Miehestä on tullut tyranni

Ehdota pariterapiaa? Jos ei halua työstää asioita tai myönnä ongelmiaan, niin lähde menemään.

Mitä siellä terapiassa sitten sanon? En varmaan voi vaan haukkua miestä? 😁

Hänen mielestään mulla on liikaa aikaa muodostaa ongelmia.

Ap

Pakottaako hän sinua seksiin? Jos olisin sinä, niin tekisin pesäeron muuttamalla ainakin toistaiseksi muualle ja sanoisin miehelle selkeesti, että miten asioiden tulee muuttua, että voitte olla taas yhdessä. Ansaitset kunnioitusta äitinä olemisesta. Parisuhteessa puoliskojen tulisi tukea ja täydentää toisiaan, ei kritisoida ja vähentää. 

Onkohan sen äijän ainut malli äitiydestä sen oma äiti, mites niillä on menty? Sano, että vaikka sulle tulee nyt takautumat omaan lapsuuteen niin me eletään nykyään ihan eri maailmassa.

Sillä on ollut noita ajatuksia takaraivossa koko ajan, mutta ne tulivat esiin vasta, kun lapsen myötä jouduit nalkkiin. Hän kokee asemansa nyt tarpeeksi vahvaksi vaatimuksilleen, arvelee ettet voi enää erota lapsen takia vaikka haluaisitkin. Ps. Parisuhdeväkivaltakin alkaa noin, se perustuu miehen vahvaan oikeutuksen tunteeseen ja siihen että omistaa puolisonsa. Sun täytyy pitää puolesi tiukasti tai homma menee pahemmaksi asteittain.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä terapiassa sitten sanon? En varmaan voi vaan haukkua miestä? 😁

Hänen mielestään mulla on liikaa aikaa muodostaa ongelmia.

Ap

Jeesus miten ärsyttävää väheksyntää miehen taholta! Sehän se kuulostaakin olevan suurin ongelma, että sulla on vaan liikaa aikaa keksiä niitä ongelmia lisää... En tiedä, jotain muutosta tuohon on saatava asap, jos mies ei havahdu muuten kuin menettämällä sinut niin vähänpä on tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä terapiassa sitten sanon? En varmaan voi vaan haukkua miestä? 😁

Hänen mielestään mulla on liikaa aikaa muodostaa ongelmia.

Ap

Kerrot samat asiat mitä ensimmäisessä viestissäsi. Et koe omaavasi vapautta harrastaa ja tehdä sinulle mieluisia asioita, miehesi vähättelee harrastuksiasi ja työmäärääsi kotona, mies painostaa seksiin jne. Miehen tulisi myös kertoa mitkä asiat vaivaavat häntä. Miksi hän ei halua olla lapsen kanssa yksin pitkiä aikoja, minkä takia hän kokee, että sinun tulisi kokata hänelle... hänkin tuntuu olevan kovin tyytymätön tilanteeseen. Ehkä saat hänet terapiaan sillä verukkeella, että olet huolissasi hänen onnellisuudesta. Terapiassa sitten puitte asiat niin kuin ne on, sekä sinun, että miehen näkökulmasta.

Kannattaa erota jo nyt. Ei tuo tuosta tule paremmaksi muuttumaan. Mies tietää, että olet nalkissa ja luottaa siihen ettet uskalla erota.

Uskallan kyllä erota jos tarvii enkä ole hänestä niin taloudellisesti riippuvainen, että voisi sillä kiristää. En kuitenkaan haluaisi erota vaan löytää sen ihmisen jonka kanssa olin 4 vuotta ennen lasta.

On kyllä vanhanaikaisesta perheestä. Eläkkeellä ovat vanhempansa ja isänsä vaan puhuu ja äitinsä tekee kaiken. Ei kyllä ole mikään nöyrä nainen anoppikaan. Vaan tosi vahvatahtoinen ja valittaa miehelleen lähes kaikesta. Mies on sitten varmaan omaksunut tuon valittamisen äidiltään.

Tuntuu vaan, että me ollaankin aika erilaisia. Hienoa huomata se tässä vaiheessa 😩 Mies on onnettoman mustavalkoinen ja konservatiivinen, ja minä kaikkea muuta. Politiikasta ei voida esimerkiksi edes puhua kun mies suuttuu siitäkin.

Enkä nyt oleta että hän olisi joka päivä 2h yksin lapsen kanssa. Vien vauvaa äidilleni näissä tilanteissa, mutta se on myös mieheni mielestä typerää ja antaa hänestä laiskan kuvan (vaikka olen sanonut, että äitini itse haluaa hoitaa ainoaa lapsenlastaan). Toivoisin että tilanne muuttuisi kun palaan töihin.

Mies on myös muuttunut omistushaluiseksi, mikä on välillä jopa noloa. Myös seksuaalisesti hänelle on tullut joku pakkomielle minusta. Se oli aluksi hauskaa, mutta nyt kun miehen kommentit ärsyttää niin ei huvittaisi olla hänen kanssaan. En silti jaksa katsoa hänen mökötystään.

Ap

Löytyykö miehen harrastuksille yhtään aikaa? Työpäivän päätteeksi hänen pitää tehdä itselleen se ruoka ja vahtia sen jälkeen lasta sillä aikaa kun sinä lähdet omiin useisiin harrastuksiin. Jääkö miehelle ollenkaan aikaa sellaiseen?

Ei kai ole liikaa pyydetty, että teet sen iltaruuan?

Mun mies alkoi myös hallitsemaan mua lapsen avulla. Mitään omia menoja ja lapsetonta vapaa-aikaa ei sallittu, kaikki juoksulenkitkin piti tehdä vaunuja samalla työntäen (paha imettävän nivelille). Mies oli itse työttömänä kotona ja meni miten lystäsi. Joka kerran kun jonnekin yksin menin, tuli alle puolentunnin jälkeen soitto, tule jo. Jos en tullut heti vauvalle/lapselle tiuskittiin ja kohdeltiin tylysti.

Lopulta meno meni vielä paljon äärimmäisemmäksi, joten erohan siitä sitten tuli.

Mies katsoo nyt, että voi alkaa pompottaa sinua, koska on "sitonut" sinut lapsen kanssa kotiin....Noinhan siinä joskus käy, ensin ollaan niin mielin kielin, mutta se todellinen luonne paljastuu ajan mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö miehen harrastuksille yhtään aikaa? Työpäivän päätteeksi hänen pitää tehdä itselleen se ruoka ja vahtia sen jälkeen lasta sillä aikaa kun sinä lähdet omiin useisiin harrastuksiin. Jääkö miehelle ollenkaan aikaa sellaiseen?

Vai onko miehen elämä vain työ, illallisen teko ja lapsenvahtiminen. Samalla kun sinä huseeraat tenniskentällä kavereiden kanssa, käyt päivällä lounailla ja kahvittelemassa, salilla kuvailemassa peppuasi trikoissa yms...

Kai ne äijät menee paniikkiin ja yrittää noin varmistaa lapsen tulevaisuuden, äiti hoitaa ja isä tienaa, sitten ovat asiat hyvin. Vaan kun ei ole. Mä katsoin rapaista tietä, että totako multa odotetaan, vaunujen työntelyä ravassa ja mudassa.. joo ei. Paniikki iski siinä kohtaa. En halunnut lapsia, jätin miehen. Toiset on luotuja kyntämään ja toiset ei.

Ap sentään on valmis kompromissiin, joten älä lähde pienentämään maailmaasi edes lapsen vuoksi. Ja ei todellakaan miehen vuoksi, eipä taida mies sinun parastasi ajatella. Ihminen tarvitsee happea, katso ettei toisten odotukset tukehduta sinua.

Jep, kuulostaa nyt vähän sellaiselta, että sinä heräilet lapsen kanssa rauhassa siinä 09-10 aikoihin (mies herännyt aikaisin töihin) ja kun mies tulee töistä, länttäät lapsen hänen syliin ja lähdet huitelemaan omiin menoihin ja omaan aikaan. Tuo on hiukan epäreilu tilanne, sillä sinä saat herätä rauhassa, käyttää oman aikasi itseesi ja harrastuksiin, kun taas miehen oma aika on sitä duunissa oloa. Seksiäkin haluaisi, mutta sinulla pyörii harrastuksen flirttaileva Patti-Pete ja Tennis-Tuomas mielessä, niin seksiä et oman miehesi kanssa halua ja haluaisit päästä vähän ottamaan irtiottoa perhe-elämästä ja maistelemaan vaikkapa Tennis-Tuomasta, ja purat sen sitten mieheesi.

Alan olla kurkkuani myöten täynnä tuota miesten uhoa että hehän sentään käyvät töissä!

Ihan kuin se ois joku maailman seitsemäs ihme että joku kakslahkeinen käy töissä!

Hui kauhia.

Että naiseltako muka viedään pohja pois elämältä sen vuoksi että miekkonen saa mennä töihin!

kyllä se niin on että sellaisten miesten ei pitäisi lasta hankkia jos ei ole valmis auttamaan lasta missään, ei viemään harrastuksiin , ei lukeman yhdessä kokeisiin, koska aina on kiirus töihin! ihanaan auvoiseen paikkaan missä ei vaimo marmata eikä lapsi huuda.

Sitä voi ihan valita sitten jäädä sinkuksi loppuiäksi ja elää poikamiehenä jolloin ihan vapaasti voi mennä sinne töihin kun haluaa eikä tarvi kysellä mitään että pitikö lapsi viedä lääkäriin tai suunnitella mitään lomaa. Senkus varaa yksin liput Barcelonaan ja hyppää koneeseen

Kuulostaa kauhealta tuo, miten miehesi väheksyy tekemisiäsi ja tunteitasi.

Mutta tuli mieleen tuosta, että olisikohan miehesi jotenkin mustasukkainen lapselle? Vaikuttaa siltä, että hän kokee jääneensä yhdentekeväksi sinulle. Sinä täytät päiväsi - ja huom., puhun nyt siis siitä, miltä asia ehkä hänen näkökulmastaan näyttää, tämä ei ole minun oma mielikuvani! - lapsella, kavereilla, kuntoilulla, etkä enää ole yhtä halukas seksiin kuin ennen. Koska sinulla on aikaa kuunnella miestäsi ja olla vain hänen kanssaan?

Kun sinä olet hänen näkökulmastaan "irtautumassa" parisuhteestanne, hän pyrkii kontrolloimalla sinua ja menemisiäsi sekä vaatimalla tiheästi seksiä pitää sinut väkisin suhteessanne.

Tuo ei edes välttämättä ole mitenkään tietoista mieheltäsi, mutta kysypä joskus häneltä, miten parisuhteenne hänen mielestään voi ja kokeeko hän saavansa sinulta läheisyyttä tarpeeksi.

Totta KAI asia ei ole pelkästään noin, kuten tuossa kuvasin. Mutta osin on, miehesi näkökulmasta on.

Miehesi ei ymmärrä, miten neljän seinän sisälle sitovaa lastenhoito on. Sinulla ei ole aikuiskontakteja ollenkaan päivän aikana, jos et niitä erikseen järjestä.

Lisäksi - kuten mielestäni hienosti analysoit - hän toistaa kotoa vanhemmiltaan oppimaansa parisuhteen mallia. Niin me kaikki teemme, alitajuisesti! Miten omat vanhempamme kohtelevat toisiaan, miten he ratkovat ristiriitoja, millaiset roolit heillä on kotona.

Minä oikeasti suosittelen ykkösen tapaan teille parisuhdeterapiaa. Siellä puolueeton terapeutti osaa asettaa hyviä kysymyksiä teille siitä, miten te toimitte arjessa, mitä odotatte suhteelta ja suhteen ulkopuoliselta elämältä jne. Kyllä te molemmat siellä pääsette ääneen. Ja jos mies ei aluksi halua mukaan, mene yksin, kyllä se mieskin sieltä perässä tulee, kun haluaa saada oman mielipiteensä esille. Ei siellä ketään tuomita ihmishirviöksi, koska parisuhteissa hyvin harvoin on niin, että toinen on sika ja toinen viaton pulmunen. Vähintäänkin toinen on antanut toiselle sen sian roolin, joten kannattaa lähteä siitä, että myös sinun käytöksestäsi ap löytyy korjaamisen varaa.

Mutta todella, yrittäkää edes. Sittenpä tiedät tehneesi kaikkesi.

Parisuhdeterapiaa saa ilmaiseksi kunnalta, yleensä perheneuvoloiden alta. Tai sitten seurakunnilta. Kun soitat, sinulta jo puhelimessa kysellään vähän tietoja tilanteestanne, että osaavat asettaa teidät jonolistalle. Yleensä parisuhdeterapiaan on muutaman kuukauden jono, joten kannattaa toimia heti. Omasta kokemiksestani suosittelen lämpimästi, avaa semmoisia keskustelulukkoja, joita helposti syntyy parisuhteessa, kun kinat tuntuvat aina kiertävän samaa kehää.

Komppi 19:lle. Miehesi on mustasukkainen ja pyrkii hallitsemaan sinun menemisiäsi ja ajankäyttöäsi.

En siis kiellä miestäni harrastamasta, todellakaan. Ennemmin yritän saada häntä liikkumaan ja näkemään kavereitaan ja tekemään meidän kanssa. Ei jaksa töiden jälkeen lähteä vaunulenkille, ei halua kahvilaan/syömään enää illalla, eikä jaksa että meille tulee vieraita. Olen aika sosiaalinen ja mies haluaisi, että pidän hänelle seuraa. Ja näin teenkin joka viikonloppu ja kahtena päivänä viikossa. Plus, että ei se 2h muualla hirveästi poista meidän yhteistä aikaa.

En tosiaan päivisin juuri näe kuin muita mammoja ja siinä ei hirveästi jutella. Välillä menen lounaalle jonkun kaverin kanssa joka sitten kiirehtii takaisin töihin. Ja voisin hyvin ottaa vauvan välillä salin lapsiparkkiin, mutta mies ei anna. Äidilleni viemisestä valittaa ja itse ei jaksa olla. Itse herään yöllä noin 4x, mies 0. En ihan ymmärrä miten hänen toimistotyö on yhtäkkiä muuttunut niin kovin raskaaksi.. Ja toki teen hänellekin ruokaa jos itselleni, mutta en nyt vain häntä varten jaksa kokata. Monesti on käynyt niin, ettei hän edes jaksa syödä, voisinhan minäkin loukkaantua tästä 😄

En edes kehtaisi kieltää miestä liikkumasta.

En usko, että mies mitenkään innoissaan lähtee terapiaan..

Ap