- - - Miten selvitä häpeän tunteesta (kasvojen menettäminen)? - - -

Kyllä ihmiset ajan saatossa unohtaa. Jatkat vain elämää sen kummemmin asiaa murehtimatta.

Kerran täällä vaan eletään!

Naurat tuolle makeasti parin vuoden päästä. Tai viimeistään kiikkustuolissa 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vitsi ei ollut loukkaava tai syrjivä ketään kohtaan, niin jatka elämääsi normaalisti.

Tottakai se oli loukkaava ja/tai syrjivä. Ei tuollaista yleisöreaktiota tule muuten.

Niitä on hei uskomattoman tiukkapipoisia ihmisiä. Itse en koskaan kerro loukkaavia, rasistisia yms vitsejä, mutta silti menee osalta yli hilseen. Ja fingerporilaiset saa joillakin pään punaiseksi.

Jossain syrjäkylällä kaikesta jollain naatti napsahtaa.

Oliko vitsisi jotain ihmistä tai ryhmää halventava? Jos oli, niin olet kyllä saamasi reaktion ansainnut, ihmiset odottavat opettajalla olevan edes jonkinlaista itsesensuuria ja sosiaalista silmää kertoilla "vitsejä". 

Vitsi ei ole tarkoitettu loukkaavaksi, voit sanoa.  Monet vitsailevat ja silti haukkuvat muita samantapaisesta jutusta, nähty on, tietoisesti tahtoen nolata.

En osaa sanoa miten häpeästä selviää. Itselle kävi niin, että olin talonvahtina lähellä asuvalle perheelle viime kesänä heidän Norjan reissun ajan. Eli ajoin nurmikkoa ja lajittelin postit ruokapöydälle. Sisäinen uteliaisuus sitten sai mut vilkaisemaan näkyvillä olevia papereita. Eli löysin naapurin opettajamiehen palkkakuitin. Ei siinä mitään, vilkaisin samaa paperia toisella kerrallakin, ja saman tien tajusin, että se naapurin opettajamies opettaa tietotekniikkaa ja on muutenkin teknologiafriikki, niin niillä on varmasti nanny cam jossain. Mulla meni oikeesti monta päivää ihan lamaannuksissa, kun olin tehnyt niin väärin. Sitten vaan päätin, että pää pystyyn ja rinta rottingille, jos nanny cam on, niin tuskin se just siihen suuntaan on. Eli en välitä asiasta ennen kun oikeesti jään kiinni. Eli nyt sitten tiedän sen miehen palkan, ja nurmikkokin oli hyvin ajettu.

Olen asunut vajaat neljä vuotta pikkupaikkakunnalla vastavalmistuneena opettajana. Muistan sen "pikkukylän julkkis" -tunteen, kun mentiin lähikaupunkiin opettajaporukalla johonkin ravintolaan, niin ympärille tuli pyörimään sekä lukiolaisia että opettajien vanhempia tai muita kyläläisiä.

Sittemmin muutin pääkaupunkiseudulle ja ketään oppilasta tai opiskelijaa tai heidän vanhempiaan ei tekemiseni kiinnostanut. Suosittelen, että muuta sinäkin pois sieltä pikkukylästä pois. Vaihtoehtoisesti lakkaa välittämästä siitä, mitä muut saattaisivat ajatella. Välttämättä eivät ajattele mitään sen kummempaa.

Kerro kuitenkin se vitsi, niin voidaan arvioida, että kannattaako sinun sen kummemmin asiaa häpeillä!

Olen itse kokenut jotain saman kaltaista kauan sitten. En halua kertoa tarkemmin, ettei minua tunnisteta.

Voisin hetken mietittyäni antaa useita ohjeita sinulle, mutta annan vain yhden, koska se on niin tärkeä, etten halua sen jäävän muiden varjoon.

Kun kohtaat asuinpaikkakunnallasi uuden ihmisen tai puolitutun, eli joko olet tilapäisesti tekemisissä hänen kanssaan tai tutustut häneen kunnolla, älä automaattisesti oleta hänen antavan mokauksellesi suurta merkitystä tai katsovan sinua mokauksesi kautta.

Mokaus, jota on ollut kasvoton ihmisjoukko todistamassa ja josta on kuullut mahdollisten juorujen kautta todennäköisesti vielä suurempi määrä ihmisiä, saattaa alkaa elää mokaajan päässä omaa elämäänsä, jolloin se saattaa alkaa vääristää tulkintoja muista ihmisistä. Mokauksen liittää herkästi myös sellaisiin asioihin ja tilanteisiin, joissa sillä ei oikeasti ole mitään tekemistä.

Toisten ihmisten mokaukset muistaa usein sellaiset ihmiset, joilla ei ns. ole omaa elämää. Tämä todella on osoittautunut paikkansa pitäväksi asiaksi, voin sen kokemuksesta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa miten häpeästä selviää. Itselle kävi niin, että olin talonvahtina lähellä asuvalle perheelle viime kesänä heidän Norjan reissun ajan. Eli ajoin nurmikkoa ja lajittelin postit ruokapöydälle. Sisäinen uteliaisuus sitten sai mut vilkaisemaan näkyvillä olevia papereita. Eli löysin naapurin opettajamiehen palkkakuitin. Ei siinä mitään, vilkaisin samaa paperia toisella kerrallakin, ja saman tien tajusin, että se naapurin opettajamies opettaa tietotekniikkaa ja on muutenkin teknologiafriikki, niin niillä on varmasti nanny cam jossain. Mulla meni oikeesti monta päivää ihan lamaannuksissa, kun olin tehnyt niin väärin. Sitten vaan päätin, että pää pystyyn ja rinta rottingille, jos nanny cam on, niin tuskin se just siihen suuntaan on. Eli en välitä asiasta ennen kun oikeesti jään kiinni. Eli nyt sitten tiedän sen miehen palkan, ja nurmikkokin oli hyvin ajettu.

Kyllä minunkin naapurini tiesi palkkani. Asuin rivitalossa ja postilaatikot vierekkäin. Kerran postinjakaja oli vahingossa jakanut esitäytetyn veroilmoituksen naapurin laatikkoon ja hän oli sitten avannut sen; kun ei ollut huomannut, että kirje oli ollut minulle. Kotiin tullessani sitten tuli tuomaan kirjeen minulle.

Toisella kerralla oli naapurista ihan apuakin. Olin unohtanut avaimet kotiin. Naapurin mies sai avattua ulko-oveni puukolla. Iloisesti vain kiitin oven avaamisesta. Myöhemmin selvisi, että kyseinen naapuri oli paikallinen viinatrokari. Se selvisi, kun hän muutti pois ja joinakin öinä hänen "asiakkaansa" tulivat soittelemaan minunkin ovikelloani kysyäkseen, ett mihinköhän heidän paikallistrokarinsa oli muuttanut. Sellaista pikkukylän elämää itse opettajana elin.

Mietipä, mitä Donald Trump päästää suustaan! Ja saattaa silti päästä presidentiksi. Sun vitsi on tod.näk. jotain ihan muuta:)

Kerro se vitsi! Kerro se vitsi! Kerro se vitsi! Kerro se vitsi! Kerro se vitsi! Kerro se vitsi! Kerro se vitsi! Kerro se vitsi! Kerro se vitsi! Kerro se vitsi! Kerro se vitsi! Kerro se vitsi!

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä itsesi epätäydellisenä inhimillisenä ihmisenä. Ja ymmärtämällä, että ei se muillakaan niin kummoista ole. Hyväksy, että mokasit, että häpeät ja että muillekin tapahtuu samantyyppisiä juttuja. Kun tämän tajuaa, ei enää ota nuin raskaasti tuommoisia juttuja. Itselleen voi jopa nauraa ystävällisesti.

Juuri näin. Lisäksi "pöly laskeutuu" yleensä aika äkkiä; varsinkaan pienillä paikkakunnilla ei tapahdu juuri mitään, joten mitättömätkin asiat saavat hetkeksi uskomattomat mittasuhteet. Niitä "skandaaleja" oikein luodaan, että saadaan vähän säpinää tylsähköön arkeen. Omien megamöhläysteni jälkeen olen lohduttanut itseäni sillä, että häpeään ei kuole ja aika korjaa tilanteen. Kelaa myös sitä, miten itse suhtaudut toisten munauksiin. Todennäköisesti huomaat, että ei niitä kovin pitkään tule mietittyä tai muisteltua. Yks heebo tuumasi kerran muiden ihmisten mielipiteistä, että "Tappaa ne ei voi ja paksuksi ne ei saa. Muulla ei sitten olekaan väliä, joten aivan sama!". Tätä olen itsekin pyrkinyt soveltamaan. :)