohjautuvan?) opetuksen sopivan.

Minkälaisia nuo yliopistojen alkaessa pidettävät akateemisten opiskelutautojen kurssit ovat? Kun amk:ssa niitä olisin kaivannut, yhdellä tunnilla niitä nopeasti sivuttiin ja sitten pitäisi omata opiskelu- ja tietotekniset taidot jotta voi tehdä kirjalliset työt.

Olen oppinut oikeastaan kaiken työharjoitteluissa. Opiskelen alaa, jossa tarvitaan paljon ohjausta. Mutta metropolia säästää ja opettajien tunnit on vedetty minimiin. Ryhmätöitä, valmiiksi nauhotettuja luentoja, itseopiskelua paljon.. Ei sillä tavalla opi käytännön läheistä ammattia. Lisäksi suurin osa opettajista on ammattiinsa leipiintyneitä ja vain paapattavat monotonisella äänellä.